Elämä Fiiliksiä

Suuret unelmat – ja niiden ainaiset kriitikot

lokakuu 23, 2018

Yrittäjyys on saanut välillä miettimään sitä, miten helposti muu maailma ja ympäröivät ihmiset saattavat arvostella ihmistä, joka tekee jotain joka on jollain tavalla erilaista, tavoittelee ”liian” suuria unelmia tai haaveilee jostain sellaisesta, joka syystä tai toisesta tuntuu arvostelijoista uhkaavalta.

Näihin tilanteisiin sopii yllä oleva lause mahtavasti.

Sillä jos jotain olen oppinut niin se on tämä: rohkeita elämänvalintoja arvostelevat ihmiset ovat harvoin niitä, jotka tekevät omassa elämässään asioita jotka poikkeavat ns. turvallisesti elämän kaaresta.

On tietysti täysin luonnollista ja hyväksyttävää, että meillä kaikilla on erilaisia unelmia – eikä niiden ”suuruutta” ole mitään järkeä vertailla.

Mutta jos sinulla on jokin unelma, joka tuntuu hullulta niin usko pois: se kannattaa jakaa ihmisten kanssa, joita ihailet ja jotka tekevät elämässään asioita, joita itsekin toivoisit tekeväsi. (Sen sijaan, että kertoisit haaveestasi ihmiselle, jonka tiedät jo etukäteen olevan erittäin epäilevä kaiken uuden/yllättävän/erilaisen suhteen.)

Unelma voi muuttua matkan varrella, mutta parhaan pohjan sen toteutumiselle rakennat kun jaat sen oikeiden tyyppien kanssa. Niiden, jotka uskaltavat kokeilla, mokata, testata ja haaveilla – suurten unelmiensa tähden.

 

-V

 

Fiiliksiä Hetkiä

Viisi kuvaa, viisi muistoa

lokakuu 18, 2018

 

 

 

Tiedätkö ne hetket, kun sitä selaa puhelimen kuvagalleriaa, ihan vain aikaa kuluttaakseen – ja yhtäkkiä eteen nouseekin vahvoja fiiliksiä, unohtuneita hetkiä tai ikimuistoisia kohtaamisia? Itselleni kävi näin hiljattain. (Myönnettäköön, että kameran kuvamuistin voisi tyhjentää useammin – mutta toisaalta silloin en voisi kokea näitä nostalgisia muisteluhetkiäni.)

Toisin sanoen: kuvien kautta muistot elävät pidempään ja vahvemmin.

Kuvarakkauttani juhlistaakseni: liitin tähän postaukseen viisi kännykästä löytynyttä kuvaa sekä niihin liittyviä muistoja – alkaen seuraavasta:

2016 / 06 – Yllä olevassa kuvassa olen tuore äiti – ja epäilen vahvasti aurinkolasien takana piilevän parin vähän raskaamman sarjan silmäpusseja. Noista ajoista muistan (tai jotenkuten muistan) juurikin nimittäin ne jatkuvat yöheräilyt. Mutta muistan myös: onnen aallon jollaista en koskaan ollut kokenut, hetkessä elämisen, vauvan suloisen tuhinan ja rauhalliset vaunulenkit ympäri lähipuiston polkuja. Kesä ei ollut ilmojen puolesta kummoinen, mutta muuten upea. Mieleen on jäänyt myös kuukauden ikäisen pojan, koiran ja miehen kanssa tuona kesänä tehty Suomi-roadtrip, joka oli – kaikkien epäilijöiden ”et kyllä jaksa reissata noin pienen kanssa, turha suunnitella mitään matkoja”-lauseista huolimatta – ihana, ikimuistoinen reissu.

 

 

2016 / 03 – Yllä työpisteeni pieni seinä, ajalta jolloin olin vielä ns. normi- eli palkkatöissä – ennen äitiyslomia ja yrittäjyyteen sukeltamista. Avokonttorin pieni työpisteeni ei ollut mikään valtaisa, mutta leikkaa&liimaa-tyylin askarteluilla sain sentään hieman hehkua jokseenkin tylsän konttoripaikkani seinäkkeeseen.

 

 

2016 / 05 – Tässä saattaa olla elämäni viimeinen rauhassa syöty aamiainen – sillä tämä oli pre-baby aikakautta, piipahtaessani Cafe Engeliin äitini kanssa aamupalalle. Engel on muuten kahvilana ihana ja hyvällä tavalla vanhanaikainen; vanhan rakennuksen kauneus on säilytetty ja kahvilassa on omanlaisensa rauha ja hyvällä tapaa pysähtynyt fiilis. Suosittelen!

 

 

2018 / 10 – Tämä kuva on viime viikonlopulta, kun pääsin sairastelujen keskeltä hetkeksi ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Olin ollut puolitoista vuorokautta täysin neljän seinän sisällä ja tuntui kuin tuon ajan kuluessa Helsingin syksy olisi päättänyt puhjeta täyteen loistoonsa.

 

 

2018 / 07 – Viljelypalstalta on paljon kuvia viime kesältä, mutta yllä oleva on suosikkini siitä syystä, että se tuo mieleen ihanan hetken: pääsin tuona aamuna yksin palstalle syömään aamiaista. Termarissa kahvia ja rasiassa ruisleivät, seurana vain palstani polulla hyppivä pieni sammakko. Ja kesä, oi kesä.

 

 

-V