Browsing Category

Bloggaaminen

Bloggaaminen

Olen huono bloggari – tässä syyt siihen

helmikuu 1, 2018

 

Tajusin tänään, että taidan olla aika surkea bloggari. Minulla oli (harvinaisesti) hetki aikaa lueskella hienoa Aamukahvilla-blogia, ihastella sen kuvia ja taidokkaita tekstejä. Ihastellessani kyseisen blogin kirjoittajan, Henriikan, sanan säilää iski tajuntaani kylmä havahtumisen fiilis: voi juma olen huono bloggari.

Tämä johtuu muun muassa seuraavista seikoista:

En kykene selkeän säännölliseen postaustahtiin. Syytän tästä kyllä ihan rehdisti elämäntilannetta, mutta silti se vähän nolottaa. Kun pitäisi tuottaa jatkuvasti jotain sillä blogilla olisi hyvä olla sitoutunut yleisö. Ouh.

Saan monenlaisia ideoita, eri aiheista, koko ajan. Näin ollen en ole osannut linjata blogini ytimeksi mitään yhtä tiettyä teemaa.

Kännykän kuva-arkistoni huutaa tyhjyyttään mikäli sieltä haluaisi löytää kuvia vaikkapa rennoista sunnuntaibrunsseista, kivoista kirppiksistä Berliinissä, pastellisävyisistä taivaanrannoista tai tuliterästä juoksuasusta. Sen sijaan puhelimeni muisti on täynnä kuvia lapseni takaraivosta (kts. kuva), leikkauskauluri päässään ympäriinsä hiihtelevästä koirastamme sekä asunnostamme – kuvissa on aina mikä milloinkin nurkka uudesta kämpästämme (ilmeisesti kuvan ottamishetkellä olen saanut taas jonkun sisustusidean – mutta kuvia selatessa en ikinä muista minkä).

Edelliseen kohtaan vedoten, blogini kuvamaailma ei tosiaankaan ole aina harmonisen yhtenäinen. 

En ehdi käymään blogikekkereissä. Tämä seikka johtuu useimmiten eräästä pienestä, takatukkaisesta miehestä. Tosin jos rehellisiä ollaan: mitkään kemut missään eivät aidosti koskaan voi voittaa edes sitä harmaintakaan hetkeä hiekkalaatikolla päivittäisen kavaljeerini seurassa.

Edellisestä pointista tullaan aasinsiltaa pitkin tähän: olen tylsä. Vietän päiväni tosiaankin aika lailla siellä hiekkalaatikolla, Prismassa, metsissä ja puistoissa, pyykkikonetta tyhjentämässä ja (jälleen uutta) ateriaa kokkaamassa. Mutta sitten vielä suurempi tunnustus: tykkään elämästäni ihan hulluna. Vaikka joskus lapsiarkimylly hieman puuduttaakin (sillä ketä se ei puuduttaisi?) niin itselleni aika kotona poikani kanssa on korvaamattoman hienoa. Joka päivä teemme retkiä, käkätämme aivan järjettömän huonoille jutuille ja bongailemme autoja (bussit ja pakettiautot ovat parhaita). Eli siis: tylsää blogikansalle – mutta sydämelleni? Ihan parasta.

Sellainen bloggari siis täällä. Ja sanottakoon niille, jotka saattavat lukea tämän jutun luullen, että se ei olisi tehty ironia mielessä ja pilke silmäkulmassa: älkööt huoliko! Olen nimittäin tullut sellaiseen ikään (eläköön 31), etten oikeasti välitä enää siitä ”mitä pitäisi” tai ”mitä saisi” tehdä. En enää.

Nyt vain koen, nautin ja teen. Ja tietty: bloggaan. Juuri sillä tavalla kuin elänkin: vähän sekavasti, mutta aina täysin sydämin ja hommaan heittäytyen.

 

Bloggaaminen Työ

Bloggaan jotta voin rikastua?

lokakuu 30, 2017

Avauduin tästä aiheessa jo myös Insta Storiesin puolella, mutta juttua riittää kyllä tästä aiheesta tänne bloginkin puolelle.

Niin: eli homman nimi on blogit ja niillä ansaitseminen. Ansaitsemisella tarkoitan tässä nyt ihan palkallisia diilejä, eli yhteistöitä joista maksetaan palkkaa.

Bloggaamisen noustua viime vuosien aikana uudenlaiseen, arvostetumpaan asemaan on varmasti monille herännyt ajatus oman sivuston pystyyn panemisesta. Tämä on oikeasti upeata! En nimittäin usko sellaiseen huonoa karmaa levittävään kyttäily-meininkiin, jossa ajatellaan että mikäli kaikki yhtäkkiä bloggaisivat huononisi meidän jo olemassa olevien bloggaajien asema jollain tavalla. Päinvastoin!

Uskon, että blogien asema uudenlaisena mediana tulee vahvistumaan ja sitä kautta, luonnollisesti, blogeja tulee myös olemaan enemmän. Samalla kuitenkin olen luottavainen, että mikäli blogilla on hyvä, uniikki meininki sekä selkeä ydinajatus – löytyy sille aina myös yleisöä.

Tästä tullaankin seuraavaan pointiini: intohimo. Sanotaanpas se uudestaan: INTOHIMO. Mikäli blogi starttaa siitä lähtökohdasta että nyt tehdään massii, en ennustaisi sille turhan fantastisia tulevaisuudennäkymiä. Mutta jos bloggaamisen aloittaa intohimosta johonkin asiaan; on se sitten turkkilaiset matot, paleo-ruokavalio tai show-tanssi – näkyy tämä innostuksen hehku myös sivuston lukijoille.

Intohimo tarttuu. Niin oikeassa elämässä kuin blogien puolellakin.

Kaipa tämän kaiken voisi tiivistää näin:

Jos sinulla on intohimo – mahtavaa. Mikäli haluaisit kirjoittaa asiasta, tuolloin aiheen ympärille rakennettu blogi voi olla juurikin teikäläisen juttu. Go for it!

Mikäli taas haluaisit löytää keinon, jonka kautta voisit ansaita nopeasti ja helposti vähän lisämammonaa – kannattaisin blogin sijaan muita vaihtoehtoja. Blogi kun ei ole työnä ”pelkkää” postausten laatimista (vaikka siinäkin on jo hommansa). Kuten lähes kaikkiin duuneihin, bloggaamiseenkin liittyy valtava määrä ”sivutöitä” jotka liittyvät itse blogisivuston ylläpitoon ja päivittämiseen. On kommentteihin vastailua, somekanavien päivitystä, kuvaamista, editointeja… ja niin edelleen. Tämä kaikki vie AIKAA. Jos hommassa on sydän edellä liikkeellä ei tämä haittaa – mutta dollarin kuvat silmissä liikkuvalle voi bloggaajan työmäärä olla pienoinen yllätys.

 

Loppuun hyvä ajatus, intohimoihin ja duunien puskemiseen liittyen:

Working hard for something we don’t care about is called stress.

Working hard for something we love is called passion.

 

Kuva: Studio Metsä / Erika Lind