Monthly Archives

maaliskuu 2017

HETKET JA FIILIKSET Reissut

Kohta lähdetään!

maaliskuu 27, 2017

laukku violan

Ihana päivä; aamulla lenkki koiran kanssa, aurinkoinen sää, pojan kanssa muskarissa heilumista, kahviakahviakahvia, laukkujen pakkaamista ja illemmalla luvassa vielä hien pintaan huhkimista kunnon treenin muodossa. Sekä toki vähän lisää pakkaamista ja laukkujen järkkäilyä.

Sillä huomenna: lähtö Budapestiin. (Johon on luvattu lähemmäs 20 astetta plussaa!)

En meinaa pysyä pelihousuissani (mistä tuo sanonta muuten tulee? Miksi ne ovat pelihousut?), sillä alkavan kevään ja reissun yhdistelmä on jokseenkin ylimaallisen upea yhdistelmä kaltaiselleni auringonvalo- sekä matkusteluaddiktille.

Mitä teidän maanantaihin kuuluu? Ja onko muuten jotain huippuvinkkejä Budapestiin, kaikki ovat erittäin tervetulleita (ensimmäinen kerta kyseisessä kaupungissa)?

-V

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Lapset PERHEARKI JA LAPSET Yleinen

Vauvakuulumisia & pohdintaa kasvatuksesta

maaliskuu 23, 2017

name it kids violan

Viime aikoina on meidän jälkikasvumme muuttunut selkeästi entistä aktiivisemmaksi. Tätä kasvuvaihetta kuvaavat ehkäpä parhaiten lauseet, joita toistelen lähes tauotta nykyään. Ne ovat seuraavanlaisia:

”Mitä sulla on suussa höpsö….?” (*rauhallisesti)

”MITÄ SÄ SYÖT?!?” (mussutuksen jatkuessa – ei enää niin rauhallisesti)

”Ei lyödä koiraa sillä.”

”Ei kaukosäädintä!”

”Älä revi palmusta lehtiä irti rakas!”

Ja niin edelleen.

Nämä toistelemani fraasit tosiaan värittävät mukavasti arkeamme nykyään, hehe. Oikeasti täytyy kyllä sanoa, että mielestäni vauva-aikojen edetessä on homma koko ajan vaan upeampaa. Ihan alussa, pikkuruisen käärön kanssa, oli homma aika hapuilua vielä monilta osin, mutta nyt on arjen menossa jo ihan eri ote. Kun jokainen päivä on pikkuiselle aidosti aivan uusi ja jännittävä (ja täynnä ihania juttuja suuhun työnnettäväksi), on arkisimmassakin päivässä keskivertoa enemmän hehkua.

Muutamia asioita olen myös pyöritellyt pienessä mielessäni entistä enemmän lapsen kasvaessa. Yksi näistä aiheista on teknologia sekä sen vaikutus näihin pikku beibeihin, sekä myös isompiin lapsiin. On selvää, että padit, podit ja älypuhelimet ovat osa nykyarkea, eikä niissä lähtökohtaisesti ole mitään väärää. Teknologiahan on päinvastoin tehnyt mahdolliseksi upeita asioita; sellaisia, joista ihmiset olisivat ennen voineet vain kaihoiten haaveilla. Itseäni pohdituttaakin enemmän se tapa, jolla puhelimiamme ja muita laitteita käytämme. Se tapa, jolla suljemme maailman ympäriltämme jotta voimme sulkeutua omaan pieneen kuplaamme, puhelimme kanssa.

Kuinka opettaa lapsille teknologian käytön rajoja, kun lähes joka ikinen kanssamatkustaja junassa tai bussissa räplää puhelintaan poissaoleva ilme kasvoillaan…? Connecting people, sanoi Nokia aikoinaan – mutta onko tuo puhelimen kanssa vietetty aika tosiaankin sitä, oikean kontaktin saamista…?

name it kids violan 2

Oli miten oli, oma ajatukseni on se että teknologian olemassaolon kieltäminen lapsen elämästä on turhaa – sekä hölmöä. On hyvä että jo pienenä opitaan nykymaailman kommunikaation eri muodot, mutta samalla haluan näyttää omalle lapselleni, ettei maailma asu puhelimessa – vaikka siltä joskus tuntuisikin.

Maailman ihmeitä löytää niin Marokosta kuin Lontoostakin. Samoin kuin Suonenjoelta tai Lappeenrannasta. Lokaatiolla ei ole niinkään väliä, mutta sillä on että katsoo ympärilleen. Maailma on ihmisissä, paikoissa, luonnossa ja kohtaamisissa. Lisäksi: metsäleikit, majojen rakentelut, piknikit, rantapäivät, tutustumisretket oman kaupungin vieraisiin kolkkiin – kaikkia näitä ja niin monia muita kokemuksia haluan lapselleni tarjota.

Ja kokemuksiaan toki voi tallentaa puhelimeen, tietysti. Mutta kaikkia hetkiä ei tarvitse kuvata, videoida tai snäppäillä menemään. On nimittäin toinenkin tapa: tallentaa ne sydämeensä. Se taitaa loppujen lopuksi olla se kaikkein luotettavin kovalevy, jota koskaan on kehitetty.

-V

 Postauksen kuvituksena on käytetty name it -lastenvaatemerkin Unplug & Play -boxia* (*saatu yhteistyön kautta) , joka sisältää 36 erilaista korttia; jokaisessa kortissa on idea leikkiin, askarteluun tai muuhun mukavaan hommaan johon voi lapsikaverinsa kanssa ryhtyä. Name it toivoo Unplug & Play -kampanjansa kautta rohkaisevansa ja innoittavansa lapsia vanhempineen leikkimään ja pitämään hauskaa yhdessä. Hauskoja boxeja saa name it -liikkeistä tämän kevään ajan. 

 

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Liian huono naiseksi?

maaliskuu 20, 2017

 itsetunto menaiset2

Me Naisten numerossa 10 oli juttu, joka pysäytti. Piiloutujat-artikkeli esitteli naisia, joiden koko tähänastista elämää on värittänyt kokemus riittämättömyydestä, siitä ettei ole tarpeeksi hyvä, kaunis tai mitä milloinkin. Erika Lindin hienot kuvat toivat naiset lähelle lukijaa – sekä herättivät kysymyksen; kuinka he eivät näe omaa kauneuttaan ja upeuttaan? Teki mieli halata naisia kuvien kautta.

Juttu nosti mielessäni myös vahvan tunteen siitä, että jos jotain haluan blogini kautta saavuttaa niin se on tämä: saada edes yhden naisen tuntemaan itsensä hyväksi ja ihanaksi – juuri sellaisena kuin on, juuri tässä hetkessä.

Olen itsekin kamppaillut paljon tehokkaasti elämäniloa syövän riittämättömyyden tunteen kanssa. Teini-iässä sekä edelleen myöskin aikuisuuteni ensimmäisinä vuosina koin olevani isokokoinen, liian leveälanteinen ja pitkä – sekä lisäksi vielä muutenkin monin tavoin virheellinen ulkonäköäni ajateltaessa. Piilotin ajatukseni iloisen hymyn sekä sopivan turvallisten asuvalintojen taakse. Oli tärkeää olla pidetty, muttei kuitenkaan liian näkyvissä; tuolloinhan ihmiset voisivat huomata loputtoman epävarmuuteni. Huonoimpina hetkinäni tunsin olevani yhtä maassa kuin päivänä, jolloin ala-asteaikainen uimakoulun opettajani oli haukkunut kokoani koko luokan (sekä uimahallin katsomon) kuullen. Olin tuolloin venähtänyt pituutta, ollen muita päätä pidempi ja olin valmiiksi erittäin tietoinen tästä eroavaisuudestani muihin. Ivallinen kommenttini uimaopettajaltani kirvelikin pitkään.

menaiset itsetunto 3

Yhä edelleen tunnistan mieleni uumenista ajoittain noita tuttuja, inhottavan syvälle takertuneita tunteita itseni huonommuudesta, mutta onneksi osaan nyt ottaa niihin etäisyyttä, heti niiden eteeni pompatessa. Tunnistan tunteiden kumpuavan hetkistä ja asioista menneisyydessäni ja heti kun saan luotua etäisyyttä näihin fiiliksiin, on kaikki taas helpompaa. Tiedän kuitenkin, ettei tuon etäisyyden saavuttaminen ole noin vain tehtävissä.

Itselläni tehokas lääke viimeisiinkin itsetuntokamppailuihin on ollut äitiys. Kaikki, myös suhteeni itseeni ja kroppaani, on saanut täysin uudet mittasuhteet. Kun kainalossa kulkee pienen ihmisen koko elämä, on tietynkokoisiin farkkuihin mahtuminen yhtäkkiä naurettavin tavoite koskaan.

Tästä huolimatta osaan kuitenkin hyvin edelleen eläytyä toisenlaisiin tunteisiin, niihin, jotka jäytävät minuutta ja vetävät mielialaa alas. Niihin, jotka väittävät että on huono, riittämätön, ruma tai lahjaton.

itsetunto menaiset

Nyt siis jäänkin pohtimaan seuravaa: kuinka voisin parhaiten blogini kautta tsempata ja tuoda iloa sekä ehkä jopa uutta itsevarmuutta naisille ja tytöille, jotka tuntevat olevansa riittämättömiä, tavalla tai toisella.

Tunnetko sinä tämänkaltaisia fiiliksiä? Mitkä asiat ovat niitä joista itseäsi soimaat?

Jaetaan kokemuksia ja ajatuksia. Yhdessä kaikki on vähän helpompaa. ❤

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Unelmakartan ABC

maaliskuu 17, 2017

violan unelma kartta

Tänään on luvassa jotain uutta, eräänlainen do it yourself-postaus. Luvassa on askartelua, tai tarkemmin sanottuna: unelmakartan kokoamista. Say whaaat? saattaa joku kysellä. Mutta ei pelkoa ihanaiset: kyseessä ei ole mikään monimutkainen projekti eikä mitään mikä vaatisi poppamiehiin uskomista tai asumista viidakkokasvien tuoksuisessa hippikommuunissa. Unelmakartta on oikeasti mahtava väline, ihan jokaiselle.

Kartan kokoaminen on jo itsessään terapeuttista hommaa. Leikkaaliimaa-hommailu on aina kivaa – mutta miettikääpäs kuinka hauskaa se on, kun sitä saa tehdä etsien lehdistä ja muista leikeltävistä aineistoistaan kuvia (tai tekstejä) unelmistaan.

Suosittelen unelmakartan kokoamiseen seuraavanlaista valmistautumista:

  1. Ota mukaan avoin mieli. Lisäksi kuppi kahvia, lasi skumppaa, viiniä tai tuorepuristettua mehua (whatever rocks your boat!) on mukava lisä hommaan. Tässä askarteluhetkessä ei nimittäin saa olla tehdääntämänytpoisalta-tunnelmaa. Eli: varaa uteliaan mielenlaatusi sekä rentouttavan juomasi lisäksi tälle pikku projektille sopivan kokoinen palanen aikaa. Jaa karttasi askartelu mieluummin vaikka monelle eri päivälle mikäli ajanpuute uhkaa askarteluhetkeäsi.
  2. Varmista että sinulla on seuraavat tarvikkeet saatavilla: iso paperiarkki (A3 aika hyvä koko), kyniä (jos tykkäät piirrellä tai kirjoitella itse karttaasi), sakset, liimaa sekä tietysti pino lehtiä joista voit kuvia karttaasi leikellä.
  3. Istu alas ja anna mielesi rauhoittua hetkisen ajan. Tässä kohdassa kahvin/skumpan/lempijuoman nautiskelu on suositeltavaa oikean fiilistely-tunnelman aikaansaamiseksi.
  4. Istu alas ja selaa lehtiäsi. Älä mieti liikaa sitä, että mistä nyt pitäisi unelmoida. Pysähdy kuvien ääreen jotka syystä tai toisesta vetävät sinua puoleesi. Leikkaa ne irti ja liimaa ne vapaata sommittelutyyliä noudattaen karttaasi.
  5. Kun karttasi alkaa rakentua voit lisätä mukaan unelmia myös kirjoittamalla karttaan sanoja, lauseita tai sinulle muuten tärkeitä lausahduksia.

Lopuksi: kun karttasi on valmis, ihaile sitä ja kiitä itseäsi mahtavasta työstä! Go you.

violan kartta unelma 2

Ja hei, vaikket oikeastaan unelmoisi mistään tai koet, että elämäsi on juuri sellaista kuin haluat juuri nyt, tässä hetkessä – suosittelen silti testaamaan tätä terapeuttista askarteluhetkeä. Sekin voi olla nimittäin aika kiva kokemus, että huomaa kartassa näkyvien asioiden olevan juuri niitä mitä elämässä on juuri nyt. Silloin voi tyytyväisenä kajauttaa ilmoille röyhkeän riemukkaat onnenhuudot.

Unelmointi tupataan (omasta mielestäni) ajoittain meillä Suomessa leimaamaan turhaksi ja liian kunnianhimoiseksi toiminnaksi. Mutta: kuka voi määrittää mikä on turhaa tai ”liian kunnianhimoista” – kun kyse ei ole omista ajatuksista ja suunnitelmista?

Toisen unelmat voivat olla aivan erilaatuisia kuin omat – ja sehän se on koko homman (ja elämän) hienous. Unelmointi voi olla hyvinkin erilaista, kantajastaan riippuen. Yhden unelma voi olla maailmantähteys – toisen mökkimatka mummon luo Kainuuseen. Pienet asiat voivat olla maailman suurimpia haaveita – ja toisaalta joskus ”tähtiin kurkottelu” on juuri se mitä jonkun elämän reitit kaipaavat. Kaikki unelmat ovat yhtä tärkeitä – mutta kaikki ne pysyvät myös ikuisesti vain unelmina mikäli niitä ei jollain tasolla tuoda ulos mielen uumenista, elävään elämään.

Eli siis: kaivetaan kaapeista ne liimatuubit, hassut tarrat, vanhat lehdet ja värikynät. Tehdään omat karttamme – ihan vaikka vain askartelun ilosta. Unelmakartan kautta oman elämän visioista tulee ihan uudella tavalla konkreettisia – ja kartta voi olla yllättävänkin tehokas (ja kaunis!) väline haaveitaan kohti kulkevalle.

Ja kuka tietää – ehkä kartan myötä sitä löytääkin jotain ihan uutta sisältään, unelman joka on odottanut hetkeään päästä parrasvaloihin…?

Dare to dream darling,

-V

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Hyvinvointi Yleinen

Tunteiden viemää?

maaliskuu 14, 2017

howIfeel

Luen tällä hetkellä todella kiinnostavaa kirjaa nimeltä ”Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta”. Valitsin kyseisen teoksen tämän hetken lukemisekseni ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen aina ollut loputtoman kiinnostunut ihmisen mielen toiminnasta sekä kaikista niistä alitajunnan ja tunteiden tasoista joita sisällämme on. Ja tunteethan nyt eivät ole ihan helppo nakki, jos mielenhallintaa mietitään. Tunteethan vievät meitä ihan täysillä… vai vievätkö?

Sen aion nyt selvittää (tai ainakin oppia jotain uutta tunteista ja niiden vallasta meihin) ja saatanpa hyvinkin palata tähän kirjaan myöhemmin.

Sen vaan sanon, että jos jotain olen hyvinvoinnista viime vuosina oppinut on se tämä: henkisen puolen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja oman itsensä tunteminen sekä arvostaminen on sata kertaa vahvempi tekijä hyvän fiiliksen pelikentillä kuin mikään pussukka superfoodeja.

-Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Kun valo saapui kaupunkiin

maaliskuu 12, 2017

koti5

Olotila on juuri nyt aika lailla kuvan kaltainen: onnellisen väsynyt nimittäin.

Tänään oli nimittäin päivä jolloin tuntui ihan oikeasti siltä, että kevät saapui kaupunkiin. Ja sen kunniaksi pitikin sitten tehdä vauhdilla kevätjuttuja eli: laittaa jalkaan Converset (varpaat jäätyivät mutta nautinto oli silti suuri!), urheilla, käydä Cafe Regatassa ja viedä koira metsälenkille.

Seuraavaksi olisi luvassa falafel-pitojen ja mustikkapiirakan kokkailua.

Sunnuntai, aurinko ja sulat asfaltit – I love you!

-V

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Ruoka

Lämmin vegesalaatti

maaliskuu 7, 2017

salaatti juures vege lastut salaatti

Tässä tulee täydellinen mitäkaapistalöytyy-resepti! Salaatin pohjana toimivat oikeastaan lähes mitkä tahansa kasvikset tai juurekset joita saa siivutettua. Itse käytin tämänkertaiseen salaattiini jääkaapin laatikoista löytyneitä perunoita sekä kesäkurpitsaa. Päälle kirsikkatomaatteja, rucolaa ja vähän luomufetaa. Simppeliä, nopeaa ja tietysti: hyvää! Suosittelen testaamaan.

Lämmin vegesalaatti

juures- ja/tai vihannessiivuja

oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

päälle: fetaa, pähkinöitä, yrttejä, hummusta tms.

halutessasi: mausteita/yrttejä

  1. Siivuta juureksesi ja/tai vihanneksesi.
  2. Levitä siivut leivinpaperin päälle pellille ja lorauta päälle öljy.
  3. Mausta suolalla ja pippurilla sekä valinnaisesti muilla mausteilla.
  4. Paahda lastuja 200-225 asteessa (vähän uunista riippuen) noin 10-20 minuuttia. (Kovat juurekset kypsyvät hitaammin mutta esim kesäkurpitsa on nopeasti valmista.)

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Aurinkoa & arvonnan voittaja

maaliskuu 6, 2017

kukat blogi violan hyvinvointi

He-hei muruset! Kevättä haikaileva postaukseni sekä teidän mahtavat kommenttinne tuohon kirjoitukseen saivat selvästi jotain aikaan – ulkonahan paistaa ihan oikeasti aurinko! (Tai ainakin täällä Helsingissä – mites muualla Suomessa?)

Kiitos vielä muuten kaikille arvontapostaukseen osallistuneille – teidän viestinne olivat niin ihania, että niiden kautta sai jo astetta keväisemmän olon ympärilleen – säätilan miinusasteista huolimatta.

Ja hei – titittiditiiii – tokihan nyt olisi sitten myös aika tuon arvonnan voittajan julistamiselle… Tai no, julistaminen on aika iso termi, kun itseltäni puuttuu tästä nyt fanfaarit ja kovaääniset – mutta täältä tuo onnekas nimimerkki silti nyt tulee:

Onnea nimimerkille Maitoviiksi – sinä voitit arvonnan! (Saat pian sähköpostia – sovitaan sitä kautta palkintosi postituksesta.) Jee!

Ja ihanaa maanantaita kaikille – arskat päähän vaan ja ulos heti kun mahdollista, eikö?

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET

Keväinen arvonta

maaliskuu 2, 2017

VALO2

Eikös olisi jo aika? Kevään saapua, siis.

Jos meikäläiseltä kysytään on vastaus: OIKYLLÄOIKYLLÄJESJESJES!

Omaan nimittäin äärimmäisen huonon kestokyvyn loskalle, pimeydelle ja harmaudelle. Sielu halajaa, juuri nytkin, niin palavasti aurinkoa ja lämpöä että tuntuu että pakahdun.

Hoh.

Mutta toisaalta. Ei ole mitään parempaa kuin se fiilis, jonka se ihan ensimmäinen, oikeasti lämmin kevätpäivä nauttijalleen antaa. Se päivä, jolloin voi mennä ulos farkuissa ja kevyessä takissa (tai ehkä jopa pelkässä pitkähihaisessa, wow!). Se päivä, jolloin ilmassa tuoksuu kesän odotus, maasta innokkaana ylös punnertava tuore ruoho sekä lämmenneen tuulen sävy, jossa ei enää tunnu talven kovuutta ja purevuutta.

Toisin sanoen: kevät, olet ihanin! Tulethan pian?

Kevään odotuksesta hieman hullaantuneena haluan ilahduttaa teitä lukijoitani miniarvonnalla: tähän postaukseen kommentteja heittäneiden kesken arvon pienen herkkupaketin, jonka sitten postitan onnettaren suosikille. 

Eli kerropa tämän postauksen kommenttiboksiin, mitä sinä eniten odotat tulevalta keväältä – ja naps, olet mukana herkkujen arvonnassa!  

Mutta miksi tällainen pieni arvonta yhtäkkiä, saattaa joku vielä ihmetellä…

No ihan vaan koska te NIIN olette sen arvoisia, ihanat lukijani! ♥

EDIT: Tämä hataramuistinen housewife ei muistanut aiemmin ilmoittaa teille arvonnan kestoa, joten teen sen nyt: arvon voittajan huomenna lauantaina klo 21. Ilmoitan maanantaina kuka teistä ihanaisista oli tällä kertaa onnettaren suosiossa!

Pus!

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.