Monthly Archives

elokuu 2017

Vlogit Youtube

Mitä haluaisit kysyä minulta? (Q & A -video suunnitteilla!)

elokuu 31, 2017


Dodiin, onhan se nyt pakko yrittää olla astetta modernimpaa tekoa oleva bloggari – ja heittäytyä näin ollen vähän myös vlogien ihmeelliseen maailmaan!

Auttakaas siis naista hädässä ja kertokaas; mihin kysymyksiin toivoisitte itseltäni vastauksia? 

Q & A -videota pukkaa eetteriin sitten kun kysymykset ovat kasassa ja meikäläinen saa operoitua jonkun nurkan kodista Youtube-kelpoiseksi.

Ihanaa päivää kaikille!

ajatuksia Elämä

Turhaa unelmointia?

elokuu 30, 2017

Unelmoin paljon. Uskon nimittäin, että se tekee hyvää. Teen niin myös siitä syystä, että tällä tavalla oma sisäinen maailmani on aina toiminut; ollut täynnä haaveita. Pieniä, sopivan kokoisia ja naurettavan suuria. Monesti olen saanut osakseni myötätuntoisia hymähtelyjä sekä empaattisia katseita kertoessani unelmistani, etenkin niistä villeimmistä.

Mutta… you know what darlings?

Nuo hymähtelijät sekä ”hölmölle” unelmoijalle sääliviä katseita luoneet ovat jääneet jonnekin matkan varrelle, mutta toisin kävi haaveideni. Ne ovat seuranneet mukanani: uskollisesti, välittämättä epäilijöiden kritiikistä. Niistä on tullut osa minua – ja nykyään… myös osa elämääni.

Unelmointi ei silti tosiaankaan ole helppoa, jos tuntuu ettei mistään suunnasta valu ulkopuolista tukea haaveille. Toivoisinkin yleiseen kanssakäymiseen enemmän keskusteluja joissa jopa hattaramaisen positiivisella otteella, vähän sokeastikin, kannustettaisiin toisiamme eteenpäin. Vasta sen jälkeen otettaisiin järki peliin. Sovittaisiin vaikka kaverin kanssa, että toinen saisi vartin verran avata keskustellen sitä hullua suunnitelmaansa perustaa matelijakahvila Laukaalle – ja vasta sen vartin jälkeen voitaisiin miettiä hommaa realismin kannalta. Että ovatko ne Laukaan ihmiset ihan niin villeinä gekkoihin ja kahviin – ainakaan noin niinkuin yhdistelmänä.

Useimmiten on nimittäin niin, että se realismi kyllä pukkaa kuvioihin pakostakin, ennemmin tai myöhemmin. Olen huomannut tämän ilmiön pätevän erityisen vahvasti yrittäjyyteen. Into ja energia sammutetaan uusia ideoita puhkuvasta ihmisestä helposti ja kätevästi hukuttamalla hänen lomakkeisiin, kirjanpidollisiin to do-listoihin ja varoituksiin yel-virheistä. On toki tärkeää tietää mihin ryhtyy unelmaa tavoitellessaan, on tuo haave sitten yritys tai jotain ihan muuta. Mietin kuitenkin usein sitä, että onko ne haaveet pakko torpata heti alkuunsa? Eikö esimerkiksi yrittäjyyskursseillakin voisi olla jonkinlainen unelmointisessio kaiken kuivan teorian ja vakuutusjorinoiden välissä? Sellainen, josta jokainen saisi voimaa niihin käytännön töihin, enegiaa uusien haaveiden toteuttamiseen, uskallusta ideoiden kehittämiseen?

 

”Höpsön” unelmoijaluonteeni myötä olen saanut aiemman blogin postauksissa kuulla (jotenkin hyvin suomalaisia?) kommentteja siitä, että en minä halua unelmoida mistään ihmeellisestä, ei me kaikki haluta kirjoittaa kirjoja tai maalata tauluja Pariisin kattoterasseilla. Ja hei totta kai – eihän se olekaan pointti! Jotenkin olen pitänyt itsestään selvyytenä, että jokainen ymmärtää omaavansa oikeuden elää elämäänsä omalla tyylillään. Kukaan kun ei voi toiselle haaveita elämän tikkataululle nakutella, ne luodaan itse. Toisin sanoen: mikäli jollekulle mahdollisimman tasainen elämä ja lauantain saunavuoro ovat yhtä kuin laiffiloton jättipotti, niin mielestäni se on mahtavaa. On aina yhtä hienoa kuulla tarinoita ihmisistä, jotka ovat löytäneet omanlaisensa elämän.

Oma pointtini ja kokemukseni (itsekkäästi omaan elämääni ajatuksia heijastaen) on kuitenkin tämänkaltainen: elämä kehittyy ja saa verhokseen uudenlaisia tasoja kun sen eläjä itse tekee, kokee ja tuntee. Ja se on mielestäni unelmoinnissakin oikeastaan se hienoin juttu – se matka, kuten kaikki maailman siirappikliseetkin toistelevat. Matka kohti unelmaa.

Useinhan käy myös niin ettei unelmaa saavutakaan. Sinusta ei tulekaan, vilkkaasta unelmointiharrasteesta huolimatta, seuraavaa Suomen Bacheloria tai eduskunnan puhemiestä, mutta älä silti luovuta. Unelmointi ja haaveiden tavoittelu kehittävät sisua, kestävyyttä ja ennen kaikkea: sinua.

Ehkä polku viekin muualle kuin juuri Sen Haaveen luo, tai sitten se tietty unelma ei ollutkaan oikeastaan se itselle tarkoitettu. Se mikä on usein upeaa ja yllättävää on se, miten haaveita tavoitellessa tulee usein törmänneeksi asioihin tai ihmisiin, joita ei olisi osannut omaan elämäänsä edes toivoa. Sellaisiin, joista saa lisää virtaa jatkaa matkaa kohti tavoitettaan tai toisaalta – sitä voikin näiden kohtaamisten kautta tajuta, että onkin jo saapunut perille.

Sillä ne oman mielen kätköissä syntyneet unelmat eivät aina olekaan niitä, jotka ovat tarkoitettuja juuri itselle. Joskus matkan varrella tapahtuukin jotain ihan muuta, jotain parempaa.

 

Dream on!

 

Hetkiä Ruoka

Kipollinen aamuonnea

elokuu 29, 2017

Aamut ovat ihmisen parasta aikaa, if you ask me.

Aurinko nousee, kaupunki heräilee, muu perhe nukkuu vielä.

On hetki ennen kiireitä, päivän menoja ja muistettavia asioita. Aamuja kannattaa kunnioittaa niiden ansaitsemalla tavalla.

Parhaiten tämä onnistuu hyvän aamupalan muodossa (koska syöminen vaan on niin kivaa). Jos kuulut siihen (outoon) ihmisjoukkoon, joka ei tykkää aamupaloista – tässäpä vinkki sinulle: kokeile smoothie bowlia. Smoothie bowl – eli tuttavallisesti smoothiekippo – on kevyt ja kuitenkin täyttävä aamuruoka, jonka voit tehdä juuri niistä hedelmistä/marjoista/vihanneksista, joista itse eniten diggailet. (Tai niistä joita nyt sattuu olemaan jääkaapissa.)

Smoothiekulhoosi saat myös ovelasti piilotettua hieman nuutuneet salaatit tai vähän löpsähtäneet yrtit – esimerkiksi basilika toimii ihanasti mansikka-banaani smoothie bowlissa ja minttu terästää mustikka-kaurahiutale kippoa täydellisesti. Kirjoitin smoothiekipoista jo Violan -blogin aikoina muutamaan otteeseen, mutta nyt pitkän tauon jälkeen olen ihastunut uudelleen tähän astetta ”tuhdimpaan” tapaan valmistaa raikas ja ihana aamusmoothie.

Smoothiekipon peruspohja on omissa kokkailuissani seuraavanlainen:

1 banaani

kourallinen kaurahiutaleita

pari reilua kourallista jäisiä marjoja

ihan pieni loraus kauramaitoa

Tuohon yhden hengen smoothiekipposen ”peruspohjaan” sitten lisään aina mausteita (esim. kanelia, kardemummaa, neilikkaa jne) sekä hedelmiä, lehtikaalia (omalta kasvimaaltani – jee!) tai tuoretta inkivääriä. Lisäksi tykkään lisätä pienen tilkan hunajaa sekoitukseeni, mikäli koen makumaailman kaipaavan ripausta makeutusta.

Omaan aamukulhoon blendailin tänään mustikoita, banaania, kauramaitoa ja kaurahiutaleita. Mausteeksi lisäsin hieman hunajaa, tuoretta inkivääriä sekä ripauksen kardemummaa. Päälliset ideoin sen mukaan mitä keittiön siemen- ja hedelmäkulhoissa oli. Nam.

Aamupalan lisäksi päivän ensimmäisistä hetkistä saa astetta erityisempiä, kun lisää aamuihinsa muutaman minuutin itselle omistettua ”ekstra-aikaa”. Toisin sanoen: aikaa, jolloin tekee jotain josta saa itse iloa ja voimaa. Aamuistaan kun saa ihan uusia sävyjä esiin kun lisää niihin ripauksen hyvää energiaa, sellaista joka tuo sekä kroppaan ja mieleen aidosti onnellisen fiiliksen. Olkoon tuo aamurituaali sitten gansta rapin hoilaaminen peilin edessä, päivän asun rauhallinen päälle pukeminen, meikkaaminen kahvia hörppiessä tai nopea aamutreeni – mitä se onkaan, takaan että tällaisen hetken lisääminen omaan aamuun voi tehdä ihmeitä, move mountains ja silleen.

Itse joogaan joka aamu – jos vain pystyn – parinkymmenen minuutin verran. Tämä tapa on seurannut mukanani läpi reissujen ja mantereiden, sinkkuaikojen ja avioliiton, raskauden ja äitiyden. Ja homma senkun paranee, nautin nimittäin joogahetkistäni päivä päivältä vain enemmän. Ja entäs ne aamut kun en ole ehtinyt joogata? (kuten tänään) No, sanotaanko, että tuolloin on vain parasta toivoa, että olen sentään saanut kahvia koneistooni… Sillä jooga ja minä – me ollaan jokseenkin erottamaton aamutiimi.

Tee aamuistasi kultaa – ja kaikki tuntuu vähän kevyemmältä.

Fiiliksiä

Perhosia vatsassa

elokuu 24, 2017

Tässä sitä nyt ollaan. Ensimmäisen postauksen ensimmäisellä rivillä. Iiik, paniikki ja writer’s block! 

Vaikka eihän tämä nyt aivan ensimmäinen kerta ole kun näpyttelen blogipostausta. Ennen Pihapolkua kirjoitin Violan-sivustoani Bellablogeissa, yli kahden vuoden ajan.* Kiitos Bellat – olen erittäin kiitollinen kaikesta! (*Violan-blogini kirjoitukset löytyvät täältä uusilta sivuilta eli niitä voi edelleen tätä kautta lueskella sittenkin kun vanha blogisivu sulkeutuu.)

On aikamoista muistella paria kulunutta vuotta – tuohon Bellablogien puolella elettyyn aikaan mahtui nimittäin niin paljon kaikensävyisiä tapahtumia ja elämänmuutoksia. Muutamalla sanalla tiivistettynä tuo ajanjakso oli seuraavanlainen: valmistuin, työllistyin, tulin raskaaksi, tulin äidiksi, lopetin työt, aloitin yrityksen. (Lisäksi join paljon smoothieita ja kahvia, reissasin perheen kanssa ja ihmettelin elämää). Siinäpä se, viimeiset pari vuotta, pikkuisessa pähkinänkuoressa tarjoiltuna.

Mikäli et ole seurannut Violan-kirjoituksiani lainkaan ja ihmetteletkin nyt, että mikäs tämä tyyppi oikein on ja mitämitämitä – niin tunnustetaan heti pari asiaa. Eli kyllä: olen se Viola, EsajaViola -duosta, Ensitreffit Alttarilla -ohjelman ensimmäiseltä kaudelta. Ja juu: olen ihan oikeasti naimisissa sen Esan kanssa, meillä on koira ja pieni poika – ja tuossa paketissa piilee koko maailmani.

Ensitreffeistä puhuminen ei kuitenkaan oikeasti kerro paljoakaan minusta: siitä kuka tässä nykyisessä elämässä olen, missä onnen hetkeni piilevät ja mitä toivon tulevalta – joten sukelletaanpa näihin asioihin nyt, parisuhdevuodatusten sijaan.

 

Onnellisimmillani olen perheen kanssa, reissussa ja retkillä, suklaa suussa ja kahvi kädessä, joogamatolla ja metsäpoluilla. Lähtökuopistaan starttaileva yritykseni on myös jännitystä vatsanpohjassa aiheuttava uusi sydänkäpynen: osin vielä tuntematon ja kuitenkin niin tutun oloinen – näinhän sen kuului aina mennä.

Yksi (suuri!) onnenripaus löytyy myös juurikin tästä hetkestä, uudesta blogista ja kirjoittamisesta.

Pihapolkua pitkin on paikka, jonka toivon tuovan aitoa iloa, energiaa ja inspiraatiota teille kaikille. Blogin nimi tulee fiiliksestä, jonka toivon tältä sivulta hohkaavan sinne ruutujen toiselle puolelle saakka: nyt ollaan paikassa joka on kuin mummolan pihapolku. Paikka, joka on samaan aikaan rauhoittava ja innostava: sellainen, jossa mieli lepää vaikka samalla jalat hyppivätkin ilosta ilmaan. Ilon keidas, jossa kahvi on kuumaa ja jutut pulppuilevia. Kolo, johon voi vetäytyä kun kaipaa iloa, lämpöä ja omaa paikkaa kaikkien arjen kiireiden keskellä.

Ja mitä ne blogin aiheet sitten käytännössä tulevat olemaan? No, luvassa on ainakin vegekokkailua, arkea piristäviä luovia projekteja, iloisen meiningin hyvinvointia sekä ajatuksia elämästä, joka on omannäköistä. Meaningful living – se on ollut kantava ajatukseni pitkään tätä blogia suunniteltaessa. (Huonompi juttu on se, etten ole keksinyt raflaavaa käännöstä sanaparille, vieläkään.) Lisäksi aion sukeltaa vähän uusille vesille ja ottaa blogiin mukaan myös tyylin ja kauneuden maailman. Tämän aihepiirin sisältä erityisesti eettinen muoti ja luonnonkosmetiikka tulevat heilumaan Pihapolun postauksissa mukana.

Niin, ja sitähän en toki voi täysin vielä itsekään tietää millaiseksi Pihapolkua pitkin kasvaa, sillä blogi on aina – tekijänsä lisäksi – myös lukijoidensa näköinen.

 

Joten: ihanaa olla täällä – ja ihanaa, että SINÄ olet täällä!

Kuvat (ylhäältä alas): Erika Lind / Studio Metsä, Viola Nygren

Yleinen

Maailman Upein Poika

elokuu 13, 2017

beibi

Tänään oli yksi sellaisista hetkistä, joihin aika pysähtyi.

Katselin poikaani, joka leikki jonkin matkan päässä (isänsä kanssa – sillä eihän tuota pikku häärijää voi enää kovin pitkälle yksinään päästää)… ja yhtäkkiä kurkkuani kuristi. Niin paljon voi tosiaankin toista ihmistä rakastaa, että se tuntuu yhtäkkiä koko kehossa, fyysisenä reaktiona. Tämä välittämisen ja rakastamisen syvyys, joka omaan lapseen liittyy on niin salaperäisen valtaisa voima, etten sitä edelleenkään oikein ymmärrä. Enkä edes yritä – sillä jotkut asiat vain ovat, niille ei ole sanoja. On vain tunne, joka peittoaa verhollaan alleen kaiken muun.

Jos rehellisiä ollaan, niin sitä voisi helposti ajatella että kaikki lapset ovat pieninä aika samanlaisia; vahvasti kuolaavia pyöreämahaisia pallopäitä. Mutta kun… eivät ne sitten kuitenkaan ole.

Sillä jokainen lapsi on vanhemmalleen se Maailman Uskomattomin pienokainen; se jonka jokainen pierua vääntelevä ilme on valokuvan arvoinen ja se, jonka nukkuvia kasvoja haluaa tuijotella aina vain, yhä uudestaan – jopa omista univeloistaankin huolimatta.

Viime aikoina olen kokenut monia hetkiä, joissa olen jäänyt tuijottamaan poikaani juurikin tuo kurkkua puristava tunne kehossani. Ehkä syynä on tämä ikävaihe, jossa selkeästi siirrytään pikkuruisesta vauvasta lapseksi ja siihen läheisesti liittyvä luopumisen tunne. Kaikki on jatkuvasti niin selkeästi muutostilassa. Ja lisäksi lapsen kasvu tuo ajan kulumisen yhtäkkisesti silmien eteen niin että heikompaa huippaa.

Näitä kurkkua puristavia luopumisen sävyisiä hetkiä on kuitenkin vain vähän – verrattuna niihin iloa kupliviin ja railakkaan käkätyksen säestämiin päiviin, joita saan poikani kautta kokea. En olisi ikinä uskonut, että reilun vuoden ikäinen tyyppi voisi olla niin mahtavaa seuraa! Saan poikani kanssa päivittäin nauruhepulikohtauksia, käymme yhdessä kahvilla (noh, hän ei tosin vielä arvosta cappuccinoja), luemme kirjoja ja ihmettelemme elämää.

Joten: vaikka kurkkua puristaisi kuinka välillä – on elämä pienen yksivuotiaan kanssa ihmeellisintä ikinä. Kiitos siis omalle pyöreälle pallopäälleni. Sille Maailman Uskomattomimmalle.

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Hyppy yrittäjyyteen!

elokuu 9, 2017

TMI

Hiiohei ja hulivilivei – nyt se on tehty! Hyppy tuntemattomaan – eli yrittäjyyteen – nimittäin!

Toiminimeni on virallisesti nyt pystyssä ja sen uunituoreet kotisivut löytyvät täältä: violanygren.com. Tervetuloa visiitille rakkahat!

Mikäli koet, että diggailet sivuistani/yritykseni tekemiset kiinnostavat/haluat ehkä nyt tai myöhemmin ottaa yhteyttä palveluihini liittyen/yrittäjän elämä kiinnostaa – suosittelen kipittämään yritykseni FB-sivuille sekä (englanninkielisen) Insta-tilin pariin. Näihin kanaviin jaan tulevaisuudessa tietoa mm. aloittelevan yrittäjän arjesta, työprojekteistani, ihanista asiakkaistani – sekä monesta muusta (ainakin itseäni, hehe) kiinnostavasta aiheesta.

Aloittelevan yrittäjän taival ei ole todellakaan pelkkää ruusuilla sheikkaamista. Rakennankin nyt näkyvyyttä yritykselleni, päivä päivältä hieman edeten ja pala palalta uutta luoden. Tätä kautta toivon vähitellen kasvattavani yritykseni toimintaa – sekä myös toimialaa (paljon kutkuttavia suunnitelmia on jo pääkopassa muhimassa). Uutena yrittäjänä arvostan jokaista sivuvisiittiä, somepäivityksen jakoa, peukutusta, viestiä ja uutiskirjeen tilaajaa NÄIN paljon – kaikki tuki on täyttä kultaa!

Joten jos koet, että haluat hypätä matkaani myös yritysmuailman tuuliin – tuu mukaan seuraamaan meininkejäni! ♡

Tästä se lähtee!

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Yleinen

Hiljaisen naisen terveiset

elokuu 7, 2017

viola

Sorry hiljaisuudesta te ihanat. Täällä ollaan, edelleen.

Paljon uusia juttuja on juuri nyt ilmassa; yritykseni alkumetrit ja niihin liittyen kotisivujeni rakennus, uusien työprojektien suunnittelu sekä tulevan blogisivuston ideointi.

Näin ollen olen antanut itselleni luvan olla täällä läsnä matalalla profiililla, sillä uskon että te ymmärrätte. Ja toivon myös, että teistä jokainen muistaa – sen mahdollisen kiireen iskiessä elämän tuulilasiin – ettei tietyistä asioista höllääminen ole kiellettyä. Päinvastoin: se on suositeltavaa.

Prioriteetit kunniaan – se on oman elämänkouluni oppitunti numero uno jota yritän nyt myös noudattaa. Näin ollen jatkankin nyt matkaani uusien tuulien viemänä… mutta pian voin onneksi napata teidätkin messiin, tulevan blogini sivuille!  ♥

-V