Monthly Archives

elokuu 2017

Vlogit Youtube

Mitä haluaisit kysyä minulta? (Q & A -video suunnitteilla!)

elokuu 31, 2017


Dodiin, onhan se nyt pakko yrittää olla astetta modernimpaa tekoa oleva bloggari – ja heittäytyä näin ollen vähän myös vlogien ihmeelliseen maailmaan!

Auttakaas siis naista hädässä ja kertokaas; mihin kysymyksiin toivoisitte itseltäni vastauksia? 

Q & A -videota pukkaa eetteriin sitten kun kysymykset ovat kasassa ja meikäläinen saa operoitua jonkun nurkan kodista Youtube-kelpoiseksi.

Ihanaa päivää kaikille!

ajatuksia Elämä

Turhaa unelmointia?

elokuu 30, 2017

Unelmoin paljon. Uskon nimittäin, että se tekee hyvää. Teen niin myös siitä syystä, että tällä tavalla oma sisäinen maailmani on aina toiminut; ollut täynnä haaveita. Pieniä, sopivan kokoisia ja naurettavan suuria. Monesti olen saanut osakseni myötätuntoisia hymähtelyjä sekä empaattisia katseita kertoessani unelmistani, etenkin niistä villeimmistä.

Mutta… you know what darlings?

Nuo hymähtelijät sekä ”hölmölle” unelmoijalle sääliviä katseita luoneet ovat jääneet jonnekin matkan varrelle, mutta toisin kävi haaveideni. Ne ovat seuranneet mukanani: uskollisesti, välittämättä epäilijöiden kritiikistä. Niistä on tullut osa minua – ja nykyään… myös osa elämääni.

Unelmointi ei silti tosiaankaan ole helppoa, jos tuntuu ettei mistään suunnasta valu ulkopuolista tukea haaveille. Toivoisinkin yleiseen kanssakäymiseen enemmän keskusteluja joissa jopa hattaramaisen positiivisella otteella, vähän sokeastikin, kannustettaisiin toisiamme eteenpäin. Vasta sen jälkeen otettaisiin järki peliin. Sovittaisiin vaikka kaverin kanssa, että toinen saisi vartin verran avata keskustellen sitä hullua suunnitelmaansa perustaa matelijakahvila Laukaalle – ja vasta sen vartin jälkeen voitaisiin miettiä hommaa realismin kannalta. Että ovatko ne Laukaan ihmiset ihan niin villeinä gekkoihin ja kahviin – ainakaan noin niinkuin yhdistelmänä.

Useimmiten on nimittäin niin, että se realismi kyllä pukkaa kuvioihin pakostakin, ennemmin tai myöhemmin. Olen huomannut tämän ilmiön pätevän erityisen vahvasti yrittäjyyteen. Into ja energia sammutetaan uusia ideoita puhkuvasta ihmisestä helposti ja kätevästi hukuttamalla hänen lomakkeisiin, kirjanpidollisiin to do-listoihin ja varoituksiin yel-virheistä. On toki tärkeää tietää mihin ryhtyy unelmaa tavoitellessaan, on tuo haave sitten yritys tai jotain ihan muuta. Mietin kuitenkin usein sitä, että onko ne haaveet pakko torpata heti alkuunsa? Eikö esimerkiksi yrittäjyyskursseillakin voisi olla jonkinlainen unelmointisessio kaiken kuivan teorian ja vakuutusjorinoiden välissä? Sellainen, josta jokainen saisi voimaa niihin käytännön töihin, enegiaa uusien haaveiden toteuttamiseen, uskallusta ideoiden kehittämiseen?

 

”Höpsön” unelmoijaluonteeni myötä olen saanut aiemman blogin postauksissa kuulla (jotenkin hyvin suomalaisia?) kommentteja siitä, että en minä halua unelmoida mistään ihmeellisestä, ei me kaikki haluta kirjoittaa kirjoja tai maalata tauluja Pariisin kattoterasseilla. Ja hei totta kai – eihän se olekaan pointti! Jotenkin olen pitänyt itsestään selvyytenä, että jokainen ymmärtää omaavansa oikeuden elää elämäänsä omalla tyylillään. Kukaan kun ei voi toiselle haaveita elämän tikkataululle nakutella, ne luodaan itse. Toisin sanoen: mikäli jollekulle mahdollisimman tasainen elämä ja lauantain saunavuoro ovat yhtä kuin laiffiloton jättipotti, niin mielestäni se on mahtavaa. On aina yhtä hienoa kuulla tarinoita ihmisistä, jotka ovat löytäneet omanlaisensa elämän.

Oma pointtini ja kokemukseni (itsekkäästi omaan elämääni ajatuksia heijastaen) on kuitenkin tämänkaltainen: elämä kehittyy ja saa verhokseen uudenlaisia tasoja kun sen eläjä itse tekee, kokee ja tuntee. Ja se on mielestäni unelmoinnissakin oikeastaan se hienoin juttu – se matka, kuten kaikki maailman siirappikliseetkin toistelevat. Matka kohti unelmaa.

Useinhan käy myös niin ettei unelmaa saavutakaan. Sinusta ei tulekaan, vilkkaasta unelmointiharrasteesta huolimatta, seuraavaa Suomen Bacheloria tai eduskunnan puhemiestä, mutta älä silti luovuta. Unelmointi ja haaveiden tavoittelu kehittävät sisua, kestävyyttä ja ennen kaikkea: sinua.

Ehkä polku viekin muualle kuin juuri Sen Haaveen luo, tai sitten se tietty unelma ei ollutkaan oikeastaan se itselle tarkoitettu. Se mikä on usein upeaa ja yllättävää on se, miten haaveita tavoitellessa tulee usein törmänneeksi asioihin tai ihmisiin, joita ei olisi osannut omaan elämäänsä edes toivoa. Sellaisiin, joista saa lisää virtaa jatkaa matkaa kohti tavoitettaan tai toisaalta – sitä voikin näiden kohtaamisten kautta tajuta, että onkin jo saapunut perille.

Sillä ne oman mielen kätköissä syntyneet unelmat eivät aina olekaan niitä, jotka ovat tarkoitettuja juuri itselle. Joskus matkan varrella tapahtuukin jotain ihan muuta, jotain parempaa.

 

Dream on!