Monthly Archives

syyskuu 2016

HETKET JA FIILIKSET Lapset

Kun vauva saapui maailmaan

syyskuu 29, 2016

maha2

Raskausaikana tuli tutuksi monenlaiset varoitukset ja vinkit vauvan saapumiseen liittyen. Suurin osa ihmisistä lähinnä intoili ja iloitsi mukana, mutta aika paljon sain kuulla myös varoituksia ja varoivaisen pessimistisiä toteamisia siitä, minkälaista elämäni tulisi olemaan vauvan saavuttua.”Nuku nyt kun vielä pystyt.” ja ”Tee nyt niitä asioita mitä todella itse haluat – kun vielä voit.” olivat lauseita joita sai usein kuulla maha pystyssä ihmisten parissa kulkiessaan.

Ja onhan se totta, että sanat ”hyvin nukuttu yö” ovat nykyään lähinnä hyvä läppä. En myöskään omista enää omaa aikaa kuten ennen, sillä nekin hetket jotka vauva nukkuu (meillä nämä hetket ovat usein aika lyhyitä) eivät oikeastaan ole täysin omiani. Ajatukseni ja sydämeni kun ovat nykyään aina kahdessa paikassa, itseni luona mutta myös vauvani pienissä käsissä. Joka hetki.

On siis ihan totta, että vauvan saapuminen romuttaa vanhat ajatukset, uskomukset ja elämän rutiinit aika lailla all the way. Kuitenkin – kaikista raskaistakin hetkistä huolimatta – en itse koe, että varoittelut ja pelottelevat heitot ovat niitä joita haluaisin tuoreille tai tuleville äideille ja vanhemmille kertoa.

Itselleni suurimmat yllätykset vauvan saapumiseen liittyen olivat nimittäin joissain ihan muualla kuin univeloissa ja vatsavaivaisen pienen kanssa vietetyissä itkuisissä päivissä.

En nimittäin koskaan olisi koskaan uskonut, miltä tuntuisi kun vauva nauraisi ensimmäisen kerran, täyttäen koko maailmani sellaisella ilolla etten tiennyt miten päin olla.

En myöskään arvannut kuinka täydeltä voisi hyvinkin yksinkertainen päivä tuntua – sillä jokainen lapsen kanssa jaettu hetki on niin paljon syvempi kuin osasin odottaa.

Oli myös yllätys huomata, että ne asiat joita ”vauvaelämässä” pelkäsin ovatkin nyt jo ihan omalta tuntuvia. Ennen vauvan saapumista kuvittelin olevani cool mama joka pillifarkut ja tennarit päällään viettää aikaansa kahviloissa ja tapahtumissa. Kröhöm, mites sitten kävikään… Nykyään täydellistä ajanviettokohdetta vastaavat paikat, jossa lastenhoitohuone on lähellä ja jonka ovista rattaat mahtuvat sisään. Ja josta saa kahvia.

Tiivistäen voisin siis sanoa, että omasta mielestäni suurin varoitus tuleville vanhemmille tulisi olla tämä:

Vaikka vauva muuttaakin oikeastaan ihan kaiken, beibi tuo myös mukanaan enemmän hyvää kuin jaksat kantaa.

Varaudu kuitenkin siihen, ettei maailmasi ole pian enää ennallaan… Se ei nimittäin koskaan ole kokenut sellaista rakkauden aaltoa kuin mitä se pian tulee kohtaamaan.

Enjoy the waves… ♥

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

KOTOILU JA HYVINVOINTI Sisustus Yleinen

Mun koti on just täällä

syyskuu 28, 2016

koti1

Elän tällä hetkellä perheeni kanssa kämpässä, joka todella tuntuu kodilta. Joka päivä nämä samat tutut nurkat ja seinät saavat yhtä iloiseksi – sillä täällä, juuri tässä asunnossa, on nyt niin hyvä olla.

Asuntomme on vuokrakämppä, joten suuria remppoja tai muita muutoksia emme voi huushollissamme toteuttaa. Tästä syystä liputankin vahvasti taulujen, sisustustekstiilien ja muiden helposti muunneltavien sisustuselementtien puolesta. Pienillä jutuilla kuten uusilla tyynyliinoilla tai seinää koristavalla kuvalla saa yllättävän paljon uutta fiilistä ja raikkautta kodin sisustukseen.

Kämpässämme oli vielä jokin aikaa sitten parikin seinää, jotka oikein huusivat piristystä luokseen. Makuuhuoneemme ja keittiömme saivatkin sitten kipeästi kaipaamansa uudistuksen kun niiden ylle laskeutui ihan uusi fiilis – sisustusjulisteiden muodossa. Desenion valtaisasta valikoimasta löytyi niin makkariin kuin keittiötilaankin juuri täydellisesti sopivat, kivojen tekstien värittämät sisustustaulut. (En tiedä teistä, mutta itse en vaan kyllästy tekstijulisteisiin – ne vaan toimivat!) Lisäksi olkkariin valikoitui kuvapainotteisempi julistekuvien kokonaisuus.

koti4

Keittiön ”This kitchen is for dancing” julisteen teksti oli rakkautta ensi silmäyksellä. Selkeän graafinen musta tekstitaulu toimii omaan sisustusmakuuni ja pidän siitä miten se antoi ryhtiä koko keittiön yleisilmeelle. Lisäksi taulun sanoma on huippu; keittiössä – ja elämässä – pitäisi muistaa nauraa, nauttia ja tanssia! Ihan muuten vaan ja ihan joka päivä. Taulu myös maalaa mieleeni ihanan ajatuksen siitä kuinka keittiössä valmistetaan ruokaa padat poristen, lämpimät brassirytmit taustalla soiden ja lanteet keinuen…

koti3

Toinen asuntomme uusi juliste löytyy makkaristamme, sängyn yläpuolelta. Yksinkertainen dream-teksti simppeleissä raameissa antoi ihan uuden elämän hyvinkin harmaalle makuuhuoneellemme. Hankimme myös hiljattain uuden sängyn ja sen lisäosana hankittu sängynpääty on nyt yhdessä taulujemme kanssa niin kiva yhdistelmä, että huoneessa aidosti viihtyy. Olin nimittäin jo aiemmin vähän menettänyt toivoni tämän huoneen suhteen. (syystä että: muovimattolattia ja moniväriset kaapinovet) Nyt kuitenkin huoneen tunnelma on oikeasti täysin erilainen – hurraa!

koti2

Myös olohuoneemme seinä kaipasi jotain ylleen; se paistatteli nimittäin pitkään kovin tyhjänä telkkarimme yllä, luoden koko huoneeseen vähän keskeneräistä fiilistä. Nyt seinällä komeilee kultainen maailmankartta palmunlehti- ja love-pikkukuvien kera. Tämä muutaman kuvan yhdistelmä on sopivan simppeli ja samalla se kuitenkin tuo eloa seinään.

Ja nyt onkin sitten ihanaa fiilistellä omaa kotiaan entistäkin enemmän. Sitä ihan tavallista, mutta kuitenkin niin erityistä ja rakasta kotia.

-V

*Sisustusjulisteet saatu blogin kautta Deseniolta 

 

 

 

 

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Syksyfani tässä moi!

syyskuu 23, 2016

 valo1 valo3VALO2

Kesä on ihan parasta reissuaikaa. Viime suvena tulikin reissattua Suomen eri kolkkia suhteellisen ahkeraan – ja onneksi tuli! Meillä on niin upea, kaunis ja mielenkiintoinen maa, että wow, vau ja baumtsikabaumbam! Yksi viime kesän reissukohteista oli Porvoo, johon teimme retken miehen, beben ja dogin kera.

Nyt tulikin fiilis, että vitsit pitäisi mennä Porvooseen (ja muuallekin!) myös nyt syksyllä! Miksi tällaiset spontaanit reissut olisivat vain kesän juttu? Totta kai lämpö ja aurinko tekevät jotenkin kaikesta iisimpää ja helpompaa – myös reissuille lähtemisestä – mutta eihän syksymatkailulle oikeasti ole mitään estettä.

Syksyä fanitan kyllä muutenkin, sillä se tuo mukanaan muun muassa kirpeät aamulenkit, pipot (jee! no more bad hair days!), väriloiston, illat partsilla huovan kera (no okei, en kyllä ikinä melkein toteuta tätä… mutta ajatus on ihana), juuresruoat ja erilaiset keitot, säännöllisemmät jumppatreenit ja toisaalta illat Netflixin parissa ilman huonoa omatuntoa (jonka kesäiset aurinkokelit helposti Netflix-illoille aiheuttavat).

Joten jee syksylle, reissuille, Suomelle ja kaikelle!

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Hyvinvointi Ruoka

Vegaaniruokavalion outoudet

syyskuu 20, 2016

salaatti

Vegaaninen ruokavalio on nyt ollut hetken aikaa osa elämää – and I am feeling it! Hyvällä tavalla siis! Kroppa tuntuu (univeloista ja liikunnan puutteesta huolimatta) keveämmältä ja olo raikkaalta. Lisäksi olen syönyt niin ihania safkoja, ettei mitään rajaa.

Tästä hehkutuksesta huolimatta muutamat asiat pohdituttavat itseäni vegaanisessa syömisessä. Tässäpä näitä mietintöjäni listan muodossa:

  • Hunaja – Hunaja on vegaaniruokavaliossa pannassa, mutta tätä kohtaa olen itse vähän kummastellut. Tiedän, että ei-luomu hunajissa voi hunajan valmistusprosessi olla hyvin haitallinen mehiläisille ja sitä kautta koko ekosysteemille – mutta entäpäs vastuullisesti tuotettu luomuhunaja? Perushunajassa on siis se ongelma (en tiennyt tätä itse!), että hunajan keräämisen jälkeen mehiläisille ei jätetä lainkaan tätä niille elintärkeää ruoka-ainetta, vaan pesät voidellaan sokerivedellä tms. mehiläisille huonommalla ravinnolla, ihmisen kerätessä kaiken hunajan itselleen. Tämä aiheuttaa monenlaisia ongelmia, koska prosessi peukaloi luonnon herkkiä systeemejä pahasti. Mutta silti tosiaan pohdin edelleen, että miten luomuhunaja? Osaako joku viisaampi kertoa aiheesta enemmän?

kasvikset

  • Sosiaaliset tilanteet – Olen itse ajatellut tätä vegaanista ruokavaliota omalla kohdallani niin, että tärkeintä ainakin nyt aluksi on se, että saan homman pelittämään niin että kaikki ruoka jota itse ostan ja valmistan on vegaanista. Sosiaalisissa tilanteissa aion arvioida tilannetta sen mukaan, mitä on tarjolla. Koen, että yksittäiset joustot ruokavaliossa eivät kaada maailmaa, kun kuitenkin about 90 prosenttia ajasta syön oman mieleni mukaan. Yleisesti ottaenkin koen, että syömisissä (ja elämässä!) totaalinen ehdottomuus on ahdistavaa ja siksi positiivinen ja iloinen ote vegaaniseen elämäntyyliin olisikin enemmän se omantyylinen. Itse koen, että esimerkiksi monet vegaanisivut ajavat asiaansa liikaa syyllistämisen ja negatiivisten näkökulmien kautta – toivoisin itse voivani inspiroida ihmisiä testailemaan uusia ruokia ja elämäntyylin viilausta hauskuuden ja ilon voimalla – saarnaus ei oikein toimi meikäläiseen.
  • Matkoilla kohdatut spesiaalit ruokaelämykset – Kuulisin mieluusti eriasteisten vegaaniruokavalioiden noudattajilta, että miten yleensä syötte kun olette reissun päällä? Kuvitellaan esimerkiksi, että edessä aukeaa Italian maaseutu ja majapaikan aamiaisella on tarjolla takapihan vuohen tuottamaa juustoa – joustatteko syömisistänne?

1.1 17:08

  • Soijatuotteet – Monet vegaaniset valmisruoat perustuvat soijaan. Tämä homma on vähän kinkkinen, sillä soijaan pohjautuvat valmisteet ovat usein erittäin prosessoituja ja niiden terveysvaikutuksista onkin käyty paljon debattia. Soijalle hyvä vaihtoehto ovat palkokasvit, mutta ne eivät ihan kaikkien ruoansulatukselle toimi. Itse suosin kaurapohjaisia maitoja ja jogurtteja ja protskuja saa hyvin esimerkiksi monista pähkinöistä, siemenistä ja linsseistä (hellempiä vatsalle kuin pavut – ainakin oman kokemukseni mukaan). Ja ai niin: yksi uusi suosikkini – ja mahtava korvike soijatuotteille – on Härkis!

Mieluusti kuulisin nyt teidän kokemuksia, vinkkejä ja ajatuksia vegaanisesta ruokavaliosta -tai yleensäkin tietynlaisen ruokavalion noudattamisesta & siitä joustamisesta! Kommentteja kehiin siis – I am listening!

-V

 

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Voihan maanantai

syyskuu 19, 2016

taivas

Tänään oli tarkoitus julkaista täällä blogissa ihanaisia syksykuvia. Sitä varten lähdin beibi vaunuissa pitkälle lenkille, yhtenä etappinani latte-tauko Käpylän lippakioskilla.

Noh, kioski oli suljettu. Missään ei ollut kahvilaa tai muutakaan paikkaa jossa olisin voinut haaveissani siintäneen kahvibreikin pitää. Eikä se aurinkokaan paistanut – kuten olin kuvitellut valokuvissani tapahtuvan. Yritin korjata tätä hieman tylsää tilannetta käymällä K-Market Mustapekassa rauhassa tsekkailemassa ruokauutuuksia (Mustapekka on ihana kauppa jossa on aina jotain ihanuuksia mitä en normikaupastamme löydä), jolloin vauva päätti herätä ja protestoida kauppareissua täysin voimin itkun ja ähinän kautta. Jesh.

Samanaikaisesti, kauppasekoiluni ohessa, sain uutisia jotka pännivät edelleen. Öyh.

Kun vihdoin pääsin kotiin keitin kupin cappuccinoa. Se oli taivaallista – mutta epäilen, että tänään tarvitaan vielä toinenkin mukillinen!

No mutta. Nyt pitäisi vielä hoitaa laskuja ja maileja, mennä kirjastoon, käydä postissa ja viedä koira päivän toiselle lenkille. Huh. Joskus voi yksi pieni maanantai tuntua yllättävän työläältä.

Sellaista tänään, ei mitään ihmeellistä vaan erittäinkin tasaista maanantaihommailua siis. Tätä menoa kompensoi nyt yllä oleva otos taivaasta. Kuvan napsaisin aikanaan lentokoneen ikkunasta, taisi olla matkakohteena tuolloin Jenkkilä.

Seuraava kohteeni on lähimetsä ja epäilenpä, että kuten yleensäkin, niin ehkäpä tänäänkin metsän ihmeellinen hyvän fiiliksen energia tekee tästäkin päivästä vähän iisimmän.

Ja ainahan on myös se toisen kahvikupin mahdollisuus…

-V

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Hyvinvointi Ruoka Yleinen

Sinä päivänä minusta tuli vegaani

syyskuu 15, 2016

 

vegaani

Eräänä sateisena päivänä istuin vauvan kanssa kotisohvalla ja siinä sitten imettäessäni poikaani aloin selailemaan Netflixiä päämäärättömästi, yrittäen löytää pientä komediaviihdykettä tai sopivan hyytävää rikossarjaa piristämään kotihimmailujani.

Sarjojen sijaan päädyin kuitenkin sattuman kautta selailemaan dokumentit-osastoa, ja sieltä löysinkin sitten dokkarin nimeltä CowspiracyPainoin play-nappulaa ja seuraavat puolitoista tuntia olivatkin sitten ehkä yhdet elämäni tärkeimmistä. Kun dokkari oli lopussa, istuin samalla kohdalla sohvaa, ahdistunut fiilis kurkkua puristaen. Katsoin kainalossani aurinkoisesti hekottelevaa vauvaa ja mietin, miten olisin hänelle selittänyt juuri näkemäni asiat. En keksinyt minkäänlaista totuudenmukaista selostusta, joka olisi kuulostanut millään tasolla inhimilliseltä.

Suosittelen Cowspiracy-dokumenttia kaikille, sillä sen aihe koskettaa meistä jokaista. Tiesitkö esimerkiksi että:

  • Valtavan laaja karjatalous vaikuttaa ilmaston muutoksen etenemiseen enemmän kuin kaikki liikenteen muodot ja niistä aiheutuvat päästöt yhteensä.
  • Maapallon vesivaroista 1/3 osaa menee maito- ja lihateollisuuden tarpeisiin.

Nämä faktat yksinään ovat jo aika heviä kamaa, mutta there is more to come – valitettavasti. (Dokumentin omilta sivuilta löytyy paljon tietoa – lähteineen ja tutkimuksineen – karjatalouteen liittyen.)

Karjatalouteen liittyy tietysti myös se (luonnollinen, mutta arkielämässä ihmisille kovin kaukainen) asia, että koko bisnes pyörii elävien ja tuntevien olentojen ympärillä. MOT toi viime vuoden lopulla esille kuvanauhoja suomalaisista teurastamoista – ja nämä pätkät nousivatkin suurin otsikoin julkisuuteen. Eikä syyttä. Laajamittaisesti kootuissa materiaaleissa eläimin hakataan, niitä vedetään jaloista, kiskotaan turkeista ja lyödään sähköpiiskoilla. Kaikista pahimmat pätkät liittyvät tainnutukseen. Tainnutuksen ideana on saada eläin tunnottomaan ja tiedottomaan tilaan siihen asti, että se kuolee verenlaskuun. Tämä pitäisi tapahtua yhdellä yrittämällä, mutta videomateriaaleilla näkyy mm. kuinka Suomen kolmanneksi suurimmassa nautateurastamossa monet eläimistä liikkuvat verenlaskun aikana ja ne yrittävät nousta ylös. Itkuhan siinä pääsi näitä pätkiä katsellessa.

Julmuuksia on myös muualla. Kirjasta Eläinten syömisestä sain oppia mm. broileri- ja munantuotannosta asioita, joista en ollut tietoinen. En esimerkiksi tiennyt, että että munijakanojen tuotannolle tarpeettomat kukkopoikaset (eli noin puolet kaikista poikasista) tapetaan pian kuoriutumisen jälkeen. Pienet kukot saavat elää kymmenistä minuuteista muutamaan tuntiin ennen kuin ne kaasutetaan kuoliaaksi hiilidioksidilla. Tietämätön olin myös siitä, että tehotuotetut broilerikanat (eli lihaksi kasvatettavat kanat) tapetaan jo noin kuukauden iässä – vaikka kanan luonnollinen ikä voi olla jopa 20 vuotta. 

Myös maitoteollisuudessa lehmiä ja niiden vasikoita kohdellaan tuotantoyksiköiden tavoin. Lehmät jalostetaan tuottamaan valtavan määrän maitoa, ne keinosiemennetään, pidetään kantavana parsissaan ja tämän jälkeen, kun lehmä on synnyttänyt, otetaan lehmältä sen vasikka pois viimeistään parin vuorokauden kuluessa. Kuten ihmisillä, myös nautaemoilla on vahva emotionaalinen tarve suojella ja hoivata jälkeläisiään. Tätä ne eivät kuitenkaan pysty tekemään.

Valtaisa maitoteollisuus on myös halpojen ja tehotuotettujen lihavalmisteiden mahdollistaja; urospuoliset vasikat kun kasvatetaan kaikki lihoiksi. Eli ”halpa liha” ei oikeastaan ole lainkaan halpaa – hinta on jo maksettu, mutta lompakkojemme sijaan sen maksavat lehmäemot ja niiden vauvoina äideistään erotetut vasikat.

Kalastuksen nykymetodeista olin myöskin aika lailla onnellisen tietämätön. Tiesitkö esimerkiksi että katkarapujen troolauksessä noin 80-90 prosenttiä pyydetyistä merieläimistä kipataan yli laidan kuolemaisillaan tai jo kuolleina? Tämä niin kutsuttu ”sivusaalis” on suureksi osaksi uhanalaisia lajeja. Näin ollen jokaista katkarapukiloa kohden kuolee noin 26 kiloa muita mereneläviä. 

Pala kurkussa olen näitä asioita paljon viime aikoina pohtinut, sillä ne ovat vaivanneet mieltäni aivan eri tasolla nyt vauvan saamisen johdosta; olen miettinyt minkälaisen tulevaisuuden haluaisin pojalleni tarjota. Pelottavat mielikuvat ilmastonmuutoksen aiheuttamista ongelmista – sodista, vesipulasta ja maaperän köyhtymisestä – ovat kummitelleet mielessä. Helpointahan olisi sivuuttaa nämä asiat ja ajatella niiden hoituvan jonkun muun toimesta, uskoa ettei omilla teoillani ole mitään väliä. Koen kuitenkin, että pahinta olisi etten tekisi mitään.

Uskon kuitenkin siihen, että kaikilla meillä on väliä ja niin myös jokaisella teolla, jonka suoritamme tällä maapallolla. Katsoessani MOT-videoita ja Cowspiracya vahva tunne heräsi jossain syvällä sisimmässä jokaisen järkyttävän kuvapätkän ja faktan edessä; tämä ei ole oikein. 

Valinta olikin kaiken tämän jälkeen helppoa tehdä. Tai oikeastaan en edes valinnut mitään; tein vaan sen mikä sydämessä, järjellä mietittynä ja tulevaisuutta ajatellen tuntui oikealta.

Ja niin minusta tuli vegaani.

❤ V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Hyvinvointi Ruoka

Sokeriton herkkukippo

syyskuu 14, 2016

cashewmarjat2cashewmarjatcashew3

Sokeriton syyskuu etenee ja fiilis on oikein bueno! Olen myös onnistuneesti löytänyt itselleni uuden koukuttavan ruoka-aineen makeampien juttujen tilalle: addiktioni on nimeltään pähkinävoi. Aloitin syyskuun good old maapähkinävoin kanssa; tämä jenkkiherkku toimii loistavasti välipalana esimerkiksi banaanin/omenan sekä kanelin kera. (Viipaloi hedelmä, päälle ripaus kanelia ja oheen lusikallinen maapähkinävoita. Iisii!)

Eilen ostin Ruohonjuuresta purkin Foodinin Cashewtahnaa – oh my god. Maapähkinävoin ja meikäläisen suhde taitaakin olla nyt historiaa sillä tämä jumalainen cashewihanuus on täydellisen pehmeää ja koostumuskin on keveydessään helpompi kuin jäykemmällä maapähkinä-kaverillani. Sorry vaan peanuts!

Suosittelen testaamaan cashewtahnaa hedelmien ja marjojen kaverina. Omasta aamiaiskupposestani löytyi tänään uuden pähkinävoirakkauteni lisäksi mustikoita, karhunvatukoita, nektariinia ja banaania.

Voin sanoa, että tämä kippo sekä aamuinen cappuccino olivat jokseenkin match made in food heaven!

-V-

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Bebelaiffin peruspalikat

syyskuu 13, 2016

kaffella

Luulen, että vasta nyt muutamien viime päivien aikana on meikäläinen hiffannut tämän äitiysloman ja vauvan kanssa olemisen todellisen ihanuuden. Tuntuu nimittäin, että tähän asti olen vetänyt hommia menemään vähän suorittamisen maku suussa, ahdistuen sotkuista ja pyykkivuorista kotona, yrittäen hoitaa treenaamista, sosiaalista elämää, kirjoittamista ja sitä tärkeintä, eli beibin kanssa elelyä, niin täydellisesti kuin vain osaan.

Olen kylläkin nauttinut täysillä ihan joka hetkestä minimiehen kanssa – ja onneksi niin! Mutta ei se koko paletin pyörittäminen silti ihan naps naps, tosta vaan ole sujunut; on nimittäin suhteellisen haastavaa esimerkiksi pitää kiinni päivittäisestä liikuntatavasta tai säännöllisestä bloggailusta käärön kanssa eläessä. Nyt kuitenkin tuntuu, että jotain olen tajunnut siitä, miten vauva-aikaa kannattaa viettää. Tämä valaistumiseni ei tietysti välttämättä auta kaikkia bebelaiffia eleleviä, sillä kaikki vauvat – ja äidit – ovat erilaisia. Mutta siitäkin huolimatta alla listattuna ne muutamat asiat, jotka olen ymmärtänyt aika megatärkeiksi ainakin meidän pään vauvaelossa:

* Lenkkeile joka päivä ulkona. Kävele, hölkkäile tai tallusta vaikka lähipuiston penkille istumaan – tärkeintä on raikas ilma. Ulkoilma ei valitettavasti poista silmäpusseja mutta tekee ihmeitä yleisfiilikselle.

* Syö läjäpäin hedelmiä ja kasviksia. Ne hellivät väsynyttä ihoa ja kroppaa paremmin kuin mikään muu. Ja niinä päivinä kun vegehomma ei vaan onnistu: älä stressaa!

* Huonoina päivinä on todellakin okei hautautua kotiin Netflixin ääreen vauva kainalossa.

* Jos kaveri kutsuu mukaansa kahvilaan tai kyläilemään, mutta mietit stressaantuneena kodin siivoamista, joka oikeastaan piti tehdä jo eilen, ja pyykitkin ois ja ja ja… MENE KAHVILAAN. MENE KYLÄÄN. Sillä jos tarjolla on kivaa seuraa (ja kahvia! Hallelujah!), on äidin oikeus aina sanoa tarjoukselle kyllä!

* NAUTI!

-V

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

KOTOILU JA HYVINVOINTI Sisustus

Habitaren suosikit

syyskuu 9, 2016

habitare3habitare1habitare2 habitare4habitare5habitare7habitare8habitare9

Kävin beibin kanssa pyörähtämässä Habitaressa toissapäivänä. Vauva tykkäsi tuijotella lamppuja ja testata alueen kaikki hoitohuoneet, itse ihastuin eniten luontoelementtien läsnäoloon eri osastoilla.

Toinen oma suosikkiasiani Habitaressa oli Kiddow, jonka pieni osasto oli kuin suloinen karkki! Tämä uutukainen brändi on vasta aloittelemassa toimintaansa, mutta teki ainakin itseeni jo nyt vaikutuksen simppelin söpöllä tyylillään. (Hyvä tietää: Kiddown luomupuuvillasta valmistetuille lastenvaatteille sekä sisustustavaroille on pian aukeamassa verkkokauppa!)

Eli siitä vaan messuille jos kaipaatte sisustusinspiksiä! Ihanaa perjantaita kaikille!

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

TYYLI JA MUOTI Yleinen

Tyylijahdissa

syyskuu 4, 2016

kengät

Beben syntymän jälkeen olen aina välillä herännyt ajatuksiin siitä, että taidan nyt – ainakin jollain perinteisellä, ikään ja elämäntilanteeseen nojaavalla mittapuulla – olla nainen. Siis mitä häh?

Koen kuitenkin olevani vielä tietynlaisella tyttöasteella; puhun ”meidän tyttöporukasta”, sanon olevani menossa ”tyttöjen kanssa kahville” ja oma tyylinikin on ehkä aina kallistunut enemmän tyttömäiseen kuin naiselliseen suuntaan. Mutta mitäs nyt sitten, kun sitä onkin yhtäkkiä lähes kolmekymppinen ja vieläpä naimisissa oleva äiti? Pientä tyylikriisiähän tässä pukkaa päälle! Ei sillä, että tyylin todellakaan tarvitsisi muuttua mikäli siviilisääty vaihtuu tai lapsi elämään saapuu, mutta omalla kohdallani tämä hetki tuntuu aika vahvasti ihan uudelta alulta, kaikilla tasoilla. Ja siksi nyt onkin jotenkin juuri se oikea aika tälle tyylijahdille.

kivinen tie

Vaikkakin kauneus ja tyylikkyys ovat mielestäni ensisijaisesti karismaa ja sisäistä hehkua en silti väitä, ettenkö olisi aina rakastanut tyyliä ja vaatteita. Parin viime vuoden ajan on tosin tullut painettua ympäri maailmaa, kouluja, töitä ja uusia polkuja sitä vauhtia, että jotenkin se oma tyyli on jäänyt aika vähälle huomiolle. Farkut päälle ja Converset jalkaan! – tämä on ollut aika monien päivieni vaatemantra, jo pidemmän aikaa. Aika monella tapaa olen kuitenkin nyt aivan eri ihminen kuin muutama vuosi sitten – joten haluaisin, että tämä näkyisi myös ulkoisessa lookissani. Byebye ainaiset tennarit ja farkut siis?

Sen ainakin tiedän, että monella tapaa halajaisin tyyliini skarpimpaa linjaa ja tietynlaista poweria. LIsäksi kaipaisin myös jotain joka olisi yhtäaikaisesti vähän boho chiciä ja skandinaavisen simppeliä.

Mutta hei: kiinnostaako teitä tulevaisuudessa postaukset tyylistä? Kertokaa, niin ehkäpä tämä tyylijahti näkyy täällä bloginkin sivuilla jatkossa… Ja ehkä sitten myös kehittyisin tällä tyylipostailun saralla niin, että kamerasta löytyisi kunnollisia asukuvia eikä vain kenkien kärkiä, kuten nyt oli tilanne…

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

-V

PS. Jos muuten joku kaipaa inspistä tyyliasioihin, suosittelen lämpimästi tyyliguru Iris Apfelin elämää kuvaavaa Iris-dokkaria Netflixistä. Huh huh what a lady!

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.