Monthly Archives

heinäkuu 2015

Yleinen

Rouvan elämää

heinäkuu 31, 2015

Rouva. Rou-va.

Vaikka sanaa kuinka pyörittelisi niin täytyy myöntää, etten edelleenkään ole lämmennyt tälle erittäin jäykähkön kuuloiselle nimitykselle, jonka saan nykyään lukea mm. kaikista virallisista papereista, joissa se loistaa nimeni vieressä.

On myös outoa, että vuosien ”ikisinkkuilun” (kääk, en kestä tätä sanaa!) jälkeen, olenkin yhtäkkiä parisuhteessa. Osa kombinaatiota jota pariskunnaksi kutsutaan. Se on ihanaa ja myös välillä aika outoa.

Varsinkin suhteen alkuajat olivat ihmeellistä aikaa. Oli outoa viikata boksereita ja fudiskamoja pyykkäyspäivinä. Oli myös outoa ostaa lihaa kaupasta. Kävellä kadulla käsi kädessä ja sormukset sormissa. Sitoutuminen oli helppo bongata näistä ulkoisista merkeistä, mutta vei aikansa että ymmärsin… Että tässä sitä nyt oikeasti ollaan ja elämme yhteistä elämää. Välillä olin niin sekaisin kaikesta, että iltaisilla lenkeillä koiran kanssa itkeskelin vähän, illan hämyn turvassa. En, koska olisin ollut onneton. Vaan siksi, että tuntui kuin elämä olisi myllätty täysin ylösalaisin, enkä enää tunnistanut itseäni kaikkien muutosten seasta. Siksi, että olin hetkellisestä identiteettikriisistä huolimatta niin onnellinen – ja samalla niin peloissani.

Ja sitten yhtäkkiä eräänä päivänä aloin ymmärtää. Että ”wow, tossa toi tyyppi vieläkin on”. Kaikista harmaistakin hetkistä, stressin täyttämistä viikoista ja vaikeista tapahtumista huolimatta. Pelotti vieläkin, mutta vähemmän. Hyvällä tavalla, niinkuin aina parhaiden asioiden kohdalla kuuluukin pelottaa.

Monet ovat varoitelleet matkan varrella ja ennen avioliittoon astumista; ettei vain kävisi huonosti. Mutta eikö aina voi käydä huonosti? Ja toisaalta, yhtä usein, eikö aina voi käydä myös hyvin?

grillaus

Olen myös saanut kuulla kommentteja siitä, että ”odota vain kun olette olleet yhdessä niin ja niin monta vuotta, kyllä siinä romantiikka häviää”. No voin kertoa, etten (lievästi siirappisesta tv-julkisuudesta huolimatta – hehheh) kaipaa elämääni mitään valtavaa romanttisuuden tulitusta jatkuvalla syötöllä – se, että mies lohduttaa kun itkettää tai katsoo kanssani Satuhäitä – siinä on kaikki se, millä on oikeasti merkitystä. On helppoa olla rakkaudentäyteinen kun alkuhuumat ovat päällä ja elämä on keveää hattaraa. Romanttisuus mitataan arjessa, siinä onko toisen kanssa kivaa ruokakauppaostoksilla, pitkillä lentomatkoilla ja kellaria siivotessa.

Joten kyynikoille sekä entiselle itselleni – sille.. yök nyt se sana tulee… ikisinkulle – sanoisin: kannattaa testata omia rajojaan. Ja mennä niiden yli. Eikä aina manata etukäteen, että mitä jos ja sitten kun.

Sillä jos olisin uskonut varoitteluja, en olisi tässä.

Tässä; lievästi identiteettiään hakevana, mutta erittäin onnellisena rouvana.

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Sillä kesä on salaattien aikaa

heinäkuu 30, 2015

Salaatti. Ruoka, joka voi olla taivaallisen täydellinen – tai erittäin kuiva ja mielikuvitukseton (esimerkkinä koulun kuivat raastesalaatit).

Onneksi nykyään salaatti on kohonnut ansaitsemalleen tasolle ruokalajina, eikä sitä enää nähdä tomaatti-kurkku-jäävuorisalaatti-näkökulmasta.

Itse rakastan makean ja suolaisen liittoa – joten se löytyy tästäkin kesäisestä salaatista.

salde2

Kesän mansikka-halloumisalaatti

– halloumia

– mansikoita

– salaattia

tuoretta minttua

kastikkeeseen: öljyä (loraus), sitruunaa (1 rkl), hunajaa (1 tl), suolaa (ripaus)

1. Paista kuutioitu halloumi öljyssä.

2. Revi salaattia lautaselle, lisää päälle pilkotut mansikat.

3. Lopuksi lisää annokseen halloumi ja reilusti tuoretta minttua.

4. Kruunaa annos kastikkeella!

salde

Sellainen salde! Kyllä tällä kesäfiiliksen saa sateenkin keskelle!

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Väsynyt bloggari

heinäkuu 29, 2015

Päivä opinnäytetyön parissa on tehnyt tehtävänsä. Olen jokseenkin sanaton.

Tästä syystä palaan huomenna kehiin paremmalla postausenergialla!

hugeli

Hugoakin väsyttää… On rankkaa olla opparin tekijän tsemppari!

Halusinpas kuitenkin postata kuvan oppari-apuristani, Mr. Parsonista, ja myös jakaa väsyneen fiilikseni kaikkien niiden muiden kanssa jotka kamppailevat kouluhommien kanssa… Oh I feel you sisters and brothers!

Näillä mennään mutta menköön!

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Jos haluat löytää sisäisen joogisi…

heinäkuu 28, 2015

… niin tässäpä vastaus toiveisiisi!

Koodilla VIOLAN2015 te kaikki rakkaat lukijani saatte nimittäin kahden viikon ilmaisen kokeilun Yoogaia-sivustolle.

(Tämä aikas ihana tarjous on voimassa 20.8.2015 asti.)

joogikoira

Hugokin on uskollisesti tehnyt Yoogaia-treenejä viime ajat. (lue = syönyt haisevia possunkorvia naamani vieressä kun hikoilen milloin missäkin asanassa)

Yoogaian saitilta löytyy jos minkälista tuntia – eikä pelkästään joogaa; on lempeää flowta, tehokasta core-tuntia sekä kahvakuulaa, pilatesta ja barre tonea, astangaa ja rauhallista yin-joogaa. Eli pidemmittä puheitta – tässäpä ohjeet rekisteröitymistä varten:

– Mene osoitteeseen fi.yoogaia.com
– Aloita ilmainen kokeilu
– Rekisteröidy
– Syötä koodi

(Pssst! Apple-ihmisille vinkki! Rekisteröitymisen jälkeen voitte hakea itsellenne App Storesta Yoogaian sovelluksen: https://itunes.apple.com/fi/app/id980526384)

joooga tarvikkeet

Suosittelen kovempien treenien oheen hikipyyhettä! Koettu on… Ja aloittelijoille vinkkaisin blokkien sekä jooga-strapin ihanuudesta – ne auttavat todella paljon asentojen oikeita linjauksia jos venyvyys ei ole vielä ihan guru-joogin luokkaa. (kuten itselläni ei tosiaan ole)

Not hammer…  but YOGA time!

-V

ps. Postaus omista Yoogaia-fiiliksistäni sekä testaamistani tunneista tulossa myöhemmin. So stay tuned my fellow yogis.

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Painajainen nimeltä suvaitsemattomuus

heinäkuu 27, 2015

taivas

Tämän päivän postaus on normaalia vakavahenkisempi.

Syy tulee tässä: Olli Immonen, perussuomalaisten kansanedustaja, on ottanut vahvasti kantaa monikulttuurisuuteen päivittämällä Facebookinsa statuksen, jonka nähtyäni en tiennyt mitä ajatella. Teksti oli niin yksinkertaisen kauhea, että vatsaan sattui.

Sillä suomalaisten ylpeydenaihe, sananvapaus, on eri asia kuin vihapuhe kansanedustajan suusta. (Onneksi löysin myös Ruskeat tytöt – blogin upean vastine-postauksen Immoselle. Sen hienous ja viisaus vähän helpotti ahdistusta.)

Immonen luultavasti ajattelee puhuvansa vain tietystä osasta Suomea monikultuurisuutta manaillessaan. Mutta ei se niin ole. Vihapuhe ei kohdistu vain osaan meistä, siihen, joka Immosen mielestä edustaa monikulttuurisuutta.

Se kohdistuu meihin jokaiseen.

Sillä mikäli tällainen vihapuhe sallitaan, voi se kohdistua kohta aivan mihin asiaan vain – ja keneen tahansa meistä. Sillä loppupeleissä, vaikka Immonen ei näin selvästikään usko, me kaikki olemme yhtä ja samaa.

Ihmisiä. Ei muuta. Ihmisiä.

Mikäli siis vaikenemme tällaisten kannanottojen edessä, annamme oikeutuksen sille, että toisen tuomitseminen on hyväksyttävää. Monikulttuurisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen tai muun ”painajaisen” vuoksi.

Tänään, vaikeneminen ei ole kultaa.

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Oh rainy day

heinäkuu 26, 2015

Sataa sataa ropisee. Tekosyyt alkavat loppua kiihtyvää vauhtia. Läppäri odottaa pöydällä syyttävän oloisena… Tiedän mitä pitäisi tälläkin hetkellä tehdä.

Opinnäytetyötä toki – sitäpä sitä. Ugh. Vaikka aihe, josta oppariani teen, on huippukiva – en voi sille mitään: opinnäytetyö sana jo itsessäänkin saa ahdistuksen nousemaan kurkkuuni ja stressitasot kiirimään aimon ryöpsähdyksen kohti yläilmoja. Oman työn aiheena ollessa vielä kaiken lisäksi onnellisuus, on jokseenkin ristiriitaisen koomista, että kyseinen oppari aiheuttaa sen tekijälle näin monenlaatuista ahdistusta.

65448_10151085483336491_948842888_n

Stressihirviöt irvistelevät pään sisälläni vähän näiden Coloradon kurpitsojen lailla kun kuulenkin sanan ”opinnäytetyö”…

Noh ainahan voi miettiä, että vuoden päästä nauran tällekin stressille ja sen aiheuttajalle – koska useinhan tällaiset jutut näyttävät jälkeenpäin aika paljon pienemmiltä kuin niinä hetkinä kun niiden kanssa painiskelee, tuskanhiki otsallaan.

Onneksi eräs lause on pelastanut jo monet kerrat aiemminkin – hetkinä joina on tuntunut siltä, että joku oman elämän kuvio on muka ah-niin-ylitsepääsemätön. Noina aikoina koitan mielessäni ottaa pääkopassa pyöriviin huoliin etäisyyttä ja samalla mietin aina erään idolini sanoja.

Koitan siis ajatella opinnäytetyöni päässäni paisunutta mittaluokkaa uusiksi – eli Pikky Myyn sanoin: ”Tuoko?… Ettei vaan olisi kärpäsenkakka!

 

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Nainen naamarin takana

heinäkuu 23, 2015

306695_10151088305516491_32860870_n

Olen miettinyt aloittaisinko ajoittain vloggailemaan kirjoittamisen lisäksi. Tämä ajatus on pyörinyt mielessä jo jonkun aikaa, mutta katsotaan johtaako se mihinkään…

Syy tähän pohdintaan on se fiilis, että koen teidän ihanien lukijoiden antavan  kommenteissanne ja palautteissanne niin paljon itsestänne tänne suuntaan, että tästä syystä haluaisinkin ”puhua” teille välillä ihan oikeasti, enkä vain sanoja ruudulle näpytellen.

Mutta kahtotaas ny! On nimittäin jokseenkin pelottava ajatus. Otsikkokin viittaa siihen ajatukseeni, että vloggauksen kautta sitä paljastaa itsestään ihan uusia juttuja varmasti jo huomaamattakin – kun ei voi piilotella pieruverkkareissa läppärin takana.

Mutta jätetään idea hautumaan…

Ja huomenna pääsenkin tuulettamaan pääkoppaani ja käymään Turuus – jehei!

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Asfaltin kuuma kutsu vs. heinikoiden hurmaava huuma?

heinäkuu 22, 2015

Sisälläni käydään ajoittain kovaa kamppailua. Tämä tapahtuu aina kun mieleni lähtee pohtimaan sitä, missä haluaisin kaikista eniten asua tulevaisuudessa.

Toinen puoli ajatuksistani kallistuu heti voimakkaasti kaupunkielämään. Koko ikäni (pääosin) Helsingissä asuneena raitiovaunut, kahvilat ja baarit, helppo liikkuminen mihin vaan ilman autoa, puistopiknikit, kaverien läheisyys, biitsit, torit, tapahtumat, festarit… kaikki se on tullut niin tutuksi ja rakkaaksi.

Mutta niin. Eihän mikään ole yksinkertaista – kuten ei tämäkään keissi. Nimittäin toinen puoli mieltäni kaipaa välillä (aika paljonkin) vihreille niityille, peltojen reunaan ja metsän siimekseen… Erityisen paljon haikailen eläimiä. Unelmani (jos siis maaseutu-puoleni saisi vallan) olisi iso talo suurella tontilla, jonka pihassa koirat juoksentelisivat missä milloinkin ja josta voisin karauttaa asioille omalla heposellani.

hepat

viola2lehmä

Viime viikonloppuna kävin rakkaan ystäväni luona Mäntsälässä ja siellähän niitä kaipaamiani ihanuuksia oli; poneja, sikoja, lehmiä, koiria ja kissoja. Jotain siinä kyllä on, että olen aina kokenut kuuluvani eläinten pariin. Tai siis ööh – en siis kuuluvani eläinten pariin aivan kuin olisin yksi eläimistä, mutta niin.. Ehkä tajuatte!

Eläimissä, erityisesti koirissa ja hevosissa, on itselleni todella erityistä taikaa. Levoton mieleni rauhoittuu eläinten lähellä ja tuntuu, että sanaton kommunikointi karvakuonojen kanssa mahdollistaa ihmeellisen syvän ymmärryksen. Kun ei ole liikaa sanoja sekoittamassa pakkaa, kaikki on niin ihmeellisen suoraa ja yksinkertaista.

Ja sitten, kuitenkin… En tiedä montaakaan yhtä ihanaa asiaa kuin aamuinen työmatka läpi Helsingin keskustan. Ja entäpä meri, Punavuoren hurmaavat pikkukadut, lokit, Kallion rennon röhnäkäs fiilis (siellä pitkään asuneena Kallioon meno tuntuu aina kodikkaalta), Kaivarin ranta ja terassit, asfaltin lämpö kesällä, citysaunat, Hietsun biitsi ja Cafe Regatan korvapuustit, Kruununhaan kauneus ja Tervasaaren söpöys, kirkot, kirjastot, kirpputorit ja brunssipaikat… Kaikki nämä ja ah-niin-moni muu asia. Jutut joista koostuu maailman ihanin kaupunki. Helsinki.

(Hmm… En selkeästi osaa päättää näiden kahden maailman välillä. Ehkäpä alan jonkinlaiseksi kaupungin kuuluisaksi omituisuudeksi, kasvatan kanoja ja possuja takapihalla ja laukkailen lähi-Siwaan uljaasti hevoskyydillä?)

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Oodi tavalliselle tiistaille

heinäkuu 21, 2015

Kesä on meikätytöllä aika lailla fully booked, tarkoittaen että kaikki viikonloput syyskuulle asti ovat täynnä ohjelmaa, kuten myös monet töidenjälkeiset arki-illat. Tämä on pääosin ihanaa – sillä näihin tuleviin menoihin sisältyy mm. häitä, visiitti Turkuun, maaseutumatkailua, ystäviä, uusia tuulia ja toivottavasti paaaaljon aurinkoa! (toivossa on hyvä elää).

Aikataulujen ollessa siis hyvin täynnä toimintaa koko kesän, olen nauttinut niin täysin sydämin tämän tiistai-illan vapaudesta. Vapaus tarkoitti sitä, että sain pyöräillä ensin aamulla töihin ja sitten pois töistä suoraan salille, treenata rauhassa, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, katsoa hetken aivot nollaavia ohjelmia ja kokkailla ja pakkailla työeväitä… Nyt aion vielä tehdä pienet iltajoogat ja keittää kupin Pukan Love-teetä, jota testaan tänään ensi kertaa. pukka

Mutta niin. Ei mulla muuta kuin että olen ihan maailman onnellisin tytöntyllerö tällaisista tavallisista jutuista ja diggailen tätä tiistaita ihan kybällä! (Voi ei, kuulostan täti-ihmiseltä joka yrittää vaikuttaa nuorison edustajalta… Ja voi peba, käytin juuri termiä nuorison edustaja. Oh yea, olen vanhus.)

Nyt leijun keittämään teetä! Adios ja ihanaa tiistai-iltaa ihmiset!

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.