Monthly Archives

lokakuu 2016

Yleinen

Paluu joogamatolle

lokakuu 31, 2016

 

joogamuokattu

Vauvan syntymä on luultavimmin mullistavin asia mitä ihminen voi elämässään kokea. Se vaikuttaa ihan kaikkeen, niin tunnetasolla kuin käytännön elämässäkin. Yksi konkreettinen muutos liittyy naisilla omaan vartaloon. Kropassa tuntuu ja näkyy synnytyksen ja pienen vauvan kanssa elämisen jäljet. Ainakin itselläni hartiat meinaavat jatkuvasti painua lysyyn ja vatsasta on tullut muumimaisen pehmeä. Joogamatolla huomaan olevani todella jäykkä ihmeellisistä paikoista – ja samalla niveleni ovat kuitenkin edelleen hormonien vaikutuksesta yliliikkuvat, minkä vuoksi tietyt asennot pitää tehdä varoen. Samaan hengenvetoon haluan kuitenkin todeta olevani hemmetin ylpeä kropastani ja kaikesta mihin se pystyy. En välittäisi vaikka muotoni olisivat ikuisesti mallia muumimamma, sillä se voima jonka olen omasta itsestäni ja vartalostani löytänyt synnytyksen ja äitiyden myötä on jotain aidosti uskomatonta – ja arvossaan paljon suurempaa kuin täydellinen sixpack koskaan voisi olla.

Synnytyksen ja alkuaikojen vauvakuplailun jälkeinen paluu liikunnan, ja etenkin joogan pariin, on ollut jumeista ja mummokankeudesta huolimatta taivaallista. Jokainen hetki joogamatollani on todellista luksusta; aikaa, jolloin saan pala palalta vartaloani rakennettua taas vähän vahvempaan olomuotoon. Joogailun lisäksi olen tehnyt paljon kävelylenkkejä, hieman pilatestreenejä sekä kevyitä kuntopiirejä. Liikunta tuntuu todella hyvältä, oli laji mikä tahansa, mutta joogalla on ollut ihan erityinen rooli synnytyksestä palautumisessani; ei vain fyysisellä tasolla, vaan myös siellä henkisellä puolella. Jooga kun ei ole ”vain urheilulaji”: se on toiminut lempeän luonteensa ja kokonaisvaltaisuutensa myötä tsempparina ja tukena, tietynlaisena turvasatamana. Ja jopa niinäkin päivinä kun jokainen soluni kropassa on vain huutanut väsymystä, on joogatreeni aina tuonut hyvän fiiliksen takaisin luokseni ja saanut kroppaani avattua ja vetreytettyä. Voisikin sanoa, että suhteeni joogaan on kokenut ihan uudenlaisen tason nyt synnytysten jälkeisten kuukausien aikana. Se, että kaikista yövälvomisista ja vauvaelämän täyttämistä päivistä huolimatta olen onnistunut pitämään sen tietyn yhteyden kroppani ja mieleni välillä yllä, on suurelta osin nimenomaan joogan ansiota.

joogamuokattu2

Halusin postauksen kuvissa esitellä sen todellisuuden joka omalla joogamatollani päivittäin heiluu; ei siis ehkä sitä viilatuinta kuvamaailmaa, mutta voin taata että meikäläisen joogamatolta ei kyllä ainakaan rakkautta (ja pusuja) puutu.


Tämän hehkutuksen jälkeen ei siis ole yllättävää, että olin erittäin iloinen kun kuulin saavani kunnian tehdä toistamiseen yhteistyötä Yogaian kanssa. Kertaalleenhan olen jo palvelusta teille kertonut; viime vuoden elokuussa kirjoitin Yogaian sivustosta ja siihen liittyvistä kokemuksistani. Nyt Yogaian puolella on tapahtunut paljon uudistuksia, ihan nimestä lähtien; Yoogaia on nyt Yogaia. Lisäksi sivusto pelittää nyt norminetin lisäksi Androidilla, iOS:llä ja Apple-TV:ssä. Pretty cool I say – hienoa että Yogaian kaltainen Suomessa luotu sovellus on kehittynyt huimasti näin lyhyessä ajassa! Yogaian käyttöön on myös tehty viilauksia, jotka omasta mielestäni ovat iso harppaus entistä parempaa käyttäjäkokemusta ajatellen. Näistä esimerkkinä kirjautumisen yhteydessä tehtävä kysely, jonka perusteella sivusto suosittelee tunteja käyttäjälle. Yogaiaan tutustuminen on myös tehty entistä helpommaksi ilmaisella kokeilupaketilla, jossa löytyy tunteja laidasta laitaan. Sivulle rekisteröityminen ei muuten edellytä luottokortin numeron luovuttamista – tämä annetaan vasta ostovaiheessa.

jooga001

jooga04muokattu

Kaltaiselleni joogaajalle, jonka matolta ei tosiaan seuralaisia puutu, on Yogaian kaltainen palvelu todellinen kultakimpale. Se, että voin joogata juuri silloin kun haluan on yksinkertaisesti mahtavaa.

Yogaian tuntivalikoima on entistäkin laajempi ja nimestä huolimatta sivuston repertuaarista löytyy paljon muutakin kuin joogaa. Itse olen tehnyt Yogaian kautta perusvenyttelyä, putkirullausta, kahvakuulatreeniä, pilatesta, barre tonea sekä, tietysti, joogaa. Pienen (ja vähäunisen) vauvan äitinä en ole vielä kyennyt livetunneille osallistumaan (sillä omien treenieni ajankohtaa on usein vaikea tarkalleen ennakoida), joten tallennettujen treenien valikoima on itselleni se tähän hetkeen toimivin vaihtoehto.

Näiden käytännön seikkojen lisäksi haluan kertoa Yogaista siitä näkökulmasta, joka itseäni on lopulta kaikkein eniten koskettanut. Yogaia on nimittäin sivusto, jota tehdään aidosti täysin sydämin ja mahtavalla draivilla – tämän olen itse päässyt todistamaan. Aiemman yhteistyön merkeissä pääsin nimittäin tapaamaan paria ihmistä Yogaian tiiimistä ja näin kuinka aitoa ja ystävällistä porukkaa sivuston takana piileekään. Tästä sydämellisestä meiningistä kertoo myös Yogaian ja Planin hyväntekeväisyysyhteistyö: Tyttöjen puolella” -kampanja kerää rahaa lapsiäitiyttä vastaan. Yogaia lahjoittaa kaikista hyväntekeväisyystunneille osallistuneista rahaa tähän kampanjaan ja tavoitteena on 4 000 euron potti (eli 3000 tuntiosallistumista). Nyt siis kaikki joogamatoille ja tärkeän asian puolesta liikkumaan, eikö vaan?

babyyoga

Lopuksi the icing on the cake, eli ihana yllätys teille, rakkaat lukijat: Yogaia tarjoaa teille 3kk alennuskoodin! Koodilla VIOLAN2016 saatte nyt ensimmäiset kolme kuukautta Yogaian palveluita ilmaiseksi. Tässä ohjeet tämän herkkutarjouksen lunastukseen:

  1. Klikkaile itsesi ensin osoitteseen https://fi.yogaia.com/payconfirm/90daysplan?cur=EUR
  2. Syötä sivulle tietosi sekä alennuskoodi.

Huom: tilaus on jatkuva eli kolmen kuukauden testailun jälkeen luottokortilta veloitetaan automaattisesti seuraava maksu. Sitoutumispakkoa ei kuitenkaan ole, eli jäsenyyden voi peruuttaa milloin tahansa ennen laskutuspäivää, myös ilmaisen testijakson aikana. Alennuskoodi on voimassa tämän vuoden loppuun saakka – eli nyt vaan kaikki mitä pikimmiten joogailemaan ja liikkumaan Yogaian hyvään huomaan!

Ja muistakaa ihanaiset, että varsinkin nyt, pimeyden laskeutuessa jälleen tänne pohjolaan, kannattaa (eikun pitää!) muistaa helliä itseään ja pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Jooga jos mikä on todellinen vastalääke loskakauden harmaudelle – eli nyt vaan mattoja auki rullailemaan ja omia akkuja hyvällä energialla lataamaan!

 

Jooga teki minusta tän naisen…

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

 

HETKET JA FIILIKSET Lapset Yleinen

Kun pilvet peittävät taivaan – äitiyden harmaampi puoli

lokakuu 29, 2016

vauva

Jos olisin vielä se lapseton sinkku, joka vielä reilu pari vuotta sitten olin, olisivat mielikuvani äitiydestä hyvinkin erilaiset kuin mitä ne nykyisellään ovat.

Aikaisemmat ajatukseni äitinä olemisesta perustuivat nimittäin aika paljon esimerkiksi somen ja naistenlehtien piirtämiin mielikuviin. Lehdistä saatoin lukea julkkisäideistä jotka kertoivat lapsen sujahtaneen heidän aiempaan elämäänsä hienosti ja ilman suurempia ongelmia. Instagramin puolella taas kuvat kertoivat äitiyden olevan, muun muassa: kahvikupillisia sängyssä (vauva vierellä pötkötellen), iloisia selfieitä kera virnistelevän babyn, vaunulenkkejä, kahvilahetkiä, brunsseja ja söpöjä asuja. Jee – ei kuulosta kovin haastavalta… Eihän?

Hah. Hahahahahahahahahaha. (Pahoittelut pienestä purkauksesta. Syytetään univelkaa). Mutta oikeasti; kuka juo kahvia vauvan kanssa sän-gys-sä? MITEN?

Niin paljon kuin uskonkin positiiviseen ajatteluun ja optimismin voimaan, haluan kuitenkin nyt omalta osaltani kertoa myös siitä äitiyden harmaammasta puolesta, siitä jota harvoin hashtaggaillaan iloisesti someen. Olen nimittäin viime päivinä viettänyt sadeilmojen sekä omien kirjoitustöiden myötä aika paljon aikaa ihan vaan kotona vauvan kanssa ja miettinyt äitiyttä, sen haasteita ja samalla sitä kaikkea sanoinkuvaamatonta upeutta. ”No miltä tuntuu olla äiti?” kaverit kysyvät. ”Ihanalta ja luonnolliselta”, sanon – enkä valehtele. Mutta onhan tässä kaikessa niin paljon muutakin.

Sillä äitiydessä on tietenkin se toinenkin puoli, vaipparoskiksen hajuinen ja puklurätin tuntuinen. Äitielämän vaikeampina päivinä somen kuvat hilpeistä beibibrunsseista voivatkin tuntua pahalta. Miksi meillä on niin kauheaa ja nuo vaan tuolla vetelevät sachereita naamaan… Koko päivän kiukuttelua sinnikkäästi jatkanut vauva kainalossa sitä selailee netistä ohjeita vauvan päiväunirytmeistä ja miettii onko jo nyt mokannut tämän homman aivan täydellisesti. Ja mikäli puoliso, kaveri tai joku läheinen vielä heittää sekaan kommentin äitiyslomailusta voi tuntua siltä, kuin kukaan ei tajuaisi. Että olisi aivan yksin. (Kaikille supermamoille sanon: ette ole yksin! Me ollaan kaikki samassa veneessä, me äidit. ♥)

Luulen, että näitä hetkiä on todella monilla äideillä. (Vai kaikilla?) Niiden olemassaolo vain meinaa unohtua helposti, mikäli seuraa vain somen kuvavirtaa ja median keveämpiä julkaisuja.

Olen itse alkanut nyt, vauvan ollessa kohta viisikuukautinen, ymmärtää miten harmaiden hetkien alta pääsee pois, joskus nopeastikin. Parhaiten itselläni toimii se, että myönnän olotilani ankeuden jollekin. Uskallan sanoa, että nyt ottaa päähän. Silläkin uhalla, että se tuntuu kuin ei näin tehdessään olisi maailman kiitollisin omasta pienestä kääryleestään.

vauva2

Sillä sitähän se ei tarkoita. Että huonot päivät olisivat kiittämättömyyttä. Ainakin omalla kohdalla juuri nämä vaikeat hetket ovat jotenkin aina lopulta herättäneet nimenomaan entisestään kiittämään siitä, mitä olen saanut. Mutta harmauden ollessa vahvimmillaan saattavat kiittelyt olla vähän vähissä.

Vaikeampina hetkinä turvaudun Netflixiin, kahviin (voisikohan joku kahvibrändi alkaa sponsorikseni? Nimimerkillä kaffetta kuluu), kävelyyn metsässä, musiikkiin, läheisiin ihmisiin ja hymyilevään vauvaan. Sillä vaikka se pikkuruinen olento onkin se, joka valvottaa ja väsyttää – on vauva juurikin myös se voimanlähde, josta parhaiten saan energiaa uuteen nousuun.  (Eri asia on tietenkin varsinainen raskausmasennus. Se on aivan asia erikseen, sillä siihen ei pelkät komediasarjaputket ja vauvelin jokeltelut luonnollisesti auta.)

Halusin avautua tästä aiheesta, sillä loppujen lopuksi kuitenkin noin 90 prosenttia ajasta olen niin käsittämättömän onnellinen ja vauvaelämän huumassa, että tämä hilpeä fiiilis vaikuttaa vahvasti myös siihen millaisena oma laiffini näyttäytyy teille blogin lukijoille. Jotenkin koen kuitenkin tärkeäksi sanoa, että ei se kaikki aina niin ihanaa ole. Tai helppoa. Niitä harmaitakin päiviä tosiaan on, kuten aina muutenkin elämässä.

Ja lopuksi kaikille äideille, teille uskomattomille voimanaisille, haluan sanoa tämän: te olette upeita, vahvoja ja pystytte mihin vain! Nyt ja aina. Ettäs tiedätte. ❤

Rakkaudella kaikille maailman äideille,

Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.