Fiiliksiä Hetkiä

Viisi kuvaa, viisi muistoa

lokakuu 18, 2018

 

 

 

Tiedätkö ne hetket, kun sitä selaa puhelimen kuvagalleriaa, ihan vain aikaa kuluttaakseen – ja yhtäkkiä eteen nouseekin vahvoja fiiliksiä, unohtuneita hetkiä tai ikimuistoisia kohtaamisia? Itselleni kävi näin hiljattain. (Myönnettäköön, että kameran kuvamuistin voisi tyhjentää useammin – mutta toisaalta silloin en voisi kokea näitä nostalgisia muisteluhetkiäni.)

Toisin sanoen: kuvien kautta muistot elävät pidempään ja vahvemmin.

Kuvarakkauttani juhlistaakseni: liitin tähän postaukseen viisi kännykästä löytynyttä kuvaa sekä niihin liittyviä muistoja – alkaen seuraavasta:

2016 / 06 – Yllä olevassa kuvassa olen tuore äiti – ja epäilen vahvasti aurinkolasien takana piilevän parin vähän raskaamman sarjan silmäpusseja. Noista ajoista muistan (tai jotenkuten muistan) juurikin nimittäin ne jatkuvat yöheräilyt. Mutta muistan myös: onnen aallon jollaista en koskaan ollut kokenut, hetkessä elämisen, vauvan suloisen tuhinan ja rauhalliset vaunulenkit ympäri lähipuiston polkuja. Kesä ei ollut ilmojen puolesta kummoinen, mutta muuten upea. Mieleen on jäänyt myös kuukauden ikäisen pojan, koiran ja miehen kanssa tuona kesänä tehty Suomi-roadtrip, joka oli – kaikkien epäilijöiden ”et kyllä jaksa reissata noin pienen kanssa, turha suunnitella mitään matkoja”-lauseista huolimatta – ihana, ikimuistoinen reissu.

 

 

2016 / 03 – Yllä työpisteeni pieni seinä, ajalta jolloin olin vielä ns. normi- eli palkkatöissä – ennen äitiyslomia ja yrittäjyyteen sukeltamista. Avokonttorin pieni työpisteeni ei ollut mikään valtaisa, mutta leikkaa&liimaa-tyylin askarteluilla sain sentään hieman hehkua jokseenkin tylsän konttoripaikkani seinäkkeeseen.

 

 

2016 / 05 – Tässä saattaa olla elämäni viimeinen rauhassa syöty aamiainen – sillä tämä oli pre-baby aikakautta, piipahtaessani Cafe Engeliin äitini kanssa aamupalalle. Engel on muuten kahvilana ihana ja hyvällä tavalla vanhanaikainen; vanhan rakennuksen kauneus on säilytetty ja kahvilassa on omanlaisensa rauha ja hyvällä tapaa pysähtynyt fiilis. Suosittelen!

 

 

2018 / 10 – Tämä kuva on viime viikonlopulta, kun pääsin sairastelujen keskeltä hetkeksi ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Olin ollut puolitoista vuorokautta täysin neljän seinän sisällä ja tuntui kuin tuon ajan kuluessa Helsingin syksy olisi päättänyt puhjeta täyteen loistoonsa.

 

 

2018 / 07 – Viljelypalstalta on paljon kuvia viime kesältä, mutta yllä oleva on suosikkini siitä syystä, että se tuo mieleen ihanan hetken: pääsin tuona aamuna yksin palstalle syömään aamiaista. Termarissa kahvia ja rasiassa ruisleivät, seurana vain palstani polulla hyppivä pieni sammakko. Ja kesä, oi kesä.

 

 

-V

Kahvilat

Suosikkikahvilani x 3

lokakuu 16, 2018

 

 

Olen ollut jonkun aikaa kipeänä, arki on tuntunut raskaalta ja lisäksi ilmastonmuutos-uutiset ovat ahdistaneet toden teolla – joten päätin naputella blogiin täysin toisenlaisen tunnelman asiaa – eli juttua lempikahviloistani. Sillä jos jokin asia itseäni piristää niin se on hyvät kahvilat. Ja lisäksi välillä on todellakin hyvä ottaa taukoa maailman uutisista, ihan vain istua alas kahvin kanssa – ja nauttia hetkestä.

Kahviloissa käyminen on lempipuuhaani niin kotona kuin myös matkoilla. En ole koskaan ollut hienojen ravintolaillallisten tai ruokahifistelyjen perään – omaa sieluani lämmittävät lämpöiset latet, pirteät smoothiet ja rouskuvat croissantit paljon enemmän. Erityisen upeita nämä kahvilahetket ovatkin reissun päällä; kun ilma tuoksuu uudelta maalta, kadunkulmat ovat tuntemattomia ja vatsanpohjassa on kutkuttava fiilis uuteen kaupunkiin tutustumisesta. Noissa hetkissä on ihan erityisen taianomaista istua kahvilan penkille, nostaa höyryävän lämmin juoma huulilleen – ja katsella vieraan maan ohikulkevia ihmisiä, päivän fiilistä ja kahvilan tunnelmaa sekä miettiä, mitä uusi päivä voikaan tuoda tullessaan.

 

Kahvilarakkauteni nimissä ajattelin nyt – kaiken tämän fiilistelyn lisäksi – listata kolme tämän hetken suosikkikahvilaani alle:

 

Cafe Tarina (Munkkiniemi, Helsinki) – Jostain syystä olen aina tykännyt Munkkiniemestä, vaikkei itselläni olekaan minkäänlaista sidettä kyseiseen osaan kotikaupunkiani. Cafe Tarina on siis jo sijaintinsakin puolesta itseeni vetoava – mutta on tässä kahvilassa luonnollisesti paljon muutakin hyvää! Tarinasta saa aina pieniä vegaanisia herkkuja ”perustuotteiden” lisäksi – itse olen nauttinut kahvilassa esimerkiksi erinomaisen hyvää raakakakkua. Lisäksi kaikki kahvit saa kasvimaito-versioina – ja löytyypä kahvilasta myös kurkumalattea, juomaa josta hehkutin blogissa jokin aika sitten. Tarina tarjoilee lisäksi myös lounasta (arkisin)

N’avetta (Sipoo) – Sipoo on pitkään ollut haaveideni kohde unelmien asuntosijaintia ajatellessa – mutta on Sipoossa upeiden metsien, hevostallien ja idyllisten puutalojen lisäksi muutakin ihanaa: N’avetta kahvila nimittäin. Tämä entiseen navettaan (ylläri) rakennettu kahvila tarjoilee perinteisiä pulla- ja leipäherkkuja keskellä maalaismaisemaa. Miinusta siitä, että maidotonta linjaa tässä kahvilassa on vaikea noudattaa sillä kahvimaitoja ei ole kasvipohjaisina versioina eikä myöskään syömisten puolella  ole tarjolla maidottomia versioita. Olen kuitenkin antanut tämän anteeksi N’avetalle sillä tämän paikan tunnelma on ihan omansa.

 

Espresso House – Totuuden nimissä on sanottava, että kahviloissa käydessäni en aina piipahda charmantteihin pikkukahviloihin vaan välillä suuntaan myös ”isommille” kahvikeitaille – ja näistä ketjukahviloista on Espresso House ehdoton suosikkini. Ketjupaikoista on Espresso House mielestäni selkeästi viihtyisin ja myös se pääasia – eli kahvi – on hyvää. Lisäksi Espresso House on ainakin moniaan kilpailijoita selkeästi avoimempi vastuullisuudesta sekä kahvinsa alkuperästä. Plussaa vegaanisista välipaloista ja herkuista, joita ainakin useimmiten on vähintään paria lajia Espresso Housen vitriineissä.

 

 

All we need is love & coffee,

-V

 

 

 

kuvat: Cafe Tarinan Facebook + oma kuva