Browsing Category

Ekologisuus

Eettisyys Ekologisuus KAUPALLINEN KAMPANJA Lapset Tyyli

Elämän vimma

syyskuu 3, 2018

Kaupallinen yhteistyö: Prisma, Vimma, Nokian Neulomo & Suomen Blogimedia

 

 

Kaksivuotiaan kanssa eläminen on ehkä hienointa, mitä olen kokenut. Eikä tämä ole mitään siirappista liioittelua, vaan ihan rehellinen mielipiteeni.

Nykyään jokainen päivä on täynnä asioiden ihmettelyä, ohiajavien mopojen moikkaamista, vieraille ihmisille höpisemistä ja itse keksittyjä lauluja.

Tietty välillä palaa hermo, niin lapsella kuin äidilläkin, mutta sitten taas hihitellään menemään.

Luin kerran jostain perhelehdestä arvion siitä, että usein perheessä äiti on se porukan ”järki” ja isä se, jonka kanssa lapset voivat hullutella. No, tämä lokeroiva oletus on aika hassu eikä se pidäkään paikkaansa – ainakaan meillä.

 

 

Rakastan poikani kanssa hassuttelua eikä se todellakaan ole hankalaa; kaksivuotiaamme on nimittäin aurinkoinen huumoripallero koko mies! Jos tämä pieni hämmästelee jotakin huutaa hän iloisena ”Que pasa?!” ja mikäli taas tapahtuu jotain yllättävää hihkuu hän ”Mamma miaaaa!” (kädet asiaankuuluvasti levällään, Välimeren tyyliin). Hänen mielestä muiden kutittelu, ilmeily ja tilannekomiikka ovat parasta maailmassa eikä hänellä ole myöskään vaikeuksia nauraa itselleen. Kun tämä poika kaatuu hassusti naamalleen, höpisee hän riemuissaan ”Kaatuiiii!” ja nauraa päälle.

Pojassani asustava aito ilo on jotain, mikä mielessäni hohkaa myös postauksessa olevista Vimma x Nokian Neulomo – vaatteista. Tämän leikkisän malliston ideana on luoda ylijäämäkankaille uusi elämä, Vimman Marjut Rahkolan suunnittelemina tuotteina.

 

 

Näissä vaatteissa on omaan makuuni sellaista fiilistä, jota kaipaisin enemmän ekologisten vaatemallistojen suunnitteluun; väriä, leikkisyyttä ja simppeliä tyylikkyyttä. Sillä vaikka elämmekin jo vuotta 2018 tuntuu itsestäni välillä edelleen siltä, että eettisten ja ekologisten vaatekappaleiden värimaailma on painottunut selkeästi enemmän maanläheisiin sävyihin sekä tyylikkään hillittyihin väriskaaloihin.

Entäs me, jotka kaipaisimme väriä ja iloa päällemme, samalla kuitenkin tukien hyvää tekeviä brändejä? Vaikka haluankin tukea ekologisuutta en silti halua elellä sammalenvihreissä tunikoissa tai vaaleissa pellavahousuissa – haluan päälleni hattarapinkkiä, laventeliä, kirkasta korallia ja syksyisen runsasta keltaista, kiitos!

Onneksi tämä Vimma x Nokia Neulomo -mallisto on hyvä merkki siitä, että nämä asiat kuitenkin kehittyvät koko ajan – ja nyt ainakin lapsellani on värikkäitä, kauniita ja samalla eettisesti sekä ekologisesti valmistettuja vaatteita. Näiden vaatteiden voimalla hymyilee siis hangonkeksi-pojan lisäksi yksi onnellinen mamakin.

Tämän jutun kautta jäin myös pohtimaan sitä, miten jonain päivänä joudun kertomaan pojalleni asioista, jotka eivät ole niin hyvin tässä maailmasta. Asioista, jotka varmasti hämmentävät hänen hilpeää maailmaansa. Vaikkapa siitä, että me ihmiset olemme innostuneet kuluttamaan luonnonvaroja siihen malliin, että maapallo alkaa olla ihan kunnon ahdingossa.

 

 

Onneksi on myös hyviä juttuja, joilla voi niitä huonompia uutisia pehmentää.

Pienetkin askeleet kohti parempaa, kestävämpää ja onnellisempaa maailmaa ovat tärkeitä; ja siksi toivon voivani opettaa pojalleni esimerkisi siitä, miten omilla valinnoilla ja ostotottumuksilla voi ihan oikeasti vaikuttaa asioihin sekä niiden parantumiseen.

Omasta mielestäni Vimma x Nokian Neulomo -mallisto ei edes ole ihan pieni askel; Nanson ylijäämäkankaisiin ja Vimman liikennekuosiin pohjautuva mallisto, joka on myynnissä koko kansan Prismoissa – se jos mikä on huikeaa edistystä oikeaan suuntaan!

Tämä mallisto on myös täysin sitä, mitä se kertookin olevansa; jokaisessa malliston tuotteessa on vähintään 50% ylijäämäkangasta ja loput Vimma-kuosia. Osa tuotteista taas on 100 % ylijäämäkankaista valmistettuja.

Ja kuten sanottu, Vimma x Nokian Neulomo -vaatemallistoa saa Prismoista ympäri maan –  mutta vaatteita on saatavilla vain rajoitettu määrä. Eli kipin kapin kaupoille, mikäli mielit saada käsiisi vielä näitä ihanuuksia!

 

 

Kohti parempaa huomista – iloa ja värejä unohtamatta,

V

 

 

 

 

Ekologisuus Reissut

Tuhoanko lapseni tulevaisuuden?

toukokuu 2, 2018

”Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan, jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan…”

Ah, lapsuuteni yksi suosikkibiisi kertoo paljon omasta sielunmaisemastani, josta tietty osa haikailee aina uusiin maisemiin: hengittämään vieraan maan ilmaa keuhkoihinsa, nauttimaan lähdön tunnelmasta ja kokemaan asioita, joiden kautta saavuttaa aina ihan uusia ajatuksia, fiiliksiä ja ahaa-hetkiä.

Reissureppu selässä ja seikkailun lähtökuopat jalkojeni alla – siinä onkin hetki, josta olen lapsesta saakka löytänyt syvän kutkuttavaa onnea; sellaista jossa on aimo annos jännitystä sekä kuitenkin myös paljon lämmintä, sydämen sopukoissa tuntuvaa rauhaa.

Rakkaimpiin matkahetkiini kuuluvat muun muassa: ensimmäinen kerta New Yorkin katuvilinässä (ihan vaan seisoskellen ja elämää vahvasti rakastaen), Death Valleyn aavikon hämyinen ilta ja kuumassa lähteessä kylpeminen, Pariisin reissujen lukuisat huikean kauniit puistot ja värikkäät kahvilat, Tallinnan omituinen mutta mieleenpainunut  opastettu luostari-/historiareissu (kummituksia! for real!) sekä koko Jenkkilän ehkä söpöimmän kaupungin Manitou Springsin pastellisävyisessä maailmassa vaeltelu.

Sekä monet, monet muut.

Niin ihania muistoja, että jo pelkkä niiden ajatteleminen tuo kutkuttavan fiiliksen kroppaan. Joten miksipäs en siis matkustelisi jatkossa kuten ennenkin?

Niin, miksipäs en?…

Äidiksi tulon myötä olen alkanut ajatella ekologisia arvoja todella paljon enemmän kuin aikaisemmassa, monin aspektein huolettomammassa sinkkuelämässäni. Yksin asuessa ja tietyllä tavalla vain itselleni eläessä mietin kyllä elämäntyylini ekologisuutta jonkin verran, mutta silloin asia jäi enemmänkin asteelle pitää-olla biojäte – ja siinä se. Lapsen saaminen olikin itselleni todellinen käännekohta arvomaailmani suhteen – monessakin asiassa, mutta ehkä juuri eniten ekologisten sekä eettisten teemojen suhteen.

 

Voinkin tunnustaa, että itseäni ilmastonmuutos sekä siitä mahdollisesti tulevaisuudessa aiheutuvat tapahtumat ahdistavat aivan järjettömästi. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että lapseni tulevaisuus on oikeastaan se ainoa asia mistä välitän, kun kaikki muu riisutaan prioriteettieni listalta pois.

Ja tästä tullaan sitten matkustamiseen, sillä tunnetusti lentäminen ei todellakaan ole mikään ekoteko, vaan juurikin päinvastoin. Lentokoneita on kehitetty jatkuvasti energiatehokkaampaan suuntaan, mutta lentämisen suosion lisääntyminen nollaa energia-ajattelusta koituvat hyödyt aika lailla kokonaan.

Olenkin siis miettinyt todella paljon sitä, kuinka voisin samalla opettaa lastani kunnioittamaan ja suojelemaan luontoa – kuitenkin samalla hänelle myös maailmaa näyttäen sekä sen ihmeitä yhdessä ihmetellen? Vai pitäisikö matkaajan-mindset vaihtaa ihan uudenlaiseen elämäntyyliin, jossa kunnon reissu olisi yhtä kuin maakuntareissu toiselle puolelle kotimaata?

Itse olen kasvanut perheessä, jossa matkustaminen on ollut elämäntapa – ja myönnän, että ajatus ulkomaanreissuista luopumisesta tuntuukin todella kamalalta.

Mustavalkoinen ajattelu ei siis tunnu tämän asian suhteen omalta, joten aionkin lähteä etsimään keinoja matkustaa vihreämmin. Haluan uskoa, että on tapoja matkustaa sekä näyttää upeaa universumiamme pojalleni – ja samalla kuitenkin uskoa parempaan, vähän vihreämpään tulevaisuuteen. Joitain niksejä tämän unelmani suhteen olenkin jo kehitellyt mielessäni: jatkossa haluan tehdä enemmän kotimaan reissuja, lentää vähemmän (=mieluummin harvemmin pitkiä reissuja kuin usein lyhyitä) ja tutustua tapoihin, joilla voisin itse vaikuttaa ympäristömme tilaan positiivisesti, niin lentämisen vähentämisen kuin muunkin elämäntyylini kautta.

 

Ja loppuun vielä vähän realiteetteja:

tein tulevan Nizzan matkamme suhteen juuri laskelmia myclimate-sivustolla ja tulos oli aika karu. Edestakaiset Nizzan lentomme (yhdellä välilaskulla) tulevat vapauttamaan ilmakehään lähes kaksi tonnia hiilidioksidia. 

HUH.

Tällaiset faktat vetävät helposti iloisimmankin reissaajan mielen matalaksi, mutta on hyvä muistaa ettei karuista ympäristötiedoista lamaantuminen auta ketään – kaikkein vähiten tulevia sukupolviamme.

Aionkin siis aloittaa vihreämmän elämän-projektini pienin askelin ja kompensoida tulevan lentomatkamme aiheuttamat ilmastohaitat tukemalla rahallisesti yhtä YK:n ympäristöprojektia. Mutta onko 47 euroa – Lentolaskurin laskema kompensaatiosumma Nizzan lennoistamme – riittävän suuri maksu?

Monen mielestä ei.

Parin vuoden takaisessa Vihreä Lanka-nettijulkaisun artikkelissa kirjoitetaan aiheesta näin:

”…päästöjen hinnan pitäisi olla korkeampi ja kompensaatiomaksun pakollinen. Kun eri puolille Eurooppaa voi lentää satasella ja lennon päästöjen kompensoiminen maksaa tästä vain murto-osan, puuttuu todelliselta muutokselta ajuri.

Auttaisiko sekään, että omat päästöt kompensoisi kaksin-, kolmin- tai kymmenkertaisesti? Eipä oikeastaan, jos päästön hinta on niin matala, ettei se kannusta muuttamaan käyttäytymistä. Mutta jos satasen lennosta pitäisi maksaa toinen mokoma kompensaatiomaksua, olisi sillä jo selvä ohjaava vaikutus.”

Artikkelin tapaan olen itse ehdottomasti sitä mieltä, että pakolliset lentolipun hintaan liitettävät kompensaatiomaksut olisivatkin askel parempaan. Mutta ennen kuin tuo muutos (toivottavasti pian!) saadaan tulille – aion maksaa tulevista lennoistani ainakin ne Lentolaskurin laskeskelemat euromäärät – ja rahoittaa niillä luotettavia, ilmastonmuutoksen haittavaikutuksia vastaan taistelevia ympäristönsuojeluhankkeita. Sillä pienetkin jutut ovat ehdottomasti parempi asia kuin ilmastonmuutosahdistuksessa kieriskely tai ympäristön tilan heikkenemisen sivusta katselu.

 

Ja loppuun vielä: jos joku nyt siellä miettii, että ”olipas raskas aihe blogiin” tai ”eihän tämä nyt itseäni kosketa”  niin siihen sanon vain tämän:

 

There is no planet B.