Monthly Archives

toukokuu 2015

Yleinen

Taru täydellisestä kampaajasta

toukokuu 31, 2015

Kuvankaappaus 2015-5-31 kello 14.36.12

Monien vuosien ajan leikkasin ja värjäilin hiuksiani itse. Huonot kampaajakokemukset  olivat nimittäin jättäneet jälkensä meikätyttöön ja näin ollen päädyin tähän do it yourself-meininkiin.

Sitten jotain ihmeellistä tapahtui. Löysin Susannan. Ja tämän uskomaton kampaajavelho tajusi heti, mistä tyylistä tykkään ja mitä sekavat selitykseni hiusten sävyistä tai hiusmalleista oikeasti tarkoittivat. (Lisäksi kampaajakäynneillä ei ole ikinä ollut niin hauskaa ja rentoa kuin nykyään!) Eli otsikkoon viitaten; tosi elämä oli jälleen kerran tarua ihmeellisempää…

Kävin Suskin luona taas jokin aika sitten. Tällä kertaa rusehtava hiuslook vaihtui vaaleampaan; hurraa toffeen ja hunajat sävyt! Kesä on täällä! Susannan Healthyhair-blogista löytyy muuten mahtavia hiuslookeja, kannattaa todella tsekata tämä saitti jos haikailee inspiraatiota kuontalonsa päivittämiseen.

Tällainen pieni ulkoiseen hyvinvointiin liittyvä postaus siis tänään! (kovasti olen saanut kyselyjä tämän aihealueen postauksista) Ja niille jotka asiaa varmaan miettivät; Susanna ei millään lailla ole jonkunlainen sponsorini eikä meillä ole mitään yhteistyösopimusta – itse vaan uskon, että hyviä juttuja ja ihmisiä pitää esitellä maailmalle. Sillä tavalla se hyvä leviää. (Ja täydellinen kampaaja jos mikä on todella hyvä juttu!)

Viettäkäähän ihana sunnuntai!

Pus.

-Viola

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Yksi ihan tavallinen ruokakassi

toukokuu 29, 2015

Hyvinvointi-, ravinto- ja liikunta-aiheisten blogien diggailijana koen ajoittain huonommuutta tietyistä asioista. Joskus nimittäin tällaisiin sivustoihin liian syvälle sukeltaessa tulee olo, että koko muu maailma elää luomuruoan, täydellisten brunssien ja mahtavien hikitreenien unelmamaassa.

Päätin nyt itse omalta osaltani muuttaa tätä mielikuvaa, edes pikkuisen. Nimittäin kaikki päivät eivät itsenikään kohdalla todellakaan täyty vain ja ainoastaan vihermehuista, raakasuklaasta ja leppoisasta auringossa lenkkeilystä…

Saanen siis esitellä, ihan tavallinen kauppakassi! (enkö keksikin todella mediaseksikkäitä aiheita postailtavaksi näin viikonlopun kunniaksi? Hahaa.)

kassi

Nolous alkaa jo ennen kuin kassia on avattu. Kassi, muovinen sellainen, on eka virheeni. Hyi muovikasseille! (koitan kovasti parantaa tapani unohtaa kangaskassi kotiin!)

Sitten sisällön kimppuun:

kassi2

Kassista löytyi:

– banskuja (aina! – meillä banaanien kulutus on apinaheimon luokkaa)

– salaattia

– leikkelettä

– juustoa

– avocado

– Kaura100-leipää

 – rasia kiivejä

– luomu rasvaton maito

– appelsiinimehu

– AB-jogurtti maustamaton

Omia juttujani kassissa edustavat kiivit (NAM! olen addikti), banskut, avocado ja kauraleipä. Joskus käytän vähän AB-jogurttia, muuten välttelen maitotuotteita suurimmaksi osaksi – ja lihaa taas en syö lainkaan. Eli osa jutuista ovat siis perheen miesedustuksen eväitä.

Mutta tämän perusjamppa-kassin kautta haluan vain sanoa, että on ihan ok olla joskus tylsä ja tavallinen. Aina ei tarvitse (jos koskaan) tavoitella heti niitä voimasmoothieita ja kaikista kovimpia treenejä (koitan itsekin opetella tätä asennetta).

Joskus nimittäin vaan on päiviä kun on vihersmoothien sijaan parempi tehdä itselleen vanha kunnon voikkari, istua alas ja kehaista itseään ”Hyvin sä vedät!”.

Koska – hyvin te vedätte!

Pus.

Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Joe ja sen mehut

toukokuu 28, 2015

Takana miniloma Tukholmaan – ja voin sanoa, että teki NIIN hyvää! Olo on jokseenkin uudestisyntynyt.

Tukholma on yksi kaikkien aikojen lempikaupungeistani, joka vaan toimii aina. Varsinkin keväisin ja alkukesästä on Stokis omasta mielestäni aivan parhaimmillaan.

Ja niin oli nytkin… Oj Stockholm!

Suosittelen lämpimästi tällaisia parin päivän minireissuja ihan kaikille – rahaa ei kulu samoin kuin pidemmillä maailmanmatkauksilla ja silti pariin päivään voi kuitenkin mahtua yksi pieni maailma. Nyt reissun maailmaan kuului paljon kesäfiiliksiä, vähintään yhtä paljon sekopäisiä naurukohtauksia, Jamie Oliverin raflan testaus, kauppoja, puistoja, suuria pohdintoja ”oman korttelin” kulmabaarissa, AirBnb-kämppä ja maailman upeinta reissuseuraa.

joe

Ai niin! Yksi upea kohokohta unohtui mainita; Joe & The Juicen mehut! Oh my my my! Niin täydellisiä että sanoisin että nuo mehuset ovat kuin kesä muovilasissa. Joe’s Sweet Kiss oli suosikki niistä muutamasta, joita ehdin maistella. Tuo suloinen suukkojuoma sisälsi ainakin vadelmaa ja inkivääriä, kolmatta juttua en muista… Mitä ikinä se olikin niin ahh – aivan täydellinen mehu! (Milloinkas tämän saisi Suomeen?)

 

Oh Joe… Oh Stockholm!

Pus.

-Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Tyttö, joka valittiin viimeisenä joukkueeseen.

toukokuu 22, 2015

Tämä postaus on omistettu kaikille tytöille ja naisille, jotka luulevat olevansa riittämättömiä sellaisina kuin ovat. Kaikille niille, jotka valittiin ala-asteen liikuntatunneilla viimeisinä ryhmäpelijoukkueisiin. (I feel ya! Olin itse se ”pitkä tyttö”) Heille, jotka kokevat yhä ja aina olevansa niitä ”isoja tyttöjä” tai ”liian laihoja tyttöjä” – tai mitä ikinä leimaa he ovatkaan joutuneet kantamaan lapsuus- tai nuoruusvuosinaan. Tai ehkä kantavat parhaillaan.

En tiedä itsekään tapaa, jolla pääsisi täysin eroon ulkonäköpaineista. Ja rehellisesti sanottuna, en tiedä onko se koskaan täysin mahdollista. Media kaikissa muodoissaan on jo aika iso syypää tähän paineiden muodostumiseen. Kun selailee lehtiä tai ihan vaan jo Instagramin feediä, tuntuu kuin koko muu maailma eläisi vaaleanpunaisten smoothieiden, tukkojen vatsalihasten ja täydellisten asujen hattaramaisessa unelmalandiassa… Noh, eihän se niin ole, mutta vaikeaahan sitä on aina pitää mielessä.

Mutta se mikä on saanut minut miettimään ulkonäköpaineita uudesta vinkkelistä ovat pienet tytöt, ihanat tähtisilmäiset ja elämänuteliaat täydelliset pikku hihittelijät, joita lähipiirissäni on tällä hetkellä monia. Olen miettinyt sitä, minkälaisen kuvan haluan heille antaa elämästä, itseensä uskomisesta ja asioista jotka ovat tosia, ja joilla todella on väliä.

10295809_10152310062016491_8913778860223447311_n

Lapsuusmuisto Etelä-Ranskasta… Noina aikoina en vielä ulkonäköpaineita tuntenut. Tuolloin croissantit ja suklaapullat maistuivat elämältä, eivät kaloreilta.

Niitä ovat ainakin seuraavat:

Hymyile aina kun siltä tuntuu. Ryppyisen nauravaiset mummot ovat cooleinta ja kauneinta koko maailmassa.

Tee jotain hyvää muiden vuoksi. Usein. (Tämä on ehkä jonkun mielestä siirappista – mutta myöskin paras kauneuskikka maailmassa.) Ymmärrä tätä kautta ettet ole maailman napa ja tajua se, mitä kaikkea tämä uskomaton elämänkirjo pitää sisällään.

Löydä oma juttusi. Maailma on täynnä upeita asioita. Ulkonäkö ja siihen liittyvät seikat ovat, Pikky Myytä lainatakseni, vain yksi pieni kärpäsenkakka tässä fantastisessa maailmassa.

Jos rakastat laulaa, laula – niin, että naapurit sekoavat ja linnut tippuvat puusta! Laula niin, että löydät äänesi. Niin nuottiviivastolta kuin elämästäkin.

Jos unohdat todellisuuden ympärilläsi ja aika kadottaa merkityksensä kun kirjoitat, tee juurikin sitä. Luo maailmoja sanoilla – se on todellista kauneutta.

Jos innostut kahvihifistelystä, villieläimistä, arkkitehtuurista tai patalappujen virkkailusta – sukella juttuusi ja hihku ilosta, opi ja koe uutta.

Ja ennen kaikkea… Tykkää itsestäsi! Tässä maailmassa ei ole ketään täysin samoilla geeneillä, taidoilla ja lahjoilla varustettua tyyppiä kuin sinä – juhli siis sitä kuin kunnon megapirskeitä konsanaan. Bailaa sen tiedon tahdissa joka päivä – pitämällä itsestäsi huolta ja kehumalla itseäsi jos muu maailma sen hölmösti unohtaa. (kehut kunniaan!)

Koska kyllä… Olet juurikin niin ihana. Juuri sellaisena kuin olet.

Pus.

Viola

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Kahvii!

toukokuu 20, 2015

chaga

Tällainen pakurikahvi lähtee nyt huomenna testaukseen! Olen tummapaahtoisen kahvin (jonka juon mustana) suuri ystävä, mutten yleensä innostu mistään makukahveista tms. Pakurikahvissa idea on kuitenkin niissä antioksidanteissa ja muissa hyvis-kavereissa joita pakuri kahviin tuo, eikä missään lisämauissa – joten ajattelinpa nyt uteliaana sieluna tätä testata.

Saapas nähdä pääsekö tämä läpi kahviseulastani! Se aamun laadukas mukillinen kahvia on nääs vakava asia.

 

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Peto (nimeltä väsymys) on irti – osa 1

toukokuu 19, 2015

Päätin iskeä kiinni aiheeseen, joka on varmasti ah-niin-monille meistä tuttu.

Eli se v-sana… väsymys. Tuo hyvinvoinnin suuri vihollinen. Onko sitä vaan pakko kestää? Vai voiko ruokavaliosta, ajankäytön selkiyttämisestä tai hyvistä treeneistä oikeasti saada apuja asiaan? Ja mitä jos nämä keinot eivät riitä, mitäs sitten tehdään?

Olen myös ajoittain itse miettinyt, että mikä nyt sitten mahtaa olla normaalia väsymystä ja milloin nuutuneet fiilikset menevät liian diipeiksi? Ja entä mitkä ovat hyviä käytännön keinoja arkiväsymyksen nujertamiseksi? (esim. perinteinen iltapäivä-notkahdus energiatasoissa tai sitten kotiinpaluuta seuraava after-work uupumus)

Aion hankkia asiaan hyviä vinkkejä puolin ja toisin – ja toivottavasti tehdä tästä aiheesta postaussarjan, josta voisi oikeasti olla apua jollekulle. Ja näin kun itsekin parhaillaan hyppelehdin opinnäytetyön, uuden työn, opiskelujen sekä sosiaalisen elämän sekametelisopassa, voisin erittäinkin mieluusti oppia pari uutta kikkaa omien energiatasojeni vahvistamiseen.

pesutupa

Silloin kun väsyttää tai elämä on rankkaa, niin yksi asia josta koitan pysyä mahdollisimman kaukana on negatiivisuus, sen kaikissa muodoissa… Myös pyykkitupasotimiset kierrän siis kaukaa.

Mutta mitäs ajatuksia teille nousee aiheesta – minkä tyylisiin väsymys-tilanteisiin te kaipaisitte vinkkejä?

Lähden nyt työstämään väsynyttä aihettani (hehe – oli pakko) lähtemällä iltaiselle metsälenkille. (kera kahden dogin: yksi oma + yksi laina)

Mutta laittakaapas ideoitanne kommenttiboksiin ja palaamme tähän aiheeseen pian!

 

Pus.

Viola

 

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Joogit matolla

toukokuu 18, 2015

25.4.2015

Oma aamuni starttasi tänään parinkymmenen minuutin vinyasa flow-treenillä, Mister Darren Rhodesin kera. Lähes joka päivä koitankin tehdä jo aamusta pienen treenin, sillä se nyt vaan on yksinkertaisesti parasta. (Tätä ennen tietty aina eräs koirakaveri vaatii happihyppelyä, joten ihan ensimmäisenä aamuni to do-listalla on aina pitkä lenkki Hugelin kanssa.)

Nyt pakko mennä lukemaan megatenttiin (ouh), joten laajempaa postailua luvassa vasta myöhemmin…

25.4.2015

Ihanaa viikonalkua kaikille! <3

Pus.

Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Rakkaani nimeltä mango

toukokuu 16, 2015

Mango on ehkä seksikkäin hedelmä evör.

Mangossa nyt vain yhdistyvät kaikki täydellisen ihanaisen hedelmän elementit – ja nimikin on vain niin cool. Mmmmmm… Mango. (Oikeasti – kyllähän esimerkiksi päärynä nyt kuulostaa aika paljon laimeammalta…Mistä se sana muuten edes on saanut alkunsa? Pää-rynä?)

Tämän viettelevän ja upean hedelmän kunniaksi teinkin sitten mangojätskiä tässä eräänä kauniina päivänä… Resepti näyttää tältä:

MANGOJÄDE (1 annos)

1/2 pussia mangokuutioita (pakaste)

1/2 banskua (ei pakollinen, mutta antaa pehmeyttä)

himppunen kardemummaa

pieni loraus hunajaa (jos tarvitsee makeutta)

koristeluun aitoa vaniljajauhetta

1. Surauta kaikki ainekset sekaisin (tehokkaassa) blenderissä.

2. Nauti heti!

mango

Mmm-mm-mmmm…. mangooo!

Pus.

Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Tuo mulle liljoja…

toukokuu 15, 2015

bringmelilies

Tänään oli jännä päivä – pääsin pitkästä aikaa laulukeikalle! Iiik, uuh ja kääk… Vaikka olen kaikkien maailman kuumottavimpien stressitilanteiden kautta oppinutkin aika hyvin pitämään hermoni kurissa paineen alla, niin kyllä tuo livenä laulaminen aina saa ne perhoset vatsassa ihan kreiseiksi…

Mutta ihanaa on se, että tämänpäiväinen laulukeikka oli varmasti vasta ensimmäinen monista.. Ihanan partner-in-crime Lauran kanssa meillä on nimittäin nyt lauluduo-bändi Bring Me Lilies. Iiiiiihihihihihi… iiiiihanaa.

Nyt lähden leijumaan metsälenkille koiran kera, päivän keikkabiisejä hoilaten! (ja hullun koiratädin mainettani vahvistaen)

Pus.

Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Kun kaikki ei menekään hyvin

toukokuu 13, 2015

Muutaman kerran elämäni varrella olen saanut kuulla seuraavanlaisia lausahduksia:

”Helppohan sun on kun…”

”No sulta nyt kaikki sujuu…”

”Sä nyt et voi tietää miltä se tuntuu kun sattuu…”

Mutta voin heti kertoa, että ei, aina ei todellakaan ole helppoa.

Ja ei, ei se aina suju.

Ja kyllä, tiedän miltä se tuntuu kun sattuu.

Nämä alussa mainitsemani epäilyn lauseet tuntuvat usein liittyvän myönteiseen tyyliini elää elämääni. Tiedän kyllä edustavani hyvin positiivista ihmislaatua, sellaista, joka koittaa kaivaa huonoistakin asetelmista edes sitä pienintä valonsädettä esiin.

Hihkun päivittäin arjen pienille iloille, innostun uusista asioista niin että puntit tutisee ja tsemppaan itseäni ja muita hetkinä uskomaan huomiseen niinäkin hetkinä joina kaikki ei aina ole niin aurinkoista.

Mutta tämä kaikki ei tietenkään tarkoita sitä, että positiivinen mielentila tarjoutuisi eteeni naps tosta vaan-tyylillä joka päivä. Joskus sitä pitää kaivaa esiin kaksin käsin, otsa hiestä märkänä ja naama punaisena.

Pari vuotta sitten elin outoa kautta omassa elämässäni. Ensin oli unelma-asunto Kalliossa ja innostavat opiskelut. Pian valmistuin ja sain töitä, kaiken lisäksi vieläpä kaksin kappalein. Olin onneni kukkuloilla. Aikaa kului ja töitä piisasi – jälkeenpäin ajatellen aivan liikaa. Sitten kävikin niin, että uuvahdin kovaan töiden putkeen. Silloin päätin tehdä täydellisen irtioton… ja monen mutkan kautta lähdinkin sitten reissaamaan, suuntana Jenkkilä.

Matka oli upea. Reissasin läpi Vegasin, Friscon, vuoristojen ja moottoriteiden. Join kaljaa uusien ystävien seurassa Death Valleyn aavikon kuumassa lähteessä lilluen ja ajattelin, että ”wow, nyt on elämä palannut raiteilleen”.

Kun palasin Suomeen uskoin löytäväni pian taas hyvän meiningin myös täältä kotimaan kamaralta. En löytänyt. Yhtäkkiä kaikki olikin yhtä harmaata möykkyä. Oloni, elämäni, koko hoito. Olinkin yhtäkkiä sekä työtön että asunnoton.

Ajattelin vaiheen olevan ohimenevä ja olevani taas oma itseni parin kuukauden sisään kun saisin töitä ja löytäisin taas jonkinlaisen balanssin. En löytänyt. Päivistä tuli viikkoja, viikoista kuukausia, kuukausista puoli vuotta. Onneksi oli äiti, joka tarjosi turvapaikan (eli vanhan huoneeni) ja rakkautta. Onneksi oli ystäviä. Ja loppujen lopuksi… Onneksi oli maailma, joka opetti.

Sillä tuona kautena elämässäni opin paljon vaikeuksista. Opin siitä, miten elämää ei voi ennustaa. Opin, ettei kaikilla todellakaan ole töitä. Tai asuntoa. Ymmärsin miltä se tuntuu, kun todella pelkää luhistuvansa. Tunsin, miltä tuntuu kun ajattelee epäonnistuneensa – täydellisesti.

Mutta. Opin myös, ettei koskaan, koskaan, pidä lakata uskomasta. Dont stop believin’ ei todella siis ole vain hauskan biisin nimi – vaan myöskin yksi elämän suurista totuuksista.

Kaikki on nimittäin mahdollista tällä unelmien, pettymysten ja oppituntien ihmeellisellä pelikentällä nimeltä elämä. Ja toki joskus sattuu, paljonkin.

Ja silti.

Aina on hyviä ihmisiä, asioita ja tilanteita, jotka voivat kääntää kurssiltaan eksyneen elämän täysin toiseen suuntaan.

Tähän minä uskon. Positiivinen hölmö kun olen.

10600621_10152231999856491_7973814871134492579_n

Positiivisuuden oppitunti nro 1 – valitse ympärillesi parhaat tyypit. Valitse ne, jotka levittävät ympärillesi hyviä fiiliksiä, tyhmiä vitsejä ja uskomattoman upeita hetkiä.

Pus.

Viola

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.