Bloggaaminen Fiiliksiä

Pihapolkua pitkin – tarina bloginimen takana

kesäkuu 12, 2018

 

Viime aikoina ovat elämän ylimääräiset hässäkät ja kiireet upottaneet alleen monia haaveitani ja toiveitani, akuutimpien to do-listausten alta väistyen. Yksi näistä toiveista on ollut blogin aktiivisempi kirjoittaminen.

Mikäli tämä parivuotinen perhe-elämään sukeltaminen on jotain opettanut niin se on tämä: koskaan ei tule täydellisen rauhallista ja eteeristä hetkeä aloittaa työt jonkin unelman (tai siivouksen/työprojektin/lapsen vaatekomeron läpikäymisen) suhteen. Aina on kaaosta, parittomia sukkia ja hoidettavia asioita – mutta niidenkin ohella voi silti aloittaa. Unelmoinnin, siivoamisen tai minkä vaan. Niinpä siis blogin aktiivisempi pyörittäminen alkaakin n-y-t… NYT.

Aloittaminen onkin usein se hankala juttu, mutta kun sen yli pääsee niin olo onkin jo todella hyvä. Sitä myös usein tajuaa, noissa aloittamisen hetkissä, että wow miksen tehnyt tätä jo aiemmin.

Blogin pariin paluuni kunniaksi ajattelin tänään raapustella teillä ajatuksiani Pihapolkua pitkin -nimeen liittyen, sillä en ole koskaan vielä tainnut kertoa teille minkälaisia tunteita itselläni tähän blogin otsikkoon liittyy.

 

 

Pihapolkua pitkin -sanapari on itselleni ennen kaikkea tietty fiilis. Ajatus nimeen tulikin alunperin siitä tunnelmasta, jota huomasin kaipaavani lisää elämääni. Siihen tunnelmaan liittyy vahvasti luonto ja vapaus, pulppuileva ilo ja hetkistä nauttiminen. Se on sekoitus monia asioita, joita edelleenkin haaveilen tuovani enenevissä määrin elämääni.

Tuota haaveideni fiilistä kuvaavat ehkä parhaiten muutamat lapsuusmuistoni. Esimerkkejä: mehukestit lehtimajassa, soutelut järvellä, kävelyretket pitkin metsäpolkuja, loputtomat hetkeni kynän ja paperin kanssa (piirsin lapsena KOKO ajan), hevoset, autossa syödyt eväsleivät, maisemien tuijottelu (lapsuudessani oli todella paljon automatkailua), rahkapullien leipominen, kirjojen lukeminen sadesäällä… ja niin edelleen.

Ilo, läsnäolo, aitous. Ne ovat niitä asioita, joihin nuo edellämainitut muistot mielessäni yhdistyvät. Ja noita kaikkia asioita haluan myös lisää elämääni.

Uskon vakaasti, että omaan hyvinvointiin ja unelmiin panostamalla voi tehdä itsekin enemmän hyviä asioita ympärillään – ja maailmassa yleensäkin. Joten nyt lupaankin itselleni, että tämän blogipostauksen kirjoittamisen lisäksi toteutan tänään yhden toisenkin haaveeni. Kaivan laatikosta esiin kynän ja paperia – ja katson osaanko vielä piirtää.

 

Minkä toiveesi tai haaveesi juuri SINÄ voisit tänään toteuttaa?

-V

 

Kuvat: Erika Lind / Studio Metsä

 

 

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply tuikku kesäkuu 13, 2018 at 2:57 am

    Anuvarhainen kesäaamu kotimme rauhassa oli lapsiperheaikaan se oma rakkain hetkeni ja tänä päivänäkin edelleen. Heräilevän luonnon äänet ja raikkaus ovat oiva vastapaino pimeämmän ajan aikaisille herätyksille. Nykyisin myönnän kyllä usein vielä kömpiväni kesäkamariin takaisin rakkaani kainaloon jatkamaan unia saatuani kyllikseni kesäaamun ihanuudesta. Ylellisyyttä, josta en osannut edes haaveilla pyykkivuorten ja niiden kadonneiden sukkien keskellä. Olisinpa osannut ottaa rennommin! Onneksi on NYT!
    Blogisi tarina oli mukavaa luettavaa näin aamutuimaan. Koti meidän -tarina löytyy aivan tuolta alkutaipaleelta viiden vuoden takaa. Lue, jos uteliaisuus herää.
    Onnenhetkiä kesääsi! Tässä ja nyt! 💚 Tuija

    • Reply Viola kesäkuu 13, 2018 at 7:19 am

      Heippa Tuija!

      Ensiksi on pakko sanoa, että WAU minkälainen upea koti teillä on! Ihan mielettömän kutsuva ja kaunis. (Nimimerkillä Haaveilen omakotitalosta ja valkoisista puulattioista!)

      Aamuhetket tosiaan ovat ihania ja niissä on tiettyä taikaa.. Kuten koko kesäkaudessa! <3 Ihanaa kesää sinne!

  • Reply heidisusanna kesäkuu 13, 2018 at 9:35 am

    Ihanaa, että blogi aktivoituu. <3 Olen itse huomannut, että aina blogille ei vaan perhe-elämän ja kaiken pyörteissä tunnu jäävän aikaa. Mikä siinä onkin, että aina sitä aikaa lähtee varastamaan niistä itselle mielekkäistä jutuista? Blogisi nimestä ja sinusta sen takana välittyy juuri kuvailemiasi fiiliksiä. Ihanaa kesää teidän poppoolle! Me lähdetään lasten kanssa popsiin mansikoita ja rapsuttamaan poneja ja pupuja. Itse sain tässä vauvan päikkäreiden aikaan hetken lueskella blogeja ja kuunnella Miikka Koiviston vaihtoehtomusaohjelmaa radiosta. <3

  • Leave a Reply