Browsing Category

ajatuksia

ajatuksia

Olen iloinen – eli siis bimbo?

marraskuu 1, 2017

Olen saanut elämäni aikana kuulla aina ajoittain kommentteja luonteestani.

Useimmiten palaute on positiivista, mutta välillä iloinen meininkini tuntuu herättävän joissain tyypeissä epäilyksiä. Esimerkkinä tästä: eräässä entisessä työpaikassani sain kuulla, että minusta oli jossain kahvipöytäkeskustelussa puhuttu ”liian iloisena” ja ajateltu ettei sellainen innostus ja naureskelu voi olla aitoa. Että vakavaa sen olla pittää jos tosissaan tehdään töitä – tämän epäilen olleen näiden henkilöiden näkemys persoonastani.

No, voin kertoa nyt näillekin ex-kollegoilleni, että olen kyllä muuttunut. Realiteettejä on iskeytynyt ihan viime aikoinakin elämän tuulilasiin aiempaa enemmän muun muassa äitiyden, lapsiperheen arkirumban pyörittämisen sekä koiran vatsatautien myötä – mutta arvatkaa mitä (ja epäilijät valmistautukaa ärsyyntymään):

Olen entistä iloisempi! Ja entistä enemmän innoissani elämästä.

On se nimittäin niin että omalla kohdalla tämä elo on vaan parantunut kun on saanut vähän vuosia mittariin ja kokemuksia sydämen perukoille.

Enkä, edelleenkään, voi ymmärtää ihmisiä joiden mielestä palaverit ovat aikaa, jolloin ei saa nauraa, innostua tai iloita.

En myöskään aio lopettaa hymyilyä naapureille (niillekin jotka eivät moikkaile tai suupieliään liikuta vastaukseksi), uskomista hyviin asioihin ja ihmisiin, innostumista, hihkumista ja omille vitseilleni hekottelua.

Uskon nimittäin, että ilo on tarttuvaa. (Henkilöt joihin kupliva iloisuus ei tartu – noh, he ovat oma kastinsa.) Ja jos jotain tämä universumi kaipaa niin se on lisää hyvää fiilistä ja lämpöä!

Ja hei, vaikka matkan varrella saattaisinkin joitain tyyppejä ärsyttää on asenteeni nyt ja aina samanlainen:

elä ilon kautta ja näe hyvä ympärilläsi.

 

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille!

 

ajatuksia Elämä

Turhaa unelmointia?

elokuu 30, 2017

Unelmoin paljon. Uskon nimittäin, että se tekee hyvää. Teen niin myös siitä syystä, että tällä tavalla oma sisäinen maailmani on aina toiminut; ollut täynnä haaveita. Pieniä, sopivan kokoisia ja naurettavan suuria. Monesti olen saanut osakseni myötätuntoisia hymähtelyjä sekä empaattisia katseita kertoessani unelmistani, etenkin niistä villeimmistä.

Mutta… you know what darlings?

Nuo hymähtelijät sekä ”hölmölle” unelmoijalle sääliviä katseita luoneet ovat jääneet jonnekin matkan varrelle, mutta toisin kävi haaveideni. Ne ovat seuranneet mukanani: uskollisesti, välittämättä epäilijöiden kritiikistä. Niistä on tullut osa minua – ja nykyään… myös osa elämääni.

Unelmointi ei silti tosiaankaan ole helppoa, jos tuntuu ettei mistään suunnasta valu ulkopuolista tukea haaveille. Toivoisinkin yleiseen kanssakäymiseen enemmän keskusteluja joissa jopa hattaramaisen positiivisella otteella, vähän sokeastikin, kannustettaisiin toisiamme eteenpäin. Vasta sen jälkeen otettaisiin järki peliin. Sovittaisiin vaikka kaverin kanssa, että toinen saisi vartin verran avata keskustellen sitä hullua suunnitelmaansa perustaa matelijakahvila Laukaalle – ja vasta sen vartin jälkeen voitaisiin miettiä hommaa realismin kannalta. Että ovatko ne Laukaan ihmiset ihan niin villeinä gekkoihin ja kahviin – ainakaan noin niinkuin yhdistelmänä.

Useimmiten on nimittäin niin, että se realismi kyllä pukkaa kuvioihin pakostakin, ennemmin tai myöhemmin. Olen huomannut tämän ilmiön pätevän erityisen vahvasti yrittäjyyteen. Into ja energia sammutetaan uusia ideoita puhkuvasta ihmisestä helposti ja kätevästi hukuttamalla hänen lomakkeisiin, kirjanpidollisiin to do-listoihin ja varoituksiin yel-virheistä. On toki tärkeää tietää mihin ryhtyy unelmaa tavoitellessaan, on tuo haave sitten yritys tai jotain ihan muuta. Mietin kuitenkin usein sitä, että onko ne haaveet pakko torpata heti alkuunsa? Eikö esimerkiksi yrittäjyyskursseillakin voisi olla jonkinlainen unelmointisessio kaiken kuivan teorian ja vakuutusjorinoiden välissä? Sellainen, josta jokainen saisi voimaa niihin käytännön töihin, enegiaa uusien haaveiden toteuttamiseen, uskallusta ideoiden kehittämiseen?

 

”Höpsön” unelmoijaluonteeni myötä olen saanut aiemman blogin postauksissa kuulla (jotenkin hyvin suomalaisia?) kommentteja siitä, että en minä halua unelmoida mistään ihmeellisestä, ei me kaikki haluta kirjoittaa kirjoja tai maalata tauluja Pariisin kattoterasseilla. Ja hei totta kai – eihän se olekaan pointti! Jotenkin olen pitänyt itsestään selvyytenä, että jokainen ymmärtää omaavansa oikeuden elää elämäänsä omalla tyylillään. Kukaan kun ei voi toiselle haaveita elämän tikkataululle nakutella, ne luodaan itse. Toisin sanoen: mikäli jollekulle mahdollisimman tasainen elämä ja lauantain saunavuoro ovat yhtä kuin laiffiloton jättipotti, niin mielestäni se on mahtavaa. On aina yhtä hienoa kuulla tarinoita ihmisistä, jotka ovat löytäneet omanlaisensa elämän.

Oma pointtini ja kokemukseni (itsekkäästi omaan elämääni ajatuksia heijastaen) on kuitenkin tämänkaltainen: elämä kehittyy ja saa verhokseen uudenlaisia tasoja kun sen eläjä itse tekee, kokee ja tuntee. Ja se on mielestäni unelmoinnissakin oikeastaan se hienoin juttu – se matka, kuten kaikki maailman siirappikliseetkin toistelevat. Matka kohti unelmaa.

Useinhan käy myös niin ettei unelmaa saavutakaan. Sinusta ei tulekaan, vilkkaasta unelmointiharrasteesta huolimatta, seuraavaa Suomen Bacheloria tai eduskunnan puhemiestä, mutta älä silti luovuta. Unelmointi ja haaveiden tavoittelu kehittävät sisua, kestävyyttä ja ennen kaikkea: sinua.

Ehkä polku viekin muualle kuin juuri Sen Haaveen luo, tai sitten se tietty unelma ei ollutkaan oikeastaan se itselle tarkoitettu. Se mikä on usein upeaa ja yllättävää on se, miten haaveita tavoitellessa tulee usein törmänneeksi asioihin tai ihmisiin, joita ei olisi osannut omaan elämäänsä edes toivoa. Sellaisiin, joista saa lisää virtaa jatkaa matkaa kohti tavoitettaan tai toisaalta – sitä voikin näiden kohtaamisten kautta tajuta, että onkin jo saapunut perille.

Sillä ne oman mielen kätköissä syntyneet unelmat eivät aina olekaan niitä, jotka ovat tarkoitettuja juuri itselle. Joskus matkan varrella tapahtuukin jotain ihan muuta, jotain parempaa.

 

Dream on!