Monthly Archives

joulukuu 2016

Ruoka

Pupunruokaa & haaste tammikuulle

joulukuu 30, 2016

tibits

Niin sä syöt tota pupunruokaa. Oh ja ah kuinka usein tätä lausahdusta sai kuulla vielä aikanaan, ryhtyessäni lukioikäisenä kasvissyöjäksi. Nykyään on onneksi kuljettu jo kauas noista ajoista, enkä ole enää pahemmin näitä ”hauskoja letkautuksia” kasvissyöntiin liittyen kuullut. Tosin ne ikuiset proteiinikysymykset leijuvat edelleenkin ilmassa ajoittain… Ruokabrändien rakentama proteiini-hypetys on nimittäin aiheuttanut sen harhaluulon, että protskuja pitäisi jotenkin jatkuvasti tankata. Näin ei kuitenkaan ole, on kyseessä sitten seka- tai vegeruokavalio – aiheesta tietoa muun muassa Puolikiloa.fi-sivulla.

Anyways, viime aikoina olen itse syönyt yhä enemmän vegaanisesti. Lähdin hommaan henkselit paukkuen, kuten aina teen innostuessani jostain – mutta sitten tajusin, että ruokavalion hiominen uuteen suuntaan on omalla kohdalla parempi tehdä vähitellen. Näin ollen olen pala palalta opetellut uusia tapoja syödä entistä enemmän kasvisvoittoisesti, ja vähitellen esimerkiksi juustot ovat jääneet lautaselta pois lähes kokonaan. Edelleen saatan syödä normipizzaa, enkä jaksa stressata syömisistä juhlatilanteissa – mutta muuten on ruokavalioni viime aikoina ollut lähes täysin vegaaninen.

Tammikuussa alkava Vegaanihaaste tarjoaa täydellisen mahdollisuuden itselleni testata täysipäiväistä vegaaniateriointia yhden kuukauden ajan. On kiinnostavaa mitkä asiat tuntuvat mahdollisesti haastavilta ja mitkä ehkä yllättävän helpoilta. Saas nähä!

tibits2

Tammikuussa siis luvassa mitä luultavimmin enemmän ruokareseptejä kuin mitä viime aikoina olen tänne ehtinyt rustailemaan – aion ottaa tehokkaan testiasenteen uusiin ruokiin Vegaanihaasteen kautta: pannu kuumaksi siis ja entuudestaan vieraita juttuja kokkailemaan!

Lähteeköhän joku teistä ihanaisista messiin Vegaanihaasteeseen? (Voisin ehkäpä perustaa oman tsemppiryhmän vaikkapa Facebookiin mikäli siellä ruutujen toisella puolella olisi monia asiasta kiinnostuneita.)

-V

Ps. Postauksen kuvissa näkyy Lontoon mahtava Tibits-kasvisrafla. Suosittelen! (nyt alkoi kuola valumaan kun lähdin muistelemaan noita Tibitsin ruokia… Oijoi.)

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Yleinen

Kolmenkympin tuolla puolen

joulukuu 27, 2016

viola1

Tänään se tapahtuu – täytän kolmekymmentä vuotta!  Juhlapäivän kunniaksi ajattelin tarjoilla teille sekalaisia ajatuksiani kuluneista vuosista sekä (kyseenalaisia) elämänviisauksiani.

Here we go pupuset!

  • Lapsuuteni rakkaimmat muistot ovat tehty kesästä ja hiekkaisista varpaista, äidin leipomista sämpylöistä, mehuhetkistä pihamajassa, serkkujeni kanssa hölmöilystä, tarrojen keräilystä ja askartelusta, Barbeista ja lautapeleistä, automatkoista läpi Euroopan, nauruhepuleista ja ravintolaleikeistä, vaarin makaroonilaatikosta ja hetkistä mummolan parvekkeella. Kiitos lapsuus, olit aivan ihana ja paras!
  • Nuoruudessani elin osin pumpulissa ja sitten taas toisaalta kohtasin tuonastisen elämäni vaikeimmat asiat. Elämän eteeni heittämistä haasteista opin muun muassa sen, että olen vahvempi kuin ikinä olisinkaan uskonut.
  • Työelämään kunnolla astuttuani sain tehdä monenlaisia duuneja, tavata todella erilaisia ihmisiä ja oppia itsestäni aivan uusia puolia. Sanoisinkin kaikille nuorille, että erilaisten töiden tekeminen on ehkä paras juttu jota voi tehdä. Tai no ei nyt ihan paras (esim rakastuminen on kyllä vielä kivempaa), mutta erittäin suositeltava silti.
  • Lähdin aikanaan Jenkkeihin vähäksi aikaa asumaan ihan vain, koska se tuntui oikealta päätökseltä. Jätin työt, kämpän ja tutut kuviot ja suuntasin asumaan Colorado Springsin kaupunkiin, peurojen ja Walmartien keskelle. Tuosta ajasta käteen jäi muun muassa rakkaus joogaan, vahvistunut innostus terveelliseen kokkailuun sekä fiilis siitä, että elämä kantaa.
  • Opiskeluajoista sain lisää uskoa siihen, että asioita voi tehdä omalla tavalla eikä paras tie ole aina se suorin.
  • Avioliitto ja äidiksi tuleminen ovat tietysti ihan oma luku sinänsä. Niistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta juuri nyt sanon vain tämän: elämää ei voi ikinä täysin ennustaa. Onneksi. Ja rakkautta – sitä on turha ylittää hallita, muokata toivomaansa muottiin tai nyrkkeillä pois näköpiiristä. Siellä se aina on, kaikkialla ja kaikessa. Onneksi.

 

Pus!

-V

 

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.