Eettisyys Ekologisuus Tyyli

Vaatekaapin uudistus – part 1

huhtikuu 24, 2018

 

On aika sukeltaa aiheen pariin, joka on jo pitkään pyörinyt mielessä.

Se liittyy asiaan, joka koskettaa meitä kaikkia: vaatteisiin.

Vaikkei olisikaan millään tasolla kiinnostunut vaatteista tai muodista, on kuitenkin suhteellisen epätodennäköistä etteikö sitä kuitenkin käyttäisi jonkinlaisia vaatteita, päivittäin. (ellei sitten elele nudistirannalla tai muuta mukavaa)

Joten: oletko miettinyt, minkälaisia vaatteita oikeastaan päällesi pistät aamuisin?

Minä olen – ja on kyllä suoraan sanoen ahdistanut!

En nimittäin todellakaan omista mitään täydellistä, eettistä sekä ekologiset arvot mielessä suunniteltua vaatekaappia. Omani on tällä hetkellä enemmänkin mallia tällainen-olin-joskus, sillä uusia vaatteita en ole juurikaan ostanut raskauden ja lapsen syntymän jälkeen. Shoppailuni olen aiemmin tehnyt lähinnä ihan ”normiketjuissa” sekä nettikaupoissa.

Nyt tekisikin mieli uudistaa tyyliä siihen suuntaan, jonka koen nykyisessä fiiliksessäni omakseni – mutta en kuitenkaan halua enää ”vain ostella” vaatteita kuten ennen. Tietoisuus vaatehankintojen ympäristövaikutuksista sekä myös niiden eettisyydestä – liittyen esim. valmistusmaahan sekä -oloihin – kolkuttelee mielessä. Samalla olen kuitenkin edelleen se tyttö, joka aidosti rakastaa kauniita esineitä, värejä ja materiaaleja. Olen se tyttö, joka käveli aikanaan tarhaan äidin korkkareissa – koska niitä niin rakasti.

Miten siis yhdistää nämä kaksi maailmaa – eettinen ja esteettinen?

Ääripäät eivät ainakaan tunnu tässä asiassa lainkaan omilta; en halua verhoutua pelkkään sammaleeseen ja kuusenhavuihin ollakseni mahdollisimman ympäristöystävällinen – mutten myöskään halua luopua rakkaudestani kauniisiin vaatteisiin, väreihin ja materiaaleihin.

En ole vielä keksinyt ratkaisua tähän dilemmaan, mutta ensimmäiset askeleet kohti parempaa vaatekaappiani – ne ovat jo mielessä.

Aion ottaa tämän kevään sekä kesän harrastukseksi kirppikset sekä second hand -putiikit. Haluan katsoa, helpottuisiko löytöjen tekeminen kunhan vain kävisin näillä käytettyjen vaatteiden keitailla tarpeeksi usein. Eli toisin sanoen: aion ottaa haltuun itselleni tähän saakka hieman haastavalta tuntuneen kirppishaukan elämän ja käydä läpi Helsingin (ja muunkin Suomen!) kirpputorien tarjontaa. Tästä seuraa sitten raporttia niin blogiin kuin Instagramin puolellekin.

Kirpputorilaiffin lisäksi aion myös tutustua eettisiin vaatebrändeihin (joita esim Weecos on pullollaan) ja muihin muotialaa parempaan suuntaan muokkaaviin tahoihin, kuten vaikkapa Vaatevallankumoukseen – joka on muuten parhaillaan käynnissä.

 

Joten: paremman muodin puolesta – kohti kevättä, kirppiksiä ja vaatekaapin uutta elämää!

 

Fiiliksiä Yrittäjyys

Yrittäjän elämää & uusi aluevaltaus

huhtikuu 20, 2018

Mikäli seuraat Instagram-tiliäni, oletkin jo varmasti saanut osasi uusimman työhankkeeni hehkutuksesta.

Mutta! Mikäli olisi käynyt niin hullusti, että et vielä ole kuullut projektista nimeltä Social Sisterhood, niin nyt on aika korjata tämä vääryys.

No jaa, mikäs sisarkerho tää nyt sitte on?

Annas kun kerron!

Social Sisterhood on raikkaan kupliva ja värikäs somemaailman koulutusprojekti, jonka olen laittanut pystyyn yhdessä upean ja huikean osaavan digivelhon Taru Salokankaan kanssa. Meillä on Tarun kanssa yhteisenä tavoitteena luoda sellaisia somen koulutussisältöjä joita itsekin haluaisimme käsiimme saada. Luvassa on siis sekä iloista rönsyilyä että myöskin vankasti asiassa pysyviä vinkkejä – sopivassa suhteessa sekoitettuna.

Tarun kanssa työskentely on muuten ollut sellainen onnenpotku, ettei mitään rajaa! Tiedättekö sen tunteen, kun jonkun tyypin kanssa hommat vaan etenevät huikeaan tahtiin, kuin Lintsin vuoristoradan junavaunu – ja samalla kuitenkin on fiilis, että molemmat nauttivat tekemisestä eikä työssä ole lainkaan ”työnteon” meininkiä – sanan perinteisessä, raskasta fiilistä henkivässä merkityksessä.

Niin parasta.

 

Eli sanonpa vaan tähän hetkeen (muistutukseksi myös itselleni, niihin tuleviin huonompiin yrittäjyyden hetkiin):

Onneksi lähdin yrittäjäksi.

Onneksi uskalsin, vaikka pelotti.

Onneksi valvoin öitä töitä tehden, vauvan vihdoin nukkuessa.

 

Sillä nyt – kun lapsi on taapertanut hoitoon ja yritykseni alkutaival on kunnolla päässyt alkamaan – on kaikki se tuska, kirjanpito-ahdistukset ja vähäuniset yöt niin tämän arvoisia.

Tämä postaus onkin omistettu uusille ystävyyksille sekä yritykselleni, joka on asia josta olen jo nyt aika hemmetin ylpeä. Sillä vaikka koko homma yhtäkkiä menisikin nurin huomenna, niin ainakin kokeilin ja uskalsin.

 

Joten: CHEERS!