Monthly Archives

huhtikuu 2017

Yleinen

Kuinka ehtiä treenata lapsiarjessa?

huhtikuu 26, 2017

rsz_dsc01583

Ennen poikani syntymää kuvittelin äitiyden ja liikunnan yhdistämisen olevan suhteellisen helppoa, mitä nyt pitäisi opetella vähän aikatauluttamaan asioita paremmin.  (tähän kohtaan voisi lisätä kokeneiden äitien röhönaurua) Nooooh, eihän se ihan niin mennyt.

Voin suoraan myöntää, että kadehdin äitejä, jotka saavat lapsielämän yhdistämisen liikkumiseen vaikuttamaan helpolta. I envy you supermamas! Itse olen nimittäin viime aikoina huomannut karsivani päivän aikatauluista ensimmäisenä omat liikuntani, jotta kaiken muun ehtii tehdä. Ei hyvä, tiedetään.

Jokapäiväisen 20 minuuttisen joogani kyllä vedän läpi päivittäin, sillä ilman sitä tuntuu etenkin selässä ja hartioissa aika mojovasti jumitusta. Jooga onkin todellinen pelastajani, monellakin tapaa. Joogailujen lisäksi teen päivittäin lenkin tai pari koiran kanssa, eli hyötyliikuntaa kyllä kertyy.

Viime aikoina olen kuitenkin alkanut tuntea polttavaa tarvetta palata takaisin vähän rankempienkin treenimuotojen pariin. (Samalla ajatus myös vähän jännittää – nimimerkillä En taida omistaa enää lihaksia.) Latasinkin puhelimeeni pari applikaatiota, joiden myötä olen saanut lähes joka päivään lisättyä pieniä pätkiä kehonpainolla tehtäviä treenejä. Suosittelenkin testaamaan 30 day challenge ja/tai 7 minute workout appeja joiden kautta saa päiväänsä helpostia lisättyä kuntoilua, lyhyiden (mutta tehokkaiden – hiki!) kuntoiluhetkien muodossa.

Ajatuksenani on jatkaa jonkun aikaa lihaskuntoni perustason jälleenrakentamista näiden appien kera, jonka jälkeen sitä ehkäpä voisi uskaltautua lähteä testailemaan muitakin treenimuotoja. Sillä niinhän se on, että äidin hyvinvointi on suoraan yhteydessä myös jälkikasvuun – eli näin ollen meikäläisen onkin aika hilata nämä peffankannikat useammin jumppamatolle, lenkille ja joogasalille jotta hyvä fiilis pysyy, niin mamalla kuin bebelläkin. Ja jos ei siinä ole tarpeeksi syytä, niin lisäksi on olemassa myös pelko siitä että kroppani on pian erittäin epämuodostunut; hauikset kun saavat hulluna treeniä lapsen kantamisesta, mutta muu kroppa ei niinkään. Aika siis pistää kroppa liikkeeseen.

Haba-Viola kiittää ja kuittaa!

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

What I ate today – Baby edition

huhtikuu 21, 2017

violan blogi vauva

Youtuben maailmassa on monia suosittuja ilmiöitä, yksi näistä miljoonista teemaklipeistä on ruokavideot otsikoinnilla ”What I ate today”. Näiden videoiden simppeli idea on kuvata ja esitellä päivän aikana syömänsä ruoat. Näissä videoissa löytyy sitten toki variaatiota; on vegaaniruokailijaa, karppaajaa, perheenäitiä – ja niin edelleen.

Noh, ajattelin nyt tehdä omantyylisen toteutuksen tästä hommasta – beibiruokien muodossa siis. Koska jälkikasvuni ruokailut ovat actionleffan kuvauksia muistuttavaa toimintaa (koko ajan tapahtuu, paljon ääntä, lentäviä objekteja), joudutaan tässä nyt tyytymään postauksen muotoon tehtyyn What I ate today-osioon, videointi kesken ruokailujen olisi meinaan sen verran haastavaa hommaa.

Mitä söin tänään – vauvan lautasella

Aamupala: Tahinikaura-pannarit, pala banaania

Lounas: Toffeebataatti (Samasta padasta -kirjasta reseptillä), uunilohta

Välipala: Luomusmoothie (valmis), pala banaania

Illallinen: Tomaattispagettia

Iltapala: Maapähkinävoi-banaanipuuroa

Sellaista ruokaa meidän beben lautasella tänään!

Erittäin lämmin suositus muuten tuolle Samasta padasta -opukselle, se on täyttä kultaa! Lainasin sen juuri eilen kirjastosta ja nyt jo koukussa. Ja vaikka meillä syödäänkin pääosin vegeruokaa, on kirjassa roppakaupalla inspistä sen lihaosioista huolimatta myös kasvisruokailijoille. Lapsi peukutti myös kirjaa, tai ainakin näytti toffeebataatit maistuvan todella hyvin!

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Kauneus

Kauneus ei ole katsojan silmissä

huhtikuu 18, 2017

kauneus violan

Usko pois, kauneus ei ole sinua katsovan silmissä.

Kauneutesi voima ei ole riippuvainen kenenkään muun mielipiteistä, olemassaolosta, sanoista tai teoista. Kauneutesi on sinussa, sisälläsi. Se on hymysi kaari, silmiesi pilke, aamuiset ystävälliset sanasi naapurille.

Kauneus ei ole yhtä kuin tietynlaiset piirteet, vartalonkaaret tai kilomäärät. Sille, joka luulee kauneuden olevan yhtä kuin ulkonäkö, voimme lämmöllä hymähtää: ”Voi sinua hölmöä.” Aidosti kauniit ihmiset voi tuntea. Heissä on hehkua, lämpöä, rakkautta. He eivät lakkaamatta pohdi pelkästään itseään vaan he katsovat muihin ihmisiin, maailmaan, ulospäin.

Olen tavannut lukemattomia ihmisiä, enkä ikinä kyllästy ihastelemaan niin tuttujen kuin uusienkin kasvojen sekä persoonien kauneutta. Vain muutaman poikkeuksen muistan; heidän hehkunsa oli sameampi – johtuen tavasta jolla he kohtelivat kanssaihmisiään sekä maailmaa. Tyly käytös, ajattelemattomuus sekä loputon (itsensä ja muiden) arvostelu kun on sitä pahimman laadun hallaa kauneudelle.

Onneksi sammuneen kauneuden hohtonsa voi pelastaa sekunneissa – eikä tähän tarvita botoxia, valokynää tai spandexejä. Kunhan vaan menee, katsoo silmiin, hymyilee ja kuuntelee. Itseään, muita, maailmaa. ”Don’t be interesting, be interested.”, sanoi kerran eräs viisas mies nimeltä Jim Collins. Tapasin Collinssin yhteisen työpäivän puitteissa enkä koskaan ole unohtanut tuota lausetta, jonka nimeen tämä jenkkiläinen kirjailija vannoi. Motto pätee myös ainaiseen kauneuden etsintään; entä jos lopetettaisiin hetkeksi ikuiset ulkonäkökriisit ja suunnattaisiinkin huomio ulos maailmaan, muihin ihmisiin? Ja ehkäpä sitten, pala palalta, huomaisimmekin että olemmekin aivan kuin muut. Ihmisiä, jotka ovat uskomattoman kiinnostavia ja kauniita – vaikka eivät sitä aina tajuakaan.

Hyvä alku on myös tämän Anu Silfverbergin esseen lukeminen. Paras kirjoitus aikoihin, vai sanoisinko kaunein. Kauneus kun omaa niin monta eri olomuotoa. Sitä on kaikkialla; sanoissa, kuvissa, musiikissa, ruoissa, hetkissä, kohtaamisissa…

Ja tietenkin: sinussa.

Alku tää voi olla kaiken kauniin…

-V

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Yleinen

Jotain uutta luvassa…

huhtikuu 12, 2017

blogi violan budapest matkaAsfaltin harmaan lämpöinen, ystävällinen kohtaaminen talvihankien kansoittamien kuukausien jälkeen. Lumet sulavat ja maisema tuntuu uudelta. Joka vuosi. Keväällä on ihmeelliset voimat.

Kevät. Kaikenlaista uutta ilmassa.

Tänäkin vuonna, ja nyt myös täällä blogissa.

Uutuuden tuulet eivät tosin ole aivan vielä valmiita näyttäytymään, joten sanonpa vain: pysykäähän kuulolla ja nauttikaa täysillä kevään ensi hetkistä. Ne on maagisia ne!

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Vauva reissuun mukaan – huonoa vanhemmuutta?

huhtikuu 5, 2017

violan blogi bebe

En ollut edes osannut ajatella, että jonkun mielestä pienen lapsen kanssa reissaaminen olisi huono juttu. Huomasin kuitenkin juuri hiljattain (Budapestin reissumme jälkeen) erään naistenlehden jutun, jossa kauhisteltiin sitä kuinka jotkut vanhemmat matkustelevat paljon pienokaistensa kanssa – saati sitten menevät töihin ennen kuin heidän lapsosensa ovat kaksivuotiaita.

Oh boy. En halua nyt vuodattaa turhautumistani tästä aiheesta turhan laveasti tähän postaukseen, mutta pakko sanoa tämä: miksi ihmeessä vanhemmuudesta ja sen eri toteutustavoista on tehty (ajoittain) oikein kunnollinen syyttelyn ja huonon omatunnon taistelutanner?

Eikö se, että rakastaa lastaan ja viettää tämän kanssa aikaa ole tärkeintä? Ja ollaan sitten ihan kotimaan kamaralla tai lentokoneessa matkalla Kuubaan – eikö tuolloinkin ole tärkeintä, että lapsi tuntee olevansa turvassa, välitetty ja osa perhettä? Omasta mielestäni reissaaminen pienen lapsen kanssa on aivan mielettömän upea kokemus; saan näyttää pojalleni maailmaa, opettaa avoimuutta uusia asioita kohtaan ja kokea hänen rinnallaan uusien maailmankolkkien tuulentuiverrukset, auringonsäteet ja rantahiekat.

Tämä aihe on itselleni erityisen läheinen ja tärkeä sillä koen matkustamisen olevan merkittävä osa identiteettiäni sekä asia, joka on tehnyt itsestäni avoimemman, joustavamman ja terveellä tavalla uteliaamman tyypin. Aloitin oman matkailu-urani neljäkuukautisena, perheemme matkatessa Etelä-Ranskaan erästä talovanhusta remppaamaan ja kodiksi muokkaamaan.

Ja se oli menoa se. Rakkaus matkustamiseen onkin nykyään itselleni niin paljon enemmän kuin pelkkää iloa rantahiekoista ja plus-asteista. Se on osa minua, historiaani, juuriani ja elämänasennettani.

Poikani saa tietysti aikanaan päättää haluaako hän reissata vai ei, mutta niin kauan kuin tämä mama on ohjaksissa on suunta selkeä; maailmalle mars! Avoimin mielin ja sydämin, oli suuntana sitten Mankkaa tai Marokko.

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

ajatuksia HETKET JA FIILIKSET Tv

Miltä tuntuisi olla Iholla?

huhtikuu 4, 2017

violan blogi

Eilinen ilta meni aika lailla toisella tavalla kuin olin ajatellut; soffarentoutumisen sijaan ilmestyikin eteeni kaikenlaista hoidettavaa asiaa enkä tästä johtuen päässyt illalla hartaasti odottamani Iholla-jakson pariin. NYYH. (Onneksi pääsin korjaamaan vääryyden äsken, kun tsekkasin ekan jakson vauvan nukkuessa Katsomosta.)

Olen ollut koukussa Iholla-sarjaan sen alkuajoista lähtien, jokin sen tirkistely-luonteessa on vain niin mahtavaa. Kaipa se on se, että pääsee kurkistamaan erilaisten ihmisten elämiin ja lopuksi voi todeta että ”Vau, sekin on oikeasti ihan samanlainen kuin mä! Taistelee kaatosateessa kauppakassien kanssa ja kiukuttelee kun on nälkä.”

Muutamaan otteeseen olen myös miettinyt, pitäisikö tehdä omassa elämässä vastaavanlainen kuvaamisprojekti; ottaa videokamera esiin ja painaa rec-nappia. Ja pitää se kamera päällä, myös niinä huonompina hetkinä. En tosin tiedä ketä tällainen arjen realismi ilahduttaisi – mutta toisaalta voisi olla itselle aika opettavainen kokemus nähdä nauhalta mitä sitä päivän aikana oikeasti tuleekaan sanoneeksi ja ajatelleeksi. Toisaalta en tiedä miten jaksaisin katsella itseäni nauhalta pidempään kuin pari minuuttia, Ensitreffienkin kohdalla oli jo ongelmia, hehe.

Tänään illemmalla toivon päivän sujuvan eri tavalla kuin eilen, niin että pääsisin illalla kaakao kädessä sohvalle, rohkeiden naisten elämää katselemaan.

Olen Iholla-koukussa, jälleen.

-V

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Merkityksen metsästys

huhtikuu 3, 2017

viola

En tiedä onko syynä äitiys, maagisen kolmenkympin rajapyykin ylitys vaiko yleinen viisastuminen (kröhöm?) – mutta jotain uudenlaista on syttynyt sisäisessä maailmassani viimeisen vuoden aikana. Kaikissa tekemisissäni, menemisissäni ja sanomisissani näen nimittäin aiempaa selvemmin tason, jolle haluaisin rakentaa aidosti jotain merkittävää.

Toisaalta elämä on juuri nyt jo sellaisenaan täydempi ja merkityksellisempi kuin ikinä. Lapsi on nimittäin siitä aika maaginen olio, ettei sen tarvitse kuin möllöttää lattialla ja hekotella kuola poskilla – ja elämän merkitys tuntuu olevan lähempänä kuin koskaan. Aidosti, juuri tässä ja nyt. Tämä onkin ollut aikamoinen oppitunti kaltaiselleni häärääjäsielulle – ymmärtää, ettei aina tarvitse saavuttaa jotain uutta, mennä tuntemattomaan paikkaan tai kohdata vieraita tilanteita. Joskus voi vain kellahtaa siihen lattialle vauvan viereen ja nauttia.

Vauvaelämän lisäksi sitä ehtii kuitenkin nykyään jo muutakin – ja tähän muuhun olen nyt alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota. Siihen miten käytän aikani ja miltä eri asiat elämässäni oikeasti tuntuvat. Ja kovasti ne fiilikset sisälläni sanovat, että halu tehdä jotain merkittävää on hyvinkin pinnalla. Jokainenhan tosin määrittelee itse sen, mikä on merkittävää – omasta mielestä. Itselleni se tarkoittaa sitä, että voisin jollain tavalla auttaa muita. Tavalla tai toisella. Saa nähdä mihin tämä tunne vie.

Nyt kuitenkin kutsuu arki, imuri ja tiskivuori. Sekä eräs pikkuruinen mies. ♥

-V

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.