Monthly Archives

huhtikuu 2016

Yleinen

Mansikoita ja mattopyykkiä

huhtikuu 25, 2016

kesä1

kesä2

kesä4kesä3 kesä5

Kesä. Tällä kertaa odotan sitä ihan erityisen paljon. Tai no, ollaan rehellisiä, odotan kesää ihan hulluna.

Tutut elementit kesässä ovat luultavasti tänäkin vuonna kohdallaan; lokit Kauppatorilla, asfaltin lämpö kesätossujen alla, mansikoiden makeus ja herneöverit, mattopyykkäykset, hiekka ja aurinkorasvan tuoksu, aamukahvit parvekkeella, fillarointi ympäri stadia vailla määränpäätä, huumaava vihreyden tuoksu, festarit keskellä kaupunkia, piknikit ruohikolla tai kallioiden päällä, vihdan tuoksu mökkisaunassa… Kaikki nuo ja miljoona muuta pienen suurta asiaa.

Ihanat ja rakkaat kesäjutut saapuvat jälleen, ihan pian.

Ja tällä kertaa niissä on ihan erityistä taikaa – sillä kesä tuo tullessaan nyt muutakin kuin herneenpalkoja ja aurinkorasvaa. Kesä-beibi, täällä jo odotetaan. Ihan hulluna. <3

-Viola

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Viisi asiaa

huhtikuu 23, 2016

viola

 

Viisi asiaa mielessäni juuri nyt:

1. Adele – jonka keikkaa pääsen todistamaan ENSI VIIKOLLA. Ah ja iik. Adele on itselleni Thö Laulaja – joten tässä ollaan nyt todella suuren ja pyhän asian äärellä tämän ladyn näkemisestä & kuulemisesta puhuttaessa.

2. Gressan seerumimeikkivoide. Kellään kokemuksia tästä luonnonkosmetiikan alueelta löytyvästä, paljon hehkutetusta tuotteesta?

3. Kuntoilu. Haaveilen kunnon hikitreeneistä ja siitä että jaksaisin nostaa painoja normaalisti. Lenkkarit urheilukauppojen ikkunoissa tuntuvat kutsuvan nimeäni aina niiden ohi hölkytellessäni… Unelmoinkin ihan erityisesti juoksemisesta ja katselen kaihoisasti koiralenkeillä ohitseni viipottavia juoksutrikoisia ihmisiä keveine askeleineen. (mutta kyllä tämä virtahepokin jälleen jonain kauniina päivänä karauttaa juoksulenkille metsään!)

Olen siis kyllä liikkunut koko raskauden ajan (mikäli joku nyt asiaa pohdiskelee) – mutta kovemmat treenit ovat etenkin viime kuukausina olleet erittäin vähäisiä – plus juoksun olen nyt raskauden ajaksi laittanut kokonaan paussille.

4. Tukholma. Sinne suuntaan ensi viikon torstaina, kiikarissa juurikin tuo Adelen keikka… Mutta ei se itse Stokiskaan ole ikinä huono treffattava; odotan tällä kertaa erityisesti aurinkoisia puistohengailuja (olen päättänyt että ilmat ovat aurinkoiset – Stockholm, I trust you!), Joe & The Juicen mehuja ja mahdollisia pikkuostoksia bebevaate-liikkeistä.

5… Sushi. Tarvitseeko selittää?

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Hyvä, paha maito

huhtikuu 18, 2016

yosakippo2

Maitotuotteet – tuo ruokaympyrän vaaleahipiäinen osasto, jota olen jo pidempään pyrkinyt välttelemään. Miksikö?

Noh, ”hurahdettuani” jo vuosia sitten ravitsemuksen ihanaiseen maailmaan opin mm. sen, ettei niitä maitotuotteita ollutkaan ihan pakko puputtaa koko ajan. Löysin asiasta tietoutta, josta olin ollut autuaan tietämätön. Monet artikkelit ja ravitsemustieteilijät uskalsivat haastaa kirjoissaan sekä artikkeleissaan pitkäikäisen maitomyytin – ja tuoda esille tuloksia, jotka näyttivät maidonjuonnin sekä sen mahdolliset edut ja haitat aivan uudessa valossa. Tämähän oli toki tuolloin ollut jo varmasti pitkään iso debatti ravitsemuspiireissä ja siellä jo ihan old news – mutta itse koin tuolloin asiaa opiskellessani jonkinlaisen maidonvalkoisen valaistumisen.

oatly

Oatlyn iKaffe – paras kauramaito ikinä. Kiitos tästä ihanuudesta, Oatly!

Niinpä sitten päätin jättää maidon juomisen vähäksi aikaa pois päivittäisistä tavoistani. Halusin nähdä mitä tapahtuisi – ja erityisesti halusin tietää, voisiko maidon poistaminen juomalasistani auttaa vatsavaivoihini. Ensin dumppasin vain maidon – eli söin edelleen jogurttia hedelmieni kera ja popsin isot kasat raejuustoa kasvissosekeittoni päällä. Pian ymmärsin, että maitolakkoni olisi kuitenkin syytä olla tiukempi, mikäli oikeasti halusin nähdä oliko maidolla mitään roolia, suuntaan tai toiseen, kroppani hyvinvoinnissa.

yosa

Niinpä jätin maitotuotteet aika lailla kokonaan pois ruokavaliostani, pitkäksi aikaa. Ostin innoissani kaupasta soijajogurtteja (nykyään suosin kaurapohjaisia tuotteita – tästä lisää joskus), seesaminsiemeniä (pikkuruiset siemenet ovat todellinen kalsiumpommi!) sekä muita itselleni tuolloin uusia tuotteita. Pikku hiljaa huomasin muutoksia kropassani – tai no, aivan ensiksi kasvoissani. Ihoni nimittäin näytti hehkeämmältä ja vähitellen kauan hipiääni vaivanneet inhottavat pikkunäpyt katosivat otsaltani sekä leukarajastani. Myös ne vatsaongelmat helpottivat, lopulta niinkin paljon että voin sanoa nykyään eläväni jokseenkin täysin ilman näitä vaivoja.

Viime aikoina olen tosin lipsunut maidottomasta linjastani, mutten kuitenkaan liian pahasti. Tosin olen ollut jo pidempään todella tukkoisessa kunnossa – nenäkannut tai muut pelit eivät ole hommaa helpottaneet – ja tämän vuoksi pyrinkin nyt jatkossa taas pitämään maitotuotteiden kulutukseni mahdollisimman minimissä. Maitotuotteet nimittäin lisäävät liman eritystä ynnä muita ei niin ihanaisia oireita, jotka ovat kovin pinnalla flunssan tai yleisen tukkoisuuden ollessa päällä.

yosakippo

Maituotuotteiden korvaaminen muilla tuotteilla ei nykyään ole lainkaan hankalaa; peruskaupoistakin löytyy useimmiten niin kauramaitoja kuin soijavälipalojakin. Monille perus-maitotuotteista oireita saaville voi myös toimia vuohenjuusto- tai lampaanmaitotuotteiden nauttiminen – näissä tuotteissa kun on hieman erilainen koostumus kuin lehmänmaitotuotteissa. Itse suosinkin näitä tuotteita ”perusjuustojen” sijaan – ja näin olen saanut pitää juustot elämässäni, kropan hyvinvoinnin siitä kärsimättä.

Mutta hei, onko täällä muita kohtalotovereita, teitä, joilla jäätelöähkyt ja kermavaahdot ovat osa mennyttä elämää, johtuen niiden sopimattomuudesta omalle kropalle? Ja mitkä ovat teidän lemppareitanne maidottomien tuotteiden maailmasta?

-Viola

PS. Maitotuotteissa ja niiden käytössä on toki myös omat ekologiset ja eettiset puolensa (joista ollaan eri puolilla maitoteollisuutta hyvinkin eri mieltä) – näistä lisää jonain toisena päivänä.

 

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Perjantain ajatuksia

huhtikuu 15, 2016

rsz_viola

Viime päivinä olen useasti, ensi kertoja, havahtunut ihan oikeasti siihen ajatukseen, että aika pian olen äiti. Huh, kääk, apua – ja onnenitkut päälle. Tunteiden vuoristorata on lievä ilmaisu kuvailemaan sitä, miltä tuo ajatus on tuntunut mielessäni. Tuo ajatus on niin iso, ettei siitä saa otetta – ja samalla se kuitenkin, jollain oudolla tavalla, tuntuu ihmeellisen luonnolliselta.

Tiedostan hyvin sen, että lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys. Olen perhepiirissäni sekä läheisteni kautta nähnyt monenlaista kohtaloa ja tarinaa lasten saantiin liittyen; aina asiat kun eivät mene sen oman käsikirjoituksen mukaan (vai menevätkö koskaan?).

Oma raskausaika onkin laittanut tämän tytöntyllerön aika lailla nöyräksi ja kiitolliseksi – sisällä kasvava tunne siitä, että nyt ollaan todella sitä omaa pientä maailmaa ja ajattelua suurempien asioiden äärellä on vain vahvistunut päivä päivältä – ja potku potkulta. (vatsassa asuu aika hyvät jalkavoimat omaava yksilö)

Syntyjen syvien lisäksi olen kyllä myös ihan kiitettävällä innolla koukuttunut monista ihanista höpsöyksistä, joita baby-maailma tuo tullessaan; viimeisimpänä näistä humputuksista tilaamani Babiator-aurinkolasit. Hehe, ei ehkä se tarpeellisin ostos tässä vaiheessa – mutta onhan tuo vauvanaaman kuvittelu pilottimaisiin aurinkolaseihin ah-niin-söpöä.

Eli sellaista täällä beibiasioihin liittyen on tapahtunut; pinnallista menoa, mutta myös sitäkin syvempää elämänpohdintaa, molempia aika ajoittain – sopivasti blendattuna.

Hyvien fiilisten perjantaita kaikille!

-Viola

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Kahvilaelämää

huhtikuu 10, 2016

ipi

Kahviloissa käynti ja kevät – jokseenkin mahtava yhdistelmä. Toki kahviloissa hengailu toimii aina, mutta kevään alku tuo hommaan ihan uutta fiilistä. Varsinkin jos kahvilassa on ulkoterassi, jolla istuskella… Sitten ei tarvitakaan muuta kuin arskat naamalle – ja uuden vuodenajan kausi voidaan julistaa korkatuksi!

Omia viime aikojen kahvilasuosikkeja ovat olleet ainakin Kallion rennon tyylikäs IPI, perinteisempi Cafe Engel ja söpö Kuppi ja Muffini. Tykkäänkin siitä, että joka tunnelmalle ja hetkelle löytyy kyllä Helsingistä nykyään oma kuppilansa.

dav

Mutta hei – olisi mahtava kuulla teidän tämänhetken kahvilasuosikeista? (Niin Helsingissä kuin muuallakin Suomenmaalla) Missä siis juodaan nyt ne kunkin kaupungin kuumimmat sumpit?

-Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET

Valoa kohti

huhtikuu 7, 2016

dav

Pitkän ja tasapaksun harmaan talvikauden jälkeen se tuntuu ihmeelliseltä. Se, kun aamulla laittaa talvibootsien sijaan Converset jalkaan ja lähtee tarpomaan kohti päivän menojaan, sulan asfaltin kannattelemana. Kuukausien ajan maisemaa hallinneet jäiset, lumiset kadut tuntuvat yhtäkkiä vain synkältä painajaiselta.

Se tuntuu ihanalta. Se, kun tulppaanit keittiön pöydällä pääsevät täyteen loistoonsa, ikkunasta paistavan au-rin-gon ansiosta.

Hämmentävää on myös se, että yhtäkkiä voi jo ihan oikeasti miettiä pian juovansa kahvikupillisen lasitetulla partsilla – jäädyttämättä täysin jäseniään. Tai jäädä töiden jälkeen keskustan kahviloiden edustoille ilmestyneille terasseille nauttimaan siitä.

Keväästä.

<3 Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Hyvinvointi Ruoka

Ruoka, tuo yksinkertaisen ihana asia

huhtikuu 3, 2016

hdr

dav

dav

dav

rsz veget

Olen pikkutytöstä asti viihtynyt keittiössä. Nautin ruoanlaitosta sekä simppelin täydellisistä makuyhdistelmistä. (esim. avocado-mangosalaatti – ah!)

En kuitenkaan ole mikään ruokahifistelijä. Käyn harvoin hinnakkaissa rafloissa enkä opettele viikottain uusia reseptejä kauden kuumimmista keittokirjoista. Nautin eniten arkisista keittiökeksinnöistä; jämäpastoista joita kehittelen kaapin perältä löytyneistä aineksista, sunnuntaiaamun banaanipannareista tai vaikkapa kupillisesta itse tehtyä hummusta.

Olen ollut jo lähes viisitoista vuotta kasvissyöjä (joista nyt muutamat viimeisimmät vuodet ovat sujuneet kala-kasvislinjalla), joten kasvikset ovat aika luontevasti (eivätkä kovin yllättäen) tärkeä osa omaa ruokavaliotani. Ehkä juurikin tästä pitkäaikaisesta kasvis-linjastani johtuen on meikäläisen vähän vaikea ymmärtää väitteitä liittyen siihen että kasviksia olisi ”vaikea syödä tarpeeksi”. Itse näen homman aika simppelinä; aterian kylkeen voi aina kuoria vaikka pari porkkanaa salaatin virkaa toimittamaan, tehdä pääruoan lisukkeeksi kukkakaalista muussin, heittää pastakastikkeeseen kasan pilkottuja vihanneksia tai vaikkapa korvata burgerisämppärit bataattilohkoilla.

Yllä olevat kuvat ovat simppeleistä, arkisista ruoista sekä välipaloista, joita viime aikoina olen puputtanut menemään. Ei mitään ihmeellisiä superfood-reseptejä – niistäkin tykkään, mutta parasta ovat mielestäni yksinkertaiset ja puhtaat maut sekä sellaiset ruoat joita saan loihdittua helposti jääkaapin sisällöstä. Mieluiten vielä suhteellisen nopesti.

Smoothiet ovat aivan ehdoton osa omia syömisiäni; tykkään surrauttaa kunnon marja-hedelmäpommin itselleni joka arkiaamu – yksi aina ah-niin-toimiva makuyhdistelmä on banaani, pakastemustikat, kauramaito ja -hiutaleet, inkivääri sekä hunaja.

Nopeat ja kasvistäytteiset arki-dinnerit ovat suosittuja meidän huushollissa, kuvissa näkyy tällä kertaa marokkolaista perunapizzaa kera ”jämäsalaatin” (kikherneitä, tonnikalaa, tomaattia), rucolan ja porkkanan sekä uuniperunoita kasvistäytteiden kera (pottujen ohessa yhdenlainen pikasalaatti; rucolaa ja paprikaa).

Yksi viime aikojen välipalasuosikeistani ovat olleet luomu-täysjyväriisikakut Oatlyn (ihanan!) tuorejuuston ja kasvisten kera. Myös vanhat kunnon dippikasvikset toimivat hyvin meikäläiselle, kuvassa niiden kanssa tapenadea (kaupan) sekä itse tehtyä hummusta. Nomnom.

Että sellaisia ruokia täällä päässä on kokkailtu viime aikoina.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

-Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Hyvinvointi Yleinen

Tyttö ja elämäntie

huhtikuu 1, 2016

Kuka minä olen? Oi tuota kysymystä, joka sisältää niin monia tasoja, tunteita ja merkityksiä.

Tuo mystinen kysymys, joka ainakin itselläni oli erittäinkin ajankohtainen erityisesti parikymppisenä nuorena aikuisena elämää elellessäni; mietiskellessäni sitä mitä oikeasti elämältä haluan ja mitä elämässä eniten toivoisin tekeväni.

Tällä hetkellä koen jo ymmärtäneeni elämästä ainakin hieman enemmän kuin esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten… Tuolloin olin 19-vuotias ja lähestymässä juurikin sitä ikäkautta, joka itselläni käynnisti monia sisäisiä mietintöjä siitä kuka oikein olen – ja kuka haluaisin olla.

Elämää taaksepäin katsoessani olen ymmärtänyt, että lähdin kohti kysymyksiäni väärästä suunnasta. Mutta niinhän sitä usein käy – ja ehkä niin kannattaakin käydä? – että virheitä pitää tehdä löytääkseen perille. Anyways, lähdin porhaltamaan kohti näitä syntyjä syviä katsoen vain sisäänpäin; yrittäen löytää vastauksia kysymyksiini itseni sisältä. Ajattelin, että jos oppisin kuuntelemaan sydämeni ääntä, tietäisin mikä tulevaisuuteni merkitys on, kuka olen ja mitä minun kuuluu tällä maapallolla elämäni aikana tehdä.

Mutta eihän se aivan niin mene. Jotta pääsin kiinni siihen, kuka olen ja mitä elämältä haluan – oli katsottava ulospäin. Suunnattava huomioni muihin ihmisiin, annettava ulospäin sitä mitä halusin itselleni, sanottava muille niitä asioita joita itse halusin kuulla ja tehtävä muille niitä tekoja joita toivoin jonain päivänä jonkun tekevän itseni eteen.

Summa summarum: kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jokainen sana, ajatus ja teko voi olla uuden alkua – tai vanhan toistoa.

Ymmärrettyäni sen etten ”löytäisi itseäni” tuijottamalla omaan napaani, vaan pikemminkin avaamalla silmäni sekä sydämeni maailmalle (niin hippisiirappiselta kuin se kuulostaakin) – huomasin yllättäviäkin asioita tapahtuvan elämässäni, nopeaan tahtiin.

Yhtäkkiä ympärilläni oli juuri sellaisia ihmisiä, joita toivoinkin elämääni. Tein asioita, joihin heittäytymisestä olin ennen vain unelmoinut. Ja mikä parasta – tykkäsin itsestäsi. Se jos mikä on avain oman tien löytämiseen elämässä. Sillä loppujen lopuksi – mietipä, kenen kanssa tätä elämää eletaan, ihan joka hetki? No oman itsensä kanssa tietysti. On paljon helpompaa tietää mitä elämältään toivoo, jos on sinut sen kanssa kuka on. Ja tämä kaikki lähtee siitä että löytää rakkauden – itseään kohtaan.

Suurten oivallusteni jälkeen ei jokainen päiväni edelleenkään ollut – tai nykyäänkään ole – täydellistä, ei todellakaan. Mutta ei kai hyvä, omantyylinen elämä täydellistä kuulu ollakaan? Säröt ja huonommat päivät ovat kuin naururyppyjä kasvoilla – ne tuovat hommaan syvyyttä.

dav

Nyt elämäntiellä tarpominen jatkuu – sopivan epätäydellisessä elämässäni, jossa tunnen olevani kotona. Elämässä, jossa on vaikeuksia, stressiä ja huonoja päiviä – mutta joka näistäkin huolimatta on elämää, joka on omaa. Ja sen tunteen myötä on myös helpompaa palata kysymykseen: ”Kuka minä olen?” – sillä voisin kiteyttää tämänhetkisen vastaukseni tähän kosmisen suureen kysymykseen seuraavasti:

Minä olen elämäni; sillä se miten käytän päiväni, on se mitä olen. Ai miten niin? No, mielestäni teot kertovat ihmisestä paljon enemmän kuin minkäänlaiset viisaat analyysit ja sanailut koskaan. Jokainen päivä on mahdollisuus tehdä valintoja ja tekoja, jotka vievät itseä joko kohti uutta tai takaisin jonnekin vanhaan. Tai sitten ne pitävät paikoillaan – jos se oma paikka on juurikin tässä ja nyt.

Suosittelen arvostamaan jokaista päivää. Ja muistamaan, että se mitä olemme, heijastuu jokaiseen hetkeemme. Ja hetkemme heijastuvat takaisin meihin itseemme.

Elämä on lahja – ja sinä lahja elämällesi.

– Viola

 

 

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.