Monthly Archives

marraskuu 2016

Hyvinvointi Yleinen

Hellää huoltoa kropalle

marraskuu 29, 2016

 

probiootti

Raskausaikana joutui kroppani kovalle koetukselle, antibioottikuurien muodossa nimittäin. Jouduin nimittäin (erinäisistä tulehdustiloista johtuen) syömään kolme antibioottikuuria putkeen – auts vaan sanoi suolisto. Antibiootit kun ovat tunnetusti aika myrkkyä suolistolle ja siellä asustaville elintärkeille hyville bakteerikannoille. Tilanteen pelastajana toimivat probiootit, joita napsin kuuliaisesti näin ollen lähes koko raskausaikani ja olen myös jatkanut tämän tavan parissa raskauden jälkeenkin.

Itse olen tutustunut probioottien maailmaan jo lapsuuden reissujen myötä, sillä äitini opetti tuolloin minulle sen, että matkustellessa on usein vastustuskyky koetuksella. Tuolloin suolistoa koettelevat erilaiset bakteerikannat kuin kotiympyröissä. Tällöin probiootit toimivat vähän kuin vatsan henkivartijoina, luoden vahvempaa vastustuskykyä ja suojellen suolistoa.

probiootti5

Probioottisia valmisteita on nykyään markkinoilla todella paljon ja niissä onkin suurta vaihtelua myös laadun suhteen. Tällä hetkellä käytössäni olevat Bioteekin Probiootti Compit ovat lajinsa aatelia; yhdessä kapselissa on kolme miljardia (!) aktiivista bakteeria. Tämä lukema on niin suuri, että aina kun luen sen probioottipurkkini kyljestä jään suu auki ihmettelemään sen suurutta… Toisin sanoen: erittäin tehokas tuote siis.

Itse nautin, kuten kapselien ohjeessakin sanotaan, probioottini heti ensimmäisena aamulla, tyhjään vatsaan. Mikäli probiootit haluaa nauttia välillä muutoin kuin perinteisessä kapselimuodossa, voi kokeilla kuvissa komeilevaa, vatsaa hellivää jogurttia.

probiootti3

prob3

Tämän jogurtin pyöräytät hetkessä ja tarvitset siihen vain muutamat eri raaka-aineet. Päälle voi ripotella haluamiaan herkkuja; marjoja, hedelmän paloja, siemeniä tai pähkinöitä, granolaa tai mysliä. Nammm.

Vatsan hellä kaveri -chiajogurtti

2 dl kookosmaitoa

noin 1/2 dl chiasiemeniä

1 banaani

ripaus vaniljaa

ripaus inkivääriä (kuivattu tai tuore)

1-2 Bioteekki Probiootti comp -kapselia*

(*avaa kapseli & käytä jauhe)

*Surauta kaikki ainekset sekaisin blenderissä. Anna tekeytyä noin 10 minuuttia jääkaapissa. Ripottele päälle haluamasi täytteet ja nauti.

Lempeää päivää kaikille!

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Yleinen

Marraskuusta selvitty

marraskuu 29, 2016

taivas

Marraskuu ei ole lempparisesonkiani joten olikin ihana tajuta tänään että vuoden pimein kuukausi on nyt takanapäin ja joulusesonki voi virallisesti alkaa. Glögiä, kynttilöitä, neilikkaa ja kanelia, kirpeitä metsälenkkejä ja kiertelyä kaupungilla jouluvalojen alla! Muun muassa noita asioita toivon voivani ladata marraskuun tyhjentämiin akkuihini seuraavien piparintuoksuisten viikkojen aikana.

Sillä pakko myöntää, juuri nyt ovat voimat aika vähissä. Univelat tuntuvat yhtäkkisesti enemmän kuin aiemmin ja pimeys vetää energiatasojani kovaa vauhtia alaspäin – tosin viime päivinä on aurinko käynyt taivaalla useampaakin otteeseen. Se on tuntunut ihanalta, kuin lupaukselta valon palaamisesta kuvioihin, taas joskus.

Tänään aamulla heräsin väsyneenä ja aika voipuneena, ei olisi huvittanut. Mieluitenkin olisin kadonnut peiton alle muutamaksi kuukaudeksi kuin muumi ja kömpinyt esille vasta kun kevään tuulahdukset leijuisivat jo selkeästi ilmassa.

Aamulenkki on kuitenkin joka päivä tehtävä, onneksi. Koiran ja vauvan kanssa me hiihdellään metsässä päivästä toiseen, oli oma fiilis tai ilma ulkona ihan mitä vaan. Vaikkakin välillä hermot kiristyvät lenkille lähtiessä (lenkille lähteminen on aikamoista varustelua kun valmiiksi pitää laittaa itsensä lisäksi niin bebe kuin koirakin), on aamuinen kävely todellinen pelastus. Uninen mieli ja tahmea talvinen fiilis kevenee joka kerta kun saan hengitellä raikasta ilmaa keuhkoihini lähimetsän pikku poluilla. Suosittelenkin kaikille seuraavaa: menkää metsään. Varsinkin silloin kun maailma on pyllystä ja ärsyttää. Raikas ilma on aina yhtä ihanaa, jopa pimeyden keskellä.

Ja hei, nyt kun joulukuu on täällä, ollaan jo voiton puolella! Ihan pian kääntyy taas vuoden kulku kohti valoisampia aikoja. Siihen asti kannattaa turvautua överimäärään jouluvaloja, tuikkuja ja lyhtyjä. Sillä niiden suhteen oikea annostelu on todellakin more is more.

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Lapset

Oot niin ihana!

marraskuu 28, 2016

ootniinihana

Tänään saapui postissa odotettu paketti – Oot niin ihana-vauvakirja. Tämä kotimainen tuote on yksinkertaisesti niin kaunis ja raikkaalla tavalla suunniteltu että olihan se pakko tilata. (Ja ei, tämä ei ole millään tavalla sponsoroitua hehkutusta. Hyviä juttuja nyt on vaan kiva kehua!) Nyt en malttaisi odottaa, että netin kautta tilatut yli parisataa bebe-kuvaa saapuisivat jotta pääsisin askartelemaan vauvakirjasta oman näköistä.

Tästä tuleekin mieleen, että pitäisi kyllä askarrella ja piirtää useammin. Vitsit että kaipaan sitä luomisen vimmaa ja tunnetta siitä, kun kynä vie kättä inspiraation napatessa mukaansa… Lapsena piirsin joka päivä, ihan kaikkea. Miksiköhän se(kin) juttu jäi aikuisuuden alkaessa?

Lapsi-minäni sanoisi tähän varmaankin (muhkea otsatukka tuulessa heiluen), että ”Höh, ketä kiinnostaa! Rupea piirtämään niin sillähän se ongelma selviää!”

No, aion nyt aloittaa taiteiluni kuitenkin ensin ihanaisen vauvakirjan koristelulla ja kokoamisella – ja who knows, ehkä se vanha rakkaus piirtelyynkin herää sitten tätä kautta taas uuteen loistoon…

Lämpöä iltaan pupuset!

-V-

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Hyvinvointistudio Lupauksen Äitikurssi

marraskuu 27, 2016

ihan

Olen tällä hetkellä mukana Hyvinvointistudio Lupauksen Äitikurssilla, joka on paketti täynnä asiaa raskauden ja synnytyksen jälkeisestä ajasta ”uuden kropan” kanssa sekä siitä kuinka turvallisesti vahvistaa vatsalihaksia ja lantionpohjanlihaksia sekä aktivoida koko kehoa. Ahh – tämä kaikki tulee niin tarpeeseen! (do I hear an ”Amen” from all the mamas?) 

Noloa on se, että kurssi starttasi jo loka-marraskuun vaihteessa mutta monenlaisen arjen häslingin sekä odottamattomien haasteiden myötä jäin jälkeen päivittäisistä harjoituksista sekä niihin liittyvien ohjetekstien lukemisesta… Höh! No, syytän baby-brain olotilaa sekä niitä jo mainittuja mutkia arjessa.

Anyways, Lupauksen kurssi on täynnä tärkeää asiaa opiskeltavaksi – ja näihin asioihin on todellakin syytä panostaa etsimällä niille aikaa kalenteristaan. Kropan kuntoon ja terveyteen liittyvät asiat ansaitsevat täyden huomion, varsinkin tässä kohdassa elämää kun keho on kokenut suuria muutoksia ja siihen pitää ikäänkuin tutustua uudestaan. Tästä syystä haluankin nyt, pahimpien kiireiden tauottua hieman, aloittaa oman äitikurssini uudestaan. Aion nyt antaa kurssille aikaa ja sanoa kunnon ”moikka kukas sä oot”-tervehdykset kropalleni joka päivä, harjoitusten ja niille pyhitetyn ajan myötä.

Olen kuullut aika monilta itseäni kokeneemmilta äideltä kokemuksia siitä miten he toivoisivat perehtyneensä paremmin kehojensa toimintaan ja turvalliseen liikkumiseen synnytyksen jälkeen – vääränlaiset treenit sekä tietous kun voivat tehdä yllättävän pahaa ja pitkäaikaista jälkeä synnytyksen jälkeiseen kroppaan ja sen toimintaan. Toivonkin nyt voivani äitikurssin kautta ehkäistä mahdollisia tulevia ongelmia kropassa sekä löytää helpotusta alaselän lievään kipuiluun sekä keskivartalon vahvistamiseen.

So here I go – kohti vahvempaa huomista! Raporttia seuraa.

Pus!

-V

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Mistä olen tänään kiitollinen

marraskuu 24, 2016

marokko

… siitä, että löysin sattumalta koneelta parin vuoden takaisen Marokon matkan kuvat. Muistot huumaavasta minttuteestä, ihmisten ystävällisyydestä, Marrakechin leffamaisen hienosta värimaailmasta sekä yleisestä elämän upeudesta piristivät kummasti harmaata marraskuun päivää.

… siitä, että kohta on JOULUkuu. Ja voi kuunnella JOULUradiota.

… siitä, että ympärillä on niin mahtavaa porukkaa. Maailman hulluudet ja poliitikkojen kieroilut ahdistavat huomattavasti vähemmän kun voi katsoa ympärilleen ja hokea mielessään, että kyllä tämä maailma on oikeasti kuitenkin loppupeleissä hyvä paikka.

… siitä, että pääsin deiteille miehen kanssa tällä viikolla. Naurettiin ja syötiin hyvät burgerit. Eikä edes puhuttu vauvasta kuin hetki, hohoo. (No okei, katseltiin me vähän sen kuvia.)

… siitä, että täytän kohta 30. En niinkään odota itse synttäripäivän mullistavan sinänsä maailmaani, mutta jollain hassulla tavalla huomaan, että kolmekymppiseksi tuleminen onkin yhtäkkiä aika mahtava ajatus! ”Mä oon kolmekymppinen, kolmekymppinen…”

-V-

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Hyvinvointi

Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä

marraskuu 22, 2016

rsz_viola

Mitä tulee mieleesi kun ajattelet omaa vartaloasi? Onko ensimmäinen tunteesi rakastava – vai jotain aivan muuta? Itselläni vastaus tähän oli vuosien ajan, valitettavasti, jälkimmäinen vaihtoehto. Kroppani oli kuin viallinen esine, jota katselin itseni ulkopuolelta, aina vahvasti sitä arvostellen.

En usko, että olen yksin näiden tunteiden kanssa, sillä kyllähän me naiset usein ollaan valitettavan julmia suhteessa omiin vartaloihimme. Omat syyni liittyvät vahvasti siihen, että tunsin jo nuorena olevani muista tytöistä poikkeava. Kasvoin nimittäin lapsuusvuosinani nopeasti pituutta, itse asiassa niin kovaa tahtia että jouduin sen vuoksi kasvuklinikan erityistarkkailuun. Kasvupyrähdyksestäni seurasi pitkän aikaa mukanani henkinen leima; ”se pitkä tyttö”. Pian tämä leima kääntyikin jo omassa mielessäni sanoihin ”se iso tyttö”.

Murrosiässä opiskelin Painonvartijoiden pisteiden laskusysteemejä ja mietin iltaisin voisinko syödä nyt sitten kuitenkaan sitä ananasmurskaa rahkan kanssa, vai menisivätkö pointsini tuolloin jo ihan päin seiniä sen päivän osalta. En koskaan ollut syömishäiriöinen, mutta häiritsevän kovaa soivat, omaa kehoa soimaavat kellot kilkattivat tässä vaiheessa jo kiihtyvää tahtia. Onneksi kotikasvatukseni oli niin täynnä rakkautta ja tukea, että ahdistuksen tunteet vartaloni suhteen pysyivät kaikesta huolimatta jotenkin ruodussa. Vartalooni liittyvät negatiiviset ajatukset olivatkin suuren katastrofin sijaan enemmänkin kuin jatkuvasti mieltä nakertavia hiljaisia ääniä, joiden mielestä kroppani oli aina vähän liian leveä, väärän muotoinen tai muuten vaan aika kamala.

Vuosia tuli ja meni, paljon asioita muuttui. Tein töitä, kävin kouluja, matkustelin, ihastuin, petyin, löysin uutta, tein mokia, opin, itkin, nauroin ja jatkoin matkaa. Kaikessa mukanani seurasi uskollisesti, joka käänteessä ja mutkassa, oma kroppani. Myöhemmin tämä maallinen pyhättöni on käynyt läpi myös (muun muassa) benji-hypyn adrenaliinimyrskyt, maratonin monet kilometrit sekä poikani syntymän. Onhan siinä jo millä brassailla! Kroppa on silti kaikesta huolimatta pysynyt kauniisti ja kiltisti hiljaa, ollut hyvässä kunnossa pieniä kolotuksia lukuun ottamatta, tukenut ja kannatellut, ollut aina siellä missä minäkin. Ja mitä se on saanut kiitokseksi? Vuosien ajan vain haukkuja, stressaantuneita ajatuksia ja hokeamia ”sen viimeisen viiden kilon” pudottamisesta.

No, miten nykyään? Onnellisena voin sanoa, että pelin henki on muuttunut. En ole itsekään ihan varma milloin suunta kohti täysin uudenlaista suhdetta vartalooni lähti rakentumaan, mutta tiedän mikä kohta elämässäni on ollut se asia joka muutokseen eniten vaikutti. Se oli ehdottomasti synnytys sekä sitä seurannut aika.

Raskausaikana olin jo vähän pelonsekaisin tuntein odottanut aikaa ”uuden” fyysisen olemukseni kanssa synnytyksen jälkeisiä maininkeja miettiessäni. Olin kuullut ihan tarpeeksi kauhutarinoita ja pelotteluja milloin minkäkin kropan osan hyllymisestä sekä yleisestä kaameasta olosta vauvelin maailmaan puskemisen jälkeen. Ja totta kai kroppa käy kaikenlaista läpi sen jälkeen kun sieltä on saapunut maailmaan uusi ihminen – onhan se nyt sen tason suoritus koko elimistöltä, että olisi täydellinen ihme jos projekti sujuisi ihan tralalalaaaa, ei tunnu missään-fiiliksissä.

Kaikista kohtaamistani kivuista huolimatta koin synnytyksen jälkeen jonkinlaisen ihmeellisen heräämisen oman kropan upeuteen – sitä on jopa vähän vaikea selittää. Varmasti joku siellä nyt ajattelee tämän sepityksen olevan ihan hihhulikamaa, mutta itselleni tämä muutos on erittäin totta. Yhtäkkiä kroppani ei enää ollut ”vain vartalo”, jota arvostelin ulkonäkökriteerein ja farkkujen tuumakokoja mielessä punniten. Nyt se oli itseni lisäksi tuki ja turva myös toiselle, itseäni paljon haavoittuvaisemmalle ja pienemmälle.

Ja niin se vaan kävi, että noiden Kätilöopistolla vietettyjen päivien jälkeen kaikki on todellakin ollut toisin kuin ennen. Terveys ja hyvä olo määrittävät nyt sen, miten hyvin meillä menee: itselläni ja kropallani. Uskon hyvään fiilikseen sekä siihen, että kun isot palaset ovat niin ruokalautasella kuin elämässäkin kohdillaan, voi välillä vetää ihan huoletta överiksi. Ennen kaikkea övereitä kannattaa ja pitää tehdä kehujen saralla; vartaloaan ja terveyttään ei nimittäin voi arvostaa liikaa.

Vanha sananlasku sanoo: ”Mistä on pienet tytöt tehty, mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty!”

Itse haluaisin sanoa meistä vähän vanhemmista tytöistä näin (sillä eikös toi sokeristatehty-juttu ole aika vanhentunutta kamaa – naiset kun ovat upeimpia supersankareita ikinä!):
”Mistä on meidät naiset tehty, mistä on meidät naiset tehty? 
Voimasta, pehmeydestä, sisusta ja rakkaudesta.
Niistä on meidät naiset tehty!”

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Reissut

Barcelonaa & hyggeilyä

marraskuu 18, 2016

barca

Jos voisin tänään olla hetken ajan missä vain, lähtisin Barcelonaan. Noin vuosi sitten tehty (ensimmäinen) visiitti kaupunkiin jätti nimittäin sydämeeni suuren, churron muotoisen jäljen. Barcelonan reissulta mieleen jäivät muun muassa upeat puistot, valtavan jalkapallostadionin iloisen pulppuava hälinä, upeat ravintolat, täydellinen kahvi, lämpö, Sagrada Familia, churrokojujen sokerihuuruinen tuoksu sekä ihmeellinen tunne siitä, että mukana reissussa oli myös kolmas tyyppi – vatsassani nimittäin.

barca2

barce3

Marraskuun loskaisessa harmaudessa onkin nyt ihanaa miettiä hetki Barcelonan aurinkoisia aamuja ja sitä tunnetta jonka reissun päällä oleminen antaa. Matkoista (niin jo tehdyistä kuin vielä haaveissa olevista) saan aina todella paljon virtaa ja iloa, eikä reissuun lähtemisen taika ole omalla kohdallani kulunut pisaraakaan vuosien varrella. Edelleen jokainen kerta lentokentällä on kivaa, sillä lähdön hetkestä alkaa aina lähtölaskenta kohti jotain uutta. Sillä vaikka matkakohde olisi tuttu, on jokainen matka erilainen – ajankohdan, fiiliksen ja seuran muokkaama.

Itselleni matkailu on aina ollut osa elämää: vanhempani näyttivät muailmaa ensimmäisen kerran neljäkuukautiselle minälle lähtiessämme kohti Etelä-Ranskaa ja sieltä perheellemme ostettua talon rotiskoa. Siitä alkoikin sitten ihan oma tarinansa – siitä juttua joskus toiste… Nyt kuitenkin haluan ylistää nimenomaan Barcelonaa, sillä se ansaitsee kaiken mahdollisen hehkutuksen. Suosittelen kaupunkia ihan kaikille, sillä kaupungista löytyi niin paljon nähtävää ja tehtävää että matkasta saa varmasti jokainen muotoiltua ihan oman näköisensä.

barca4

Ja hei, jos reissuun lähtö ei ole mahdollista, niin suosittelen tutustumaan tanskalaiseen hygge-ilmiöön, jonka avulla voi latailla akkuja ihan kotisohvalta käsin. Hyggeilyn ideana on aitojen kiirettömien hetkien vaaliminen ja sen ajatusmaailmaa voi toteuttaa esimerkiksi kynttilän valossa, viltin alla kirjaa lukien. (Täältä löydät lisää vinkkejä hygge-elämään.) Ei huonompi idea!

Ihanaa päivää pupuset!

-V

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Yleinen

Blogin identiteettikriisi

marraskuu 16, 2016
KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA

Blogin ensimmäisen postauksen kuva… jotain ehkä kertoo muuttuneesta elämäntilanteesta se, että haluiaisin kuvassa olevan viinipullon sijaan kipollisen kahvia.

Viime aikoina olen tänne kirjoitellessani ajoittain miettinyt, että miten kuvailisin omaa blogia ja sen tyyliä – sellaisena kuin se nykyään on. Blogin alkuaikoina oli aika lailla selvää, että pääasiassa halusin kirjoittaa tänne sivuilleni elämästäni hyvinvointiaiheiden kautta. Sillä hyvinvointi ja sen eri osa-alueet eli liikunta, ruoka ja yleinen hyvä fiilis olivat mielessä jatkuvasti pinnalla.

Blogin alkutaipaleesta on kuitenkin kulunut jo hieman aikaa – ja siinä ajassa on omassa elämässä tapahtunut niin paljon, ettei hyvinvointiblogin leima oikein tunnu enää omalta. Vaikka syön monilla mittapuilla todella terveellisesti ja liikun päivittäin (ainakin kävelylenkkien verran), en silti koe tällä hetkellä olevani kovinkaan kiinni hyvinvoinnin maailmassa. Ainakaan millään trendimittapuulla katseltuna, hehe. Mikäli nimittäin vilkuilee Suomen hyvinvointiblogien kenttää, löytyy sieltä toinen toistaan upeampia sivustoja, täydellisten treenikuvien ja harmonisesti aseteltujen smoothie bowlien sävyttäminä. Nautin itse näiden blogien lukemisesta todella paljon sillä imen niistä monesti kaikennäköisiä vinkkejä sekä ruokainspiraatioita – mutten itse koe tämäntyylisen bloggailun olevan se luontevin tapa kirjoittaa juuri nyt. Tai siis, ollaan nyt rehellisiä, ei meikäläisen elämä tällä hetkellä oikein taivukaan täydellisiin treeniotoksiin ja eteerisiin aamiaisiin. Aamupuuron päälle harvoin ehdin asetella kauniita hedelmäkoristeita ja treeneihin käyttämäni aika on nyt niin pyhää että noina hetkinä tulisi viimeisenä asiana mieleen kuvailla vähän löysistyneitä treenipökiäni ja helottavaa naamaani (kunto on edelleen mallia after-baby).

Mikä siis olisi se oikea nimitys blogille nykyään? Suoraan sanoen: ei hajuakaan! Asiaa ei nimittäin auta se, että kirjoitusideat poukkoilevat tällä hetkellä aiheesta toiseen – ilman selkeää linjaa. Päätinkin nyt tämän päivän henkilökohtaisena haasteena miettiä blogille uuden kuvaustekstin – eli sen litanian, joka usein koristaa blogien etusivua, tiivistäen sen olennaisimman kyseisen blogin yleisfiiliksestä ja luonteesta.

Tässä pari esimerkkiä ihanista blogin esittelyteksteistä – näissä on mielestäni saatu oikea fiilis tiivistettyä, pieneen määrään sanoja (ja nämä blogit ovat muuten kultaa!):

”Pidän aamuista, aamiaisista, lukemisesta, pukeutumisesta, kahvista ja hyvistä ihmisistä. Kirjoitan tänne ainakin niistä, mutta myös varmasti paljon kaikesta muusta.”

Sanni Trishin

”Kolmistaan on itse tehtyä perunarieskaa, syysyössä nostettuja kuohuviinilasillisia ja peiton alla syötyjä Nutella-purkillisia. Se on likapyykkikasoja, käpertyneitä lempikirjan sivuja, sisustusta, paljettimekkoja, kasvatuspohdintaa, melkein puhki tallottuja tennareita ja suudelmia.

Arkea, juhlaa ja kaikkea siltä väliltä helsinkiläisessä kerrostalokodissa. 31-vuotias äiti, 5-vuotias tytär ja pari kuollutta huonekasvia.” / Kolmistaan

”Laura Tähkävuori, Tampere. Kirjoittaja on neljännen polven arkijournalisti, jonka mielestä bodypump on huono vitsi ja maanantai pelkkä asennekysymys.” / Missä olet Laura

Tämä esittelytekstin pohdinta kertoo tosiaan ehkä vähän isommasta identiteettikriisistä blogin suhteen – sillä onhan se luontevaa, että blogikin kasvaa oman elämän muuttuessa… Tässä kun nyt on tullut vähän noita uusia juttuja viime aikoina: miestä, vauvaa ja sen sellaista. Lisäksi täytän ensi kuussa kolmekymmentä. Gululumpsis. Eli onhan tässä kriisiä kerrakseen! Hehee, no ei vaan. Hyvillä fiiliksillä ja uusia tuulia tuoksutellen vetäydyn nyt miettimään blogille uutta kuvausta – ja ehkäpä vähän uutta tyyliäkin! Saa nähdä mitä keksin…

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Ruoka

Miten kävi vegaaniruokavalion?

marraskuu 15, 2016

avocado3

”Sinä päivänä minusta tuli vegaani”-postaus herätti paljon keskustelua blogin kommenttiboksissa – vegaanius kun tuntuu nyt yleisestikin olevan aika kuumaa kamaa. Itse en koe ”hypänneeni” mihinkään trendijunaan, sillä olen kuitenkin jo yli vuosikymmenen ollut kasvissyöjä eli oma ruokavalio sinänsä on ollut jo pienen ikuisuuden hyvin kasvisvoittoinen.

Nyt tuosta postauksesta on kulunut hetkinen ja fiilikset ovat osin edelleen täysin samat kuin kirjoitusta laatiessani, toisaalta taas hieman erilaiset. En ole täysin vegaani, mutta about 80-90 prosenttia kaikesta puputtamastani ruoasta on vegaanista. Liputin siis ehkä innoissani liian aikaisin meikäläinen on vegaani-korttia, mutta nyt olen löytänyt oman tapani syödä entistä vihreämmin, vehreämmin ja eettisemmin – ja tämä tapa on yhdistelmä aiempaa ruokavaliotani ja vegaanipuolen linjaa.

smoothie bowl

Suosittelenkin kaikille kasvispainotteisemmasta ruoasta kiinnostuneille rentoa tutustumista vegaanipuolen ruokiin; no fear my friends, ne nimittäin todella ovat hullun hyviä! Kaukana ovat ne päivät kun kasvisruoat käsitettiin otetaannoimakkaratpoiskeitosta-ajatusmallilla tai kahvilan kassa kysyi voisiko sämpylä mennä kasvisversiona jos hän vain heittäisi siitä meetvurstit roskikseen. Nyt kaupat pullistelevat vegetuotteita, kasvipohjaisia maitoja ja kermoja, valmisruokia sekä herkkuja. Eli nyt jos koskaan kannattaa ainakin joku niistä viikon aterioista koostaa kasvispainotteisesti. Hurraa vaan tämä ihana vege- ja vegaanibuumi!

Meillä suomalaisilla on myös usein kovin ehdoton näkemys monista asioista joihin on jonkunlaiset säännöt luotu – ja koen, että vähän tätä fiilistä on myös vegaaniruoan parissa ilmassa. Monet eivät ehkä uskalla innostua vegaanipuolen safkoista kun aiheen ympärillä usein leijuu vähän sellainen ”kaikki tai ei mitään”-ilmapiiri, ihan kuin jokainen vegaaninen ateria ei oikeasti olisi jo hieno edistysaskel eläinten oikeuksille sekä tälle meidän rakkaalle planeetallemme.

wrap

yosa3

Eli kannustankin kaikkia kasvisruokien ja vegaaniherkkujen pariin – siellä on kuulkaas sellainen Pandoran lipas avattavana ettei mitään rajaa! Tässä pari linkkiä, joiden kautta pääsee jo vähän kiinni siihen ihanaan maailmaan, joka netin puolella aiheen ympäriltä avautuu:

  • Sipsikaljavegaanit – Aivan mahtava FB-ryhmä! Sivun oma kuvaus tiivistää tämän paikan hengen hyvin: ”Olemme keho- ja ruokapositiivinen, vegaaniseen mättöruokaan suuntautunut valtakunnallinen ryhmä. Kaikki ovat tervetulleita ruokavalioon katsomatta, kunhan ryhmän sisältö pysyy vegaanisena. Keskitymme ”perinteisiin mättöruokiin” ja herkutteluun. Nimen mukaisesti täältä löytyvät siis ne mahtavan epäterveellliset vegaanireseptit, vinkit ja ruokakuvat – hyvä paikka siis aloittaa vegaanipuolen ruokiin tutustuminen jos luulee (virheellisesti) niiden olevan vain ituja ja juuresraasteita.
  • PS Olen vegaani Todella hauska ja hyödyllinen Youtube-kanava, jossa simppeleitä vegaanisia ruokavideoita! Aion itse testata piakkoin ”kylmäsavulohen”-reseptiä – olisi nimittäin aika kova vegeherkku joulupöytään!
  • Liv’s Healthy Life Englanninkielinen Youtube-kanava, joka pul-lol-laan aivan ihanan näköisiä vegaanireseptejä. Varaudu nälkään näitä klippejä katsellessa.

vegaani

Ihanaa tiistaita kaikille!

-V

*Kuvakaappaukset kollaasissa ovat suoraan Sipsikaljavegaanit-ryhmästä sekä Liv’s Healthy Life ja PS Olen vegaani-kanavilta Youtubesta

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Yleinen

Ikävä Obamaa (hullun viikon kuulumisia)

marraskuu 11, 2016
23609240584_1ba93c489e_b

Obama, miss you already!

Heippa ihanat!

Ja pahoittelut pienestä blogihiljaisuudesta. On ollut vähän rankka viikko, joten en ole yksinkertaisesti kyennyt tänne kirjoittelemaan. Maailma kun ei tällä viikolla ole kohdellut ihan sillä pehmeimmällä hanskalla: ensin iski vatsatauti ja sitten kun siitä toivuttiin takaisin elävien kirjoihin niin sainkin herätä uutisiin Trumpin vaalivoitosta. Lisätään soppaan vielä vauva, jolle tulossa ekat hampaat… HUUUH.

Nyt kun tosiaan olo on jo itsellä parempi ja viime yön univeloista jälleen jotenkuten toivottu, luin tänä aamuna Hesaria ja mietin USA:n hämmentävää tilannetta. Trumpin presidenttikisan voitto sai miettimään muun muassa sitä, mitä kertoisin maailmasta ja sen nykymenosta pojalleni jos hän siitä jo jotain ymmärtäisi. Sanoisinko, (kuten moni tuntuu jo somessa julistaneen) että maailma on viimeistään nyt tuomittu tuhoon, ihmiset ovat idiootteja ja että ainakaan nyt ympäristöllä ei ole enää mitään toivoa selviytyä?

En.

Itse näen vihaamisen, syyttelyn ja toivottomuuteen vaipumisen tietyllä tapaa helppona valintana. (Kriittinen ajattelu ja rakentava väittely ovat asioita erikseen.) Vaikeampaa on uskoa, toivoa ja luottaa omiin voimiinsa tehdä muutoksia tässä maailmassa. Tämä vaikeampi valinta on kuitenkin ehdottomasti se, josta toivoisin voivani lapselleni jonain päivänä asioita opettaa. Kertoa, että vaikka maailma ei ole todellakaan aina reilu tai helposti ymmärrettävä, niin meillä kaikilla on mahdollisuus viedä asioita omalta osaltamme kohti parempaa. Näyttää, että rakkaudella on tässä maailmassa paljon vahvemmat juuret kuin pelolla tai vihalla.

16138540971_ff69808e09_b

Ja hei, jos nämä ajatukset eivät helpota Trump-ahdistusta niin kannattaa tehdä kuten meikäläinen ja lohduttautua haaveella siitä, että maailman upein Michelle Obama olisikin jonain päivänä USA:n johdossa!

16140464745_703b2e3130_b

Pretty please, Michelle?

-V

*Kuvat: White House / Flickr

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.