Browsing Category

Ekologisuus

Ekologisuus Elämä

Kohti ekologisempaa elämää! (…Mutta miten hemmetissä?)

lokakuu 22, 2017

No niin. On aika nostaa esille aihe, joka on ollut mielessäni jo pitkään.

Homman nimi on siis ekologisuus, ja etenkin sellainen käytännönläheisestä näkökulmasta suunniteltu ja toteutettu ekologinen elämäntyyli. Nimittäin sellaiselle olisi todellakin nyt tarvetta!

Kaikki lapsiperheen arkea pyörittävät osaavat nimittäin luultavimmin samaistua tähän tuskaisaan realiteettiin; roskan määrä on aivan JÄRJETÖN pikkuvauvan/-taaperon mukanaan tuomien ruoka-annos jäämien, vaippojen ja muun oheisroskan myötä. Tuntuu välillä, etten muuta teekään kuin vie ulos uutta pussillista kodistamme peräisin olevaa jätettä. Hävettää.

Pahinta on tilanteessa se, että haluaisin kovasti olla ekologisempi (edes vähän!) ja tehdä arjessa eettisempiä valintoja – mutta tuntuu kuin se olisi välillä aika mission imbossible kaikkien normipäivieni pikku haasteiden keskellä.

Esimerkkejä tästä haasteellisuudesta;

kestovaippojen käytössä epäonnistuin täysin – niiden pesu- ja huoltosysteemit eivät vain ikinä onnistuneet itseltäni kaiken muun vauvahämmennyksen pyörteissä. Tuntui että kankaiset vaippamytyt olivat liittoutuneet itseäni vastaan ja niiden käytöstä seurasi vain väsynyttä kiukkuitkua (itseni, ei vauvan, osalta).

Tämän lisäksi: taloyhtiössämme ei ole lainkaan biojätettä. Noloo. 

Ja… käytän kahvikapselikonetta päivittäin.

Omistan myös paljon suurten vaateketjujen vaatteita. (Puolustuspuheeni sanottakoon etten tosin ole todella pitkään aikaan ostanut juurikaan vaatteita.)

Joten: meikäläinen on kaukana täydellisen ekologisesta ja eettistä elämäntyyliä vaalivasta kuluttajasta. Taidan olla enemmänkin sellainen perusmallia edustava kotimama, jonka arjessa pienetkin muutokset parempaan olisivat nyt uno asia mucho bueno.

Olenkin nyt laatinut ”sotasuunnitelman” – pläänin, jonka avulla alan sukeltelemaan eettisempään ja ekologisempaan elämäntyyliin vähitellen, niin että homma olisi hyödyllisen toiminnan lisäksi HAUSKAA (en kestä hikipinkoilua ja tiukkis-meininkiä missään elämäntyyliasiassa).

Ensimmäinen askeleeni kohti vähän parempaa elämää on tämä:

Aion hankkia Karita Sainion Hyvin eletty -kirjan. Tämä opus on jo ulkonäöllisestikin niin kaunis, että voisin ostaa sen ihan esteettisyyden puolesta – mutta ennen kaikkea epäilen sen sisältävän paljon hyvää asiaa.

Kirja kädessä siis kohti tätä hyvää – tai siis, entistä parempaa – elämää. Sillä elämäni on jo nyt todellakin hyvää, mutta pointtinani onkin ajatella pidemmälle; miettiä minkälaista tämä laiffi on vaikkapa pojalleni tulevaisuudessa – tai hänen mahdollisille lapsilleen…

 

Toivoisin, että mahdollisimman hyvää.

Niinpä onkin aika ryhtyä toimeen.