Monthly Archives

huhtikuu 2018

Fiiliksiä Yrittäjyys

Yrittäjän elämää & uusi aluevaltaus

huhtikuu 20, 2018

Mikäli seuraat Instagram-tiliäni, oletkin jo varmasti saanut osasi uusimman työhankkeeni hehkutuksesta.

Mutta! Mikäli olisi käynyt niin hullusti, että et vielä ole kuullut projektista nimeltä Social Sisterhood, niin nyt on aika korjata tämä vääryys.

No jaa, mikäs sisarkerho tää nyt sitte on?

Annas kun kerron!

Social Sisterhood on raikkaan kupliva ja värikäs somemaailman koulutusprojekti, jonka olen laittanut pystyyn yhdessä upean ja huikean osaavan digivelhon Taru Salokankaan kanssa. Meillä on Tarun kanssa yhteisenä tavoitteena luoda sellaisia somen koulutussisältöjä joita itsekin haluaisimme käsiimme saada. Luvassa on siis sekä iloista rönsyilyä että myöskin vankasti asiassa pysyviä vinkkejä – sopivassa suhteessa sekoitettuna.

Tarun kanssa työskentely on muuten ollut sellainen onnenpotku, ettei mitään rajaa! Tiedättekö sen tunteen, kun jonkun tyypin kanssa hommat vaan etenevät huikeaan tahtiin, kuin Lintsin vuoristoradan junavaunu – ja samalla kuitenkin on fiilis, että molemmat nauttivat tekemisestä eikä työssä ole lainkaan ”työnteon” meininkiä – sanan perinteisessä, raskasta fiilistä henkivässä merkityksessä.

Niin parasta.

 

Eli sanonpa vaan tähän hetkeen (muistutukseksi myös itselleni, niihin tuleviin huonompiin yrittäjyyden hetkiin):

Onneksi lähdin yrittäjäksi.

Onneksi uskalsin, vaikka pelotti.

Onneksi valvoin öitä töitä tehden, vauvan vihdoin nukkuessa.

 

Sillä nyt – kun lapsi on taapertanut hoitoon ja yritykseni alkutaival on kunnolla päässyt alkamaan – on kaikki se tuska, kirjanpito-ahdistukset ja vähäuniset yöt niin tämän arvoisia.

Tämä postaus onkin omistettu uusille ystävyyksille sekä yritykselleni, joka on asia josta olen jo nyt aika hemmetin ylpeä. Sillä vaikka koko homma yhtäkkiä menisikin nurin huomenna, niin ainakin kokeilin ja uskalsin.

 

Joten: CHEERS!

 

 

Koti Sisustus

Kurkistus kotiimme

huhtikuu 17, 2018

Nykyinen asuntomme on nyt ollut kotinamme vuodenvaihteesta saakka ja nyt huomaa sen, kuinka uutukaiset huoneet ja nurkat alkavat olla muutakin kuin meidän uusi kämppä – nyt voi jo sanoa että: hei, tää on meidän koti!

Koti – onko sen ihanampaa sanaa olemassakaan?

No, onhan niitä muitakin suomen kielen timantteja, mutta itse ainakin diggailen kovasti koti-sanan hengestä, lämmöstä ja tiivistetystä muodosta. Koti tuo mieleen kolon, kotipesän – paikan, jonne voi rakentaa sen oman pikku maailmansa. Se on myös vapauden areena, jossa voi hiihdellä menemään vuoden -92 verkkareissa, syödä puoli paketillista hapankorppuja suoraan paketista keittiön tasoon nojaillen, luukuttaa friikkiäkin musiikkia ja katsoa laatutelevisiota (=Sohvaperunoita) iltarentoutumisena.

Kaiken kaikkiaan – oma koti on vaan niin hemmetin ihana paikka. Ja nyt kun uudessa kämpässämme on aiempaa asuntoa enemmän vaaleaa pintaa ja lattiaa – on sisustaminen omasta mielestäni paljon antoisampaa.

Uuden kämpän sisustaminen alkoi oikeastaan sillä, että muuton yhteydessä laitettiin (jälleen) miehen kanssa ahkeraan tahtiin turhaa tavaraa pois. Ja ah, tuo oli ehkä paras päätös IKINÄ. Lapsiperheessä kun on aktiivisestakin karsimisesta huolimatta tavaraa aina enemmän kuin laki sallii – mutta tavarasiivoamisen avulla on tätä tilannetta saatu meillä ainakin vähän kuriin.

Karsimisen jälkeen sisustimme asuntoa aika hiljalleen, mikä on sekä miehelleni että itselleni aika epätyypillistä sillä yleensä haluamme saada kodinremppa ja -viilailuhommat pikaisesti etenemään. Tämän kämpän kohdalla oli kuitenkin vahvasti sellainen olo, että halusimme mieluummin pikku hiljaa tuunailla asuntoa näköiseksemme. Välillä homma tökki kun oikeanlaisia lamppuja tai ruokapöydän tuoleja ei meinannut löytyä – mutta lopulta palaset loksahtelivat kohdalleen. Eniten tuskanhikeä aiheuttanut ruokapöydän yllä oleva lamppukin löytyi aivan yllättäen eräässä rautakaupassa poukkoillessamme – eli tässä(kin) hommassa parhaita tuloksia näköjään sai kun lopetti hiki hatussa yrittämisen.

Ikioma sisustusprojektini on poikamme huone – johon edelleen kaipailen muutamia juttuja. Mutta ne löytyvät kyllä aikanaan! Ja on huone jo nytkin aika söpö, etenkin sen mustapalloisen seinän ansiosta.

Pojan huoneesta löytyy myöskin Mifukon koreja – jotka ovat vaatimattomasti sanoen ehkä paras sisustustavarakeksintö ikinä. Nämä eettisesti valmistetut (hurraa!) korit ovat niin kauniita ja simppelin tyylikkäitä sekä samalla kuitenkin mahtavan käytännöllisiä. Olenkin aivan hullaantunut näihin koreihin ja etenkin kahvalliset korit ovat meillä jatkuvassa käytössä – niissä on helppo siirrellä lapsen leluja paikasta toiseen.

Lapsen huoneen palloseinä taas on luotu Made of Sundaysin -seinätarroilla, joista kirjoitinkin haaveilupostauksen jonkin aikaa sitten. Tuon unelmoinnin muutin sitten teoiksi ja tilasin nuo polka dots-tarrat pojan seinille – ja nyt ihmettelen, miksen ole aikaisemmin keksinyt tätä tapaa muutella seinien ilmettä? Tarrojen liimailuun meni ehkä parikymmentä minuuttia – ja tuloksena oli aivan uudenoloinen huone.

Paljon on tosin vielä aivan kesken kämpässämme: esimerkiksi pojan huoneen kuvia ottaessani huomasin tuon yllä olevan otoksen kautta hassun, minikokoisen tekokuusen jääneen lipaston päälle – öööö, siis mitä se siinä tekee? Eli vielä hakee tuo meidän lastenhuonekin lopullista muotoaan, mutta kun se sen löytää, lupaan esitellä huoneen kokonaisuudessaan teillekin.

Seuraava sisustusproggis odottaakin jo lastenhuoneen jälkeen vuoroaan – ja se on meidän partsi! Parvekemaailman suhteen haaveilen pehmeän kotoisasta, ihanien vilttien ja tyynyjen täyttämästä lounge-osiosta sekä sen viereen sijoitetusta pöytä & tuolit -nurkkauksesta. Sekä tietysti yrttiruukuista! Ah.

 

Nyt tie vie kuitenkin keväiseen metsään koiran kanssa tarpomaan – ja kesäisistä partsi-aamukahveista haaveilemaan!