Browsing Category

Äitiys

Äitiys Elämä

Vauvakuumetta? (Don’t ask.)

tammikuu 28, 2018

On vähän hassua, että sen jälkeen kun on pyöräyttänyt yhden lapsosen maailmaan on ihmisistä ihan luonnollista kysellä (hyvinkin pian) toisen tulokkaan perään.

No jokos teille on toinen pieni tulossa? / Eikö se olisi mukava, että perheessä olisi aika samanikäiset sisarukset? / Jokos sitä alkaa olla taas vauvakuumetta?

Oma henkilökohtainen fiilikseni on se, että lasten hankinta on sen verran monisyinen aihe etten ainakaan itse uskaltaisi mennä keneltäkään kovin keveästi kyselemään ”pikkuisten tassujen tömistelystä”. En, ellei toinen henkilö itse avaisi keskustelua aiheesta tai se nousisi luontevasti puheenaiheeksi. En nimittäin kannata aiheesta utelua sinkkujen, pariskuntien enkä myöskään jo lapsia hankkineiden kohdalla. Koskaan kun ei tiedä miten yksi kysymys voi kouraista vatsaa, nostaa kyyneleet silmiin ja osua siihen herkimmästä herkimpään hermoon sielussa.

Elämän aikana olen sivusta seurannut monenlaisia kohtaloita ja niihin on sisältänyt myös keskenään todella erilaisia perhe- ja lapsikuvioita. Näistä olen oppinut ainakin sen, ettei kenenkään tarinaa voi koskaan olettaa tuntevansa tai tietävänsä. Perheitä on myöskin yhtä monenlaisia kuin meitä ihmisiäkin, joten on turha olettaa mitään muiden elämästä vertailemalla sitä omaansa. Kaikilla on omat murheet ja ilonsa.

Omalla kohdalla toinen lapsi-utelut eivät sinänsä ole loukanneet mutten myöskään erityisemmin haikaile asiasta avautua ihan joka kahvipöytäkeskustelussa. Lisäksi jokin aika sitten tätä aihetta miettiessäni nousi mieleeni pelottava hetki, jonka koin raskausaikani toisella kolmanneksella. Tuota iltaa ja yötä en oikein edes haluaisi muistella, mutta sanottakoon nyt tämä: en koskaan ole ollut niin peloissani. Luulin että menetän vauvan. Myöhään illalla Kätilöopistolla saapuessani minulle todettiin, että ”eipä sitä nyt voisi edes pelastaa, jos jotain käy”. Tuo heitto ei varsinaisesti vähentänyt hysteeristä itkeskelyäni ja ahdistuneisuuttani yhtään.

Tuota iltaa ja yötä hiljattain muistellessani mietinkin, miltä mahtaa tuntua heistä joilta udellaan vauva-asioista – ja takana onkin jotain aidosti traumaattista. Menetystä, surua, sydäntäriipaisevaa tyhjyyttä.

Mikäli itselleni olisi tuona iltana Kättärillä käynyt huonommin, en varmasti osaisi kohautella olkiani vauva-asioista puhumisille yhtä kevyesti kuin mitä nyt teen. Olenkin äärettömän kiitollinen jo ihan tästä yhdestä, täydellisen hassusta, hilpeästä ja viisaasta lapsestani – enkä edes osaa ajatella tässä hetkessä vielä mitään vauvoja tai oikein muutakaan. Aivokapasiteettini on niin sanotusti onnellisesti ja hieman väsyneesti täynnä.

Mutta muistetaan, että kaikilla eivät tilanteet ole aina yhtä onnellisia – eli jätetään ne vauvakyselyt sinne pääkopan uumeniin.

Keitetään mieluummin kahvit, kysytään mitä kuuluu ja kuunnellaan vastaus.

 

Äitiys Työ Yrittäjyys

Kohti unelmien uraa (…mutta miten?)

tammikuu 17, 2018

 

Neuvolantäti sen jo viisaasti ja vuosien kokemusta huokuvalla äänellä vauvavuoden aikana totesi: ”Moni äiti huomaa vauvan syntymän myötä haluavansa miettiä uusiksi uravalintaansa ja yleensäkin sitä, mille aikansa antaa.

Ja niinhän siinä kävi, itsellenikin.

Tosin omalla kohdalla onnekasta oli se, että olin elämässäni sellaisessa urakehityksen kaaressa jonka myötä olin jo parhaillaan kulkemassa omannäköiseen suuntaan. Jollain tavalla äidiksi tulo sekä tuon uunituoreen elämän läsnäolo aiheuttivat kuitenkin mielen sopukoissa ihan uudella tavalla kysymyksiä siitä mitä todella haluan tulevaisuudessa tehdä, mille aikani omistaa.

Niinpä perustin yrityksen. (Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut ”hieman” kevyempää omien energavarastojen sekä hermojen kannalta puskea kasaan ikioma toiminimi vasta vauvavuoden jälkeen, mutta tehty mikä tehty. Ja hyvä niin.) Oman yritykseni kulmakivi on sisällöntuotanto ja kaiken ytimenä on kirjoittaminen, sen kaikissa eri muodoissaan.

Toisin sanoen: teen sitä mitä rakastan. Halleluja ja muutamat serpenttiinisateet sille, kiitos! Tie tähän pisteeseen ei nimittäin  tosiaankaan ole ollut suora tai kevyt – mutta kenelläpä se olisi? Tai enpähän ainakaan itse osaa nimetä ketään sellaista tyyppiä, joka samanaikaisesti hehkuttaisi olevansa unelmiensa duunissa ja sanoisi tien haaveiden urapolulle olleen ihan kevyt juttu.

Olen tajunnut, että ehkäpä juuri ne haasteet ja vaikeudet urapolun varrella ovatkin itse asiassa maailman parhaimpia kavereita: niitä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa kaiken ja kysyä: Onko susta oikeasti tähän?  Jaksatko, pystytkö, haluatko?

Koska jos jaksaa ja haluaa sekä pystyy tarpeeksi – on varmasti oikealla tiellä. Sillä, jota jaksaa tarpoa silloinkin kun lunta tulee tupaan joka suunnasta, sukulaiset epäilevät ”hupsuja” haaveita ja nukkumiseen varatut arvokkaat tunnit menevätkin osin esimerkiksi kirjanpidolle sekä muulle yrittäjän duuniin kuuluvalle oheistoiminnalle – tai muille asioille, jotka siihen omaan unelmatyöhön liittyvät.

 

Koen, että olen ehdottomasti itse kulkemassa kohti oikeaa suuntaa – sellaista työtä, joka tuntuu hyvältä, omalta. Käytännössä äitiyden ja yrittäjyyden yhdistäminen on kuitenkin ollut erittäinkin haastavaa (lievästi ilmaistuna) ja olen esimerkiksi hiljattain joutunut vähentämään asiakastöitäni, sillä omat voimavarat ovat olleet jo aika lailla lähellä täydellistä ehtymistä.

Olenkin pohtinut paljon sitä, miten muotoilla elämäni sellaiseksi että siihen mahtuisi kaikki rakastamani palikat. Perhe, työ, liikunta, ystävät, elämykset. No, ainahan jokin palikoista joutuu jäähylle aika ajoin – mutta kokonaisvaltaisesti ajateltuna haluaisin suunnitella tulevia työ- ja elämännäkymiäni vähän selkeämmin ylös: niin, että osaisin itsekin hahmottaa ne asiat ja arvot, jotka ovat tärkeitä. Itselleni, juuri nyt.

Tässä toiveessani on hyvänä oppaana toiminut juuri starttaamani Workday Designers– uramuotoilukurssi, jota suoritan verkkototeutuksen muodossa. Uramuotoilukurssista kerrotaan Workday Designersin sivustolla muun muassa näin:

Uramuotoilukurssi on käytännöllinen työkalu työelämän pirullisten ongelmien ratkaisuun. Kurssi kuljettaa osallistujat uramuotoiluprosessin läpi, auttaa tunnistamaan omia toiveita, näkemään uusia mahdollisuuksia muuttuvassa maailmassa, ja kannustaa ja auttaa tekemään kokeiluja, joilla työn uusi suunta aukeaa. Lopputuloksena on uusi, käyttäjän itsensä näköinen mielekäs työ ja elämä.

Uramuotoilu ei ole haaveilua ja unelmakarttojen piirtämistä vaan prosessi, joka rehellisyyden, luovuuden ja toimeen tarttumisen avulla saattaa osallistujan uuden äärelle ja tekee muutoksesta hallittavan kokeilujen avulla. Kurssi antaa työkaluja, joilla muotoilla elämäänsä uudelleen ja uudelleen, ja joista on iloa pitkälle elämään, niin työhön kuin vapaa-aikaankin.

Kurssin käytännönläheinen ja käyttäjän näköinen luonne ovat juttuja, jotka aidosti vetoavat itseeni.  Sillä vaikka sisälläni asuukin unelmakarttoja ja muita ”kevyempia” haaveilun työvälineitä rakastava hippisielu – koen, että juuri nyt tarvitsen keinoja ja apuja, jotka ovat mahdollisimman konkreettisia. Uskonkin, että tämä kurssi tulee auttamaan itseäni aukaisemaan muutamia solmukohtia ura-ajattelussani sekä toivottavasti myös inspiroi miettimään asioita ihan uusilta kanteilta. Raporttia seuraa myöhemmin!

Ja hei, loppuun vielä kiva lahja Workday Designersin tiimiltä: koodilla Viola15 saa nyt Uramuotoilun verkkokurssista 15 % alennuksen (koodi voimassa 31.1.2018 saakka) – eli nyt jos koskaan kannattaa kurssille liittyä, jos toivoisi omalle uralleen hieman – tai täysin – uudenlaista suuntaa. 

Itselläni koittaa nyt ihana hetki: on aika ottaa kuppia kahvia ja startata tämän päiväinen uramuotoilu. Ehkäpä ehdin ainakin kahvikupillisen ajan unelmoida ja suunnitella ennen kuin lapsi herää päiväuniltaan.

Aiemmassa elämässäni olisin ollut hiilenä tällaisesta opiskelutyylistä jossa edetään hi-taas-ti eteenpäin, päivittäin vain joitakin minuutteja asiaan paneutuen. Yritän kuitenkin muistaa, että ne pienetkin hetket ja askeleet kohti uusia ajatuksia sekä unelmia ovat tärkeitä – elleivät jopa niitä tärkeimpiä.

 

Joten, kahvikuppi käteen ja menoksi.