Monthly Archives

huhtikuu 2015

Yleinen

Ihana Yogaglo

huhtikuu 30, 2015

Yogaglo-sivusto on ollut jo pitkään suosikkini. Aloitin sen käytön ollessani Jenkeissä parisen vuotta sitten pidemmän aikaa – tuolloin kroppa kaipasi kipeästi liikuntaa, mutta mahdollisuudet eri lajien harrasteluun olivat aika rajatut… Onneksi tuolloin löysin Yogaglon – ja siitä Coloradon kaudesta meidän juttu alkoi.

Olen löytänyt sivustolta jo omat lemppariopet (Amy Ippoliti, Dice Iida-Klein, Kathryn Budig, Stephanie Snyder) ja -joogatyylit – ja tykkäänkin siitä, että sivustolta on helppo etsiä juuri omaan tilanteeseen sopiva tunti helposti erilaisten kategorioiden kautta. (Kuinka mahtavaa on, että sivusto tarjoaa räätälöityjä tunteja niin pyöräilijöille kuin odottaville äideillekin? Joogahetkejä löytyy myös mm. detox-painotuksin, selkävaivaisille taikka unettomuudesta kärsiville. Tässä siis vain pari esimerkkiä!)

Anyways – suosittelen testaamaan Yogaglota mikäli jooga kiinnostaa!

Ja joogan viitoittamissa keveissä tunnelmissa pieni kuva eilisen salaatista. Ohraa, vuohenjuustoa ja monenlaista eri vihannesta ja salaattia. Toimi!

rsz_ruoka

Vinkki: Suosittelen testaamaan esim. couscousia, tattaria, ohraa ja bulguria salaateissa – tuovat vaihtelua ja makua vehreyden joukkoon.

Ihanaa vappua ihmiset! Poks, pokssss… skumpat auki!

Pus.

Viola

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Onni on = ?

huhtikuu 29, 2015

Olen nyt jonkin aikaa puurtanut opparini parissa ja sen aihe sekä siihen liittyvät duunit pyörivätkin nyt usein mielessä.

En nyt pitkästytä teitä sen enempää koulumaailmani kiemuroilla, mutta pari sanaa sanon työni aiheesta, sillä se liittyy aika paljonkin tähän bloginkin ajatusmaailmaan.

Aion siis opparinani tehdä perinteisen paperidokumentoinnin/tutkimuksen sijaan minidokumentin, joka kantaa nimeä Finding the Happy. Dokkarissani aion tutkia niitä hetkiä, jolloin ihmiset kokevat todellista onnea ja iloa. Jep – tiedän seisovani aikamoisen haasteiden kummun päällä – sillä aihehan on valtava.

Uskon kuitenkin, että jos saan dokkariini vangittua murusenkin onnellisuuden todellisesta luonteesta (mikä se sitten ikinä onkin?) – niin silloin voin kokea jollain tasolla onnistuneeni.

Ja ihanien Instagram-kuvien avulla (joita saa edelleenkin vapaasti hashtagata Instassa; #myfthpic) olen jo saanut hyvää kuvamateriaalia työhöni. Tästä vielä kerran suuuuri kiitos kaikille Insta-ihmisille!

 Nyt kun pääsin tämän onni-paasauksen makuun niin täältä voisivat ne ihanaiset, joilla olisi about kolmisen minuuttia aikaa, täyttää pikkuruisen kyselyn joka myöskin siis on osa oppariani. Olisin TODELLA kiitollinen, sillä vastausten kerääminen on aikamoista duunia. (Varsinkin, kun olen saattanut mennä paukuttelemaan henkseleitäni opettajille jo tässä aiemmin, kehuskellen tekeväni työstäni erittäin kattavan onnen tutkimuksen… Oi, milloin opettelen pitämään innostuneen pälpätykseni kurissa?)

marokkomies

Eräs kuvani, joka itselleni on todellinen ”onnikuva”. Foto on sumea, mutta muistot tästä hetkestä tuovat onnen fiiliksen tältä reissulta sekä tuosta paikasta heti elävästi mieleen. Siinä me oltiin, marokkolaisella puistonpenkillä Fanta-tölkit kädessä ja seikkailut edessä…

Tämän postauksen jälkeen en enää tuputa Finding the Happy-asiaa teille. Paitsi ehkä sinä kauniina päivänä kun leffa on valmis, sillä sitten juhlitaan niin että housut paukkuu! (ööh, tai jotain)

Ja loppuun vielä kiitos kaikille kommentoijille täällä blogin sivuilla – kommenttiboksit ovat täyttyneet niin ihmeellisen kauniista sanoista, että olen lueskellut niitä ihan sydän sykkyrällä.

Kiitos jokaiselle teistä. <3

Pus.

Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

”Lenkille? Nyt ei vaan jaksa….”

huhtikuu 28, 2015

  Otsikon sanat ovat kyllä joskus lipsahtaneet suustani – mutta se oli entisessä elämässäni se. Siis elämässäni ennen Hugoa, päivittäistä lenkkikaveriani.

Meidän huushollissa soi arkiaamuina kello aina 6.10 – ja pian kellonpirinän jälkeen suuntaammekin jo kohti lähimetsiä kera karvaisen gigoloni.

Toki joskus tämä ikuinen metsien läpi tarpominen pännii. Mutta itse asiassa todella harvoin. Inhottavimmat aamut ovat minun kirjoissani ehdottomasti talvikauden loskakeleihin sijoittuvia – muutoin rakastan aamukävelyjä, ne ovat ehdottomasti lenkeistä parhaita.

Aamuisessa metsässä mieleni puhdistuu yön sumuista, kroppani pääsee liikkeelle ja ajatukseni lähtevät rullailemaan kohti uuden päivän suunnitelmia. Ja olen myös kehittänyt todellisen crazy dog lady-tavan… Välillä nimittäin lauleskelen vaellellessani Hugon kanssa vehreillä mättäillä ja autioilla niityillä… The hills are aliiiiive with the sound of muuuusiiiic…

rsz_hugo

Jep. Olen virallisesti outo koiranainen.

Mutta aamulenkit ovat anyway yksi parhaista jutuista ikinä.

rsz_hugojaviola

Pus.

Viola & Hugo

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Kesäkurpitsapasta

huhtikuu 27, 2015

Nonnih! Nyt päästäänkin sitten jo asiaan… Eli ruokaan.

Koska oma elämäni on ollut jokseenkin hullua aikataulujen ja muutosten puolesta viimeisen vuoden ajan, olen huomannut lipsuneeni aika lailla entisistä tavoistani hyvinvoinnin ja liikunnan saralla. (Vaikka nimenomaan stressi-aikoinahan sitä kannattaisi muistaa nämä asiat, nii-in juu juu… Easier said than done!)

 Stressaavina kausina olen syönyt vähän mitä milloinkin ja kroppa on muutenkin viime ajat ollut vähän ruostuneen tuntuinen. Niinpä nyt viimeistään onkin aika sanoa adios nuutuneelle ololle ja  jee ja moromoro keväisille ruoille, uusille liikuntalajeille, itse tehdyille mehuille (uuups, aika pestä pölyttynyt mehukone), fillarille, aamujoogalle ja vihershoteille. (öyyyhh se maku…mutta ahh se olo!)

Niinpä tämän teeman mukaisesti päätinkin eilen tehdä ruoaksi kesäkurpitsapastaa. Kevyttä ja herkullista. Tämä ruokalaji on maailman helpoin tehdä ja se toimii lisukkeena oikeastaan mille vaan. On hyvää myös yksinään, esimerkiksi oliiviöljyn, sitruunan, pecorinon ja rucolan kera. (Oijoi…nyt tuli taas nälkä.)

KESÄKURPITSAPASTA 

(1 iso annos / 2 pienempää annosta )

1 kesäkurpitsa

öljyä/voita (paistamiseen)

ruususuolaa

mustapippuria

(sitruunaa & rucolaa)

1. Suikaloi kesäkurpitsat. (Itse käytän juustohöylää ja olen myös kärsimätön suikaloija, eli pastani ei ole sitä kauneinta sorttia.)

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA

2. Ruskista zuccinit pannulla öljyssä/voissa kullanruskeiksi. (tai maun mukaan joko vain hieman kuullottaen/rapsakaksi paistaen)

3. Lisää suola ja pippuri. (Itse lisään tässä vaiheessa usein myös hieman sitruunaa ja rucolaa kurpitsojen sekaan.)

4. Tarjoile & nauti.

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA

Ihanaa päivää kaikille!

Pus.

Viola

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Elämä on?

huhtikuu 26, 2015

Blogin toinen päivä on startannut, jehei! Ja näin ollen ajattelin, että tähän alkuun olisi hyvä paneutua hieman aiheeseen, jonka arvaan tuoneen monet teistä tänne blogin sivuille ja joka monia kovasti edelleen kiinnostaa.

No se ohjelma siis. Ensitreffit alttarilla.

Eli kyllä – se olin minä siellä tv-ruuduissa ja kyllä – Esa on edelleen ihana. (jopa entistä ihanampi). Tämän enempää en aio nyt parisuhteeni asioita tähän raotella – sillä blogini fokus on kuitenkin aika lailla muualla.kavely

Erään tärkeän pointin haluan kuitenkin tähän kyseiseen tv-ohjelmaan liittyen tuoda esille. On nimittäin yksi asia, joka on todella päässyt yllättämään.

Ihmisten avoimuus ja ystävällisyys. Niin upean rohkeasti ovat vieraat ihmiset tulleet kadulla/kaupassa/baarissa juttelemaan – ja mikä uskomattominta suomalaisen muka-jähmeähkön luonteenlaadun tuntien – vieläpä kehumaan vuolaasti joko minua/Esaa/ohjelmaa/muita pareja.

Toivoisinkin, että tällainen ilmiö yleistyisi jatkossa ihan meidän jokaisen päivittäisessä elämässä; kehuttaisiin toisiamme enemmän, kannustettaisiin ja oltaisiin avoimia uudelle. Positiivisilla sanoilla on uskomaton voima ja pienikin toiselle tukea tuova sana voi olla tärkeämpi kuin arvaammekaan. Sanat voivat viedä ihmissuhteita, tilanteita ja kokonaisia elämiä kohti aivan uusia suuntia.

Ja kyllä, ainahan on myös se kolikon kääntöpuoli. Ne tyypit, joiden sanainen arkku suoltaa ilmoille vähän toisentyylistä tekstiä tasapainottamaan tätä kaikkea ihanuutta.

Kun EA (Ensitreffit alttarilla ei vaan lyhene oikein mitenkään järkevästi) alkoi tulla ulos tv:stä vuoden alussa, rupesi netti kuhisemaan ja kommenttiboksit poksahtelemaan foorumeilla ja kaiken maailman keskustelupalstoilla. Olin vannonut etten lukisi kommentteja, mutta noh… pari kertaa sorruin.

Tässä pari lukemaani ei-niin-ylistävää kommenttia (nämä sieltä kiltimmästä päästä) :

”Viola on ohjelman tylsin ja mitään sanomattomin hahmo, mikä lienee vain plussaa parisuhteen kannalta…. Violan tyyppinen nainen sopisi lukuisille miehille partneriksi, koska särmää ei ole.”

”…yhtä ärsyttäviä lässyttäjiä Viola ja Esa, et hyvin sopivat yhteen toisaalta. Niiden lapsista tulee varmaan ihan sika-ärsyttäviä-mutaatioita.”

”Avioliitto vienyt hehkun… Kannattiko ryhtyä?”

Näiden lisäksi sain lukea mm. omaavani lapsen puheäänen, tarvitsevani muodonmuutoksen, olevani aivan liian ruma televisioon tai ”liian tyhmä fiksulle psykologi-miehelle”, valinneeni valkoisen säkin häämekoksi, omistavani liian erikokoisen pään suhteessa Esan nuppiin, haluavani vain hankkiutua raskaaksi – ja niin edelleen.

Mutta näiden negatiivisten (ja ajoittain aika koomisten) sanojen voima olikin yllättäen… heikko. Liekö se johtunut siitä posiitiivisten sanojen virrasta, jonka ohjelma aiheutti, tai sitten omasta lähipiiristäni sekä Miehestä, joka muistutti niistä oikeasti oleellisista asioista.

Itsensä tuntemisesta. Asioiden jakamisesta. Oman elämänsä luomisesta, sen näköiseksi mikä itsestä tuntuu hyvältä.

Ja tämän pitkän pohjustuksen kautta tulen koko postauksen pääpointtiin. Siihen, ettei ole mitään hienompaa kuin se tunne, kun tajuaa elävänsä juuri niinkuin haluaa (tavalla, joka ei kuitenkaan vahingoita muita… huono karma ei ole cool) ja olevansa siitä ylpeä, iloinen ja onnellinen. Että uskaltaa erottautua joukosta, laittaa jalkaansa ne vähän liian räikeät housut, tanssia hölmösti tanssilattialla, jäädä kotiin lukemaan kirjaa jos vaan ei huvita mennä ulos, kikattaa ihan liian kovaa tyhmälle vitsille, suudella treffikumppania (vaikka pelottaisikin ihan hulluna), aloittaa uudestaan, lopettaa se minkä ohi aika on ajanut, sanoa anteeksi, sanoa kiitos – tai ei kiitos. Sanoa että rakastan. Mennä naimisiin ensitreffeillä, olla menemättä naimisiin, mennä kihloihin, erota, uskoa uuteen… Löytää elämä, joka on oma.

Ja aina on joku, jolla on asiasta jotain sanottavaa. Jonka mielestä teet väärin, joka ei hyväksy. Ja jopa tuomitsee jyrkästi. Mutta aina on myös niitä, jotka kannustavat.

Kannustetaan siis toinen toisiamme, uskotaan uuteen ja välitetään. Näiden asioiden voimalla on kaikkien meidän helpompi ponnistella myös niiden jyrkempien ylämäkien yli.

Ja kehutaan aina kun siltä tuntuu. (Miksi hyviä sanoja pitäisi säästellä?) Kehutaan itseämme, muita – ja myös elämiämme.

Sillä niin me ihmiset kuin ne elämätkin ansaitsevat hyvää.

Älä usko mitään muuta.

Pus.

Viola

 

 

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Ensimmäinen postaus & maailman paras rosee

huhtikuu 25, 2015

Hei sinä siellä ruudun toisella puolella!

Tämä on upouusi blogini ja sen tulevien kirjoitusten takana olen minä, Viola.

Jos et tiedä yhtään kuka olen (mikä on aika todennäköistä), kannattaa lukaista tuo BLOGIN TAUSTAA-boxi tuosta sivun oikeasta reunasta. Sieltä selviää ainakin olennaisimmat seikat.

Haluan myös näin ensimmäisen postauksen kunniaksi sanoa, että olen NIIN iloinen ja kiitollinen siitä, että sain kunnian aloittaa bloggailun juuri täällä, Bella-blogit sivuston hellässä huomassa.

pullo

Tämän ihanan päivän kunniaksi on syytä kohottaa malja, koska eipä sitä joka päivä tule startanneeksi bloggailua. Ja koska uskon vahvasti nautinnon positiivisiin terveysvaikutuksiin valitsen tämän juhlapäivän kunniaksi lasiini maailman parasta (oma arvioni) roseeta. Oijoi ja nam… Kuin kesä lasissa.

Eli: kippis! Ihanaa että olet täällä!

Tästä se lähtee.

Pus.

-Viola

 

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin

ja Bloglovinin kautta.