Browsing Category

Ekologisuus

Ekologisuus Reissut

Tuhoanko lapseni tulevaisuuden?

toukokuu 2, 2018

”Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan, jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan…”

Ah, lapsuuteni yksi suosikkibiisi kertoo paljon omasta sielunmaisemastani, josta tietty osa haikailee aina uusiin maisemiin: hengittämään vieraan maan ilmaa keuhkoihinsa, nauttimaan lähdön tunnelmasta ja kokemaan asioita, joiden kautta saavuttaa aina ihan uusia ajatuksia, fiiliksiä ja ahaa-hetkiä.

Reissureppu selässä ja seikkailun lähtökuopat jalkojeni alla – siinä onkin hetki, josta olen lapsesta saakka löytänyt syvän kutkuttavaa onnea; sellaista jossa on aimo annos jännitystä sekä kuitenkin myös paljon lämmintä, sydämen sopukoissa tuntuvaa rauhaa.

Rakkaimpiin matkahetkiini kuuluvat muun muassa: ensimmäinen kerta New Yorkin katuvilinässä (ihan vaan seisoskellen ja elämää vahvasti rakastaen), Death Valleyn aavikon hämyinen ilta ja kuumassa lähteessä kylpeminen, Pariisin reissujen lukuisat huikean kauniit puistot ja värikkäät kahvilat, Tallinnan omituinen mutta mieleenpainunut  opastettu luostari-/historiareissu (kummituksia! for real!) sekä koko Jenkkilän ehkä söpöimmän kaupungin Manitou Springsin pastellisävyisessä maailmassa vaeltelu.

Sekä monet, monet muut.

Niin ihania muistoja, että jo pelkkä niiden ajatteleminen tuo kutkuttavan fiiliksen kroppaan. Joten miksipäs en siis matkustelisi jatkossa kuten ennenkin?

Niin, miksipäs en?…

Äidiksi tulon myötä olen alkanut ajatella ekologisia arvoja todella paljon enemmän kuin aikaisemmassa, monin aspektein huolettomammassa sinkkuelämässäni. Yksin asuessa ja tietyllä tavalla vain itselleni eläessä mietin kyllä elämäntyylini ekologisuutta jonkin verran, mutta silloin asia jäi enemmänkin asteelle pitää-olla biojäte – ja siinä se. Lapsen saaminen olikin itselleni todellinen käännekohta arvomaailmani suhteen – monessakin asiassa, mutta ehkä juuri eniten ekologisten sekä eettisten teemojen suhteen.

 

Voinkin tunnustaa, että itseäni ilmastonmuutos sekä siitä mahdollisesti tulevaisuudessa aiheutuvat tapahtumat ahdistavat aivan järjettömästi. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että lapseni tulevaisuus on oikeastaan se ainoa asia mistä välitän, kun kaikki muu riisutaan prioriteettieni listalta pois.

Ja tästä tullaan sitten matkustamiseen, sillä tunnetusti lentäminen ei todellakaan ole mikään ekoteko, vaan juurikin päinvastoin. Lentokoneita on kehitetty jatkuvasti energiatehokkaampaan suuntaan, mutta lentämisen suosion lisääntyminen nollaa energia-ajattelusta koituvat hyödyt aika lailla kokonaan.

Olenkin siis miettinyt todella paljon sitä, kuinka voisin samalla opettaa lastani kunnioittamaan ja suojelemaan luontoa – kuitenkin samalla hänelle myös maailmaa näyttäen sekä sen ihmeitä yhdessä ihmetellen? Vai pitäisikö matkaajan-mindset vaihtaa ihan uudenlaiseen elämäntyyliin, jossa kunnon reissu olisi yhtä kuin maakuntareissu toiselle puolelle kotimaata?

Itse olen kasvanut perheessä, jossa matkustaminen on ollut elämäntapa – ja myönnän, että ajatus ulkomaanreissuista luopumisesta tuntuukin todella kamalalta.

Mustavalkoinen ajattelu ei siis tunnu tämän asian suhteen omalta, joten aionkin lähteä etsimään keinoja matkustaa vihreämmin. Haluan uskoa, että on tapoja matkustaa sekä näyttää upeaa universumiamme pojalleni – ja samalla kuitenkin uskoa parempaan, vähän vihreämpään tulevaisuuteen. Joitain niksejä tämän unelmani suhteen olenkin jo kehitellyt mielessäni: jatkossa haluan tehdä enemmän kotimaan reissuja, lentää vähemmän (=mieluummin harvemmin pitkiä reissuja kuin usein lyhyitä) ja tutustua tapoihin, joilla voisin itse vaikuttaa ympäristömme tilaan positiivisesti, niin lentämisen vähentämisen kuin muunkin elämäntyylini kautta.

 

Ja loppuun vielä vähän realiteetteja:

tein tulevan Nizzan matkamme suhteen juuri laskelmia myclimate-sivustolla ja tulos oli aika karu. Edestakaiset Nizzan lentomme (yhdellä välilaskulla) tulevat vapauttamaan ilmakehään lähes kaksi tonnia hiilidioksidia. 

HUH.

Tällaiset faktat vetävät helposti iloisimmankin reissaajan mielen matalaksi, mutta on hyvä muistaa ettei karuista ympäristötiedoista lamaantuminen auta ketään – kaikkein vähiten tulevia sukupolviamme.

Aionkin siis aloittaa vihreämmän elämän-projektini pienin askelin ja kompensoida tulevan lentomatkamme aiheuttamat ilmastohaitat tukemalla rahallisesti yhtä YK:n ympäristöprojektia. Mutta onko 47 euroa – Lentolaskurin laskema kompensaatiosumma Nizzan lennoistamme – riittävän suuri maksu?

Monen mielestä ei.

Parin vuoden takaisessa Vihreä Lanka-nettijulkaisun artikkelissa kirjoitetaan aiheesta näin:

”…päästöjen hinnan pitäisi olla korkeampi ja kompensaatiomaksun pakollinen. Kun eri puolille Eurooppaa voi lentää satasella ja lennon päästöjen kompensoiminen maksaa tästä vain murto-osan, puuttuu todelliselta muutokselta ajuri.

Auttaisiko sekään, että omat päästöt kompensoisi kaksin-, kolmin- tai kymmenkertaisesti? Eipä oikeastaan, jos päästön hinta on niin matala, ettei se kannusta muuttamaan käyttäytymistä. Mutta jos satasen lennosta pitäisi maksaa toinen mokoma kompensaatiomaksua, olisi sillä jo selvä ohjaava vaikutus.”

Artikkelin tapaan olen itse ehdottomasti sitä mieltä, että pakolliset lentolipun hintaan liitettävät kompensaatiomaksut olisivatkin askel parempaan. Mutta ennen kuin tuo muutos (toivottavasti pian!) saadaan tulille – aion maksaa tulevista lennoistani ainakin ne Lentolaskurin laskeskelemat euromäärät – ja rahoittaa niillä luotettavia, ilmastonmuutoksen haittavaikutuksia vastaan taistelevia ympäristönsuojeluhankkeita. Sillä pienetkin jutut ovat ehdottomasti parempi asia kuin ilmastonmuutosahdistuksessa kieriskely tai ympäristön tilan heikkenemisen sivusta katselu.

 

Ja loppuun vielä: jos joku nyt siellä miettii, että ”olipas raskas aihe blogiin” tai ”eihän tämä nyt itseäni kosketa”  niin siihen sanon vain tämän:

 

There is no planet B.

 

 

Eettisyys Ekologisuus Tyyli

Vaatekaapin uudistus – part 1

huhtikuu 24, 2018

 

On aika sukeltaa aiheen pariin, joka on jo pitkään pyörinyt mielessä.

Se liittyy asiaan, joka koskettaa meitä kaikkia: vaatteisiin.

Vaikkei olisikaan millään tasolla kiinnostunut vaatteista tai muodista, on kuitenkin suhteellisen epätodennäköistä etteikö sitä kuitenkin käyttäisi jonkinlaisia vaatteita, päivittäin. (ellei sitten elele nudistirannalla tai muuta mukavaa)

Joten: oletko miettinyt, minkälaisia vaatteita oikeastaan päällesi pistät aamuisin?

Minä olen – ja on kyllä suoraan sanoen ahdistanut!

En nimittäin todellakaan omista mitään täydellistä, eettistä sekä ekologiset arvot mielessä suunniteltua vaatekaappia. Omani on tällä hetkellä enemmänkin mallia tällainen-olin-joskus, sillä uusia vaatteita en ole juurikaan ostanut raskauden ja lapsen syntymän jälkeen. Shoppailuni olen aiemmin tehnyt lähinnä ihan ”normiketjuissa” sekä nettikaupoissa.

Nyt tekisikin mieli uudistaa tyyliä siihen suuntaan, jonka koen nykyisessä fiiliksessäni omakseni – mutta en kuitenkaan halua enää ”vain ostella” vaatteita kuten ennen. Tietoisuus vaatehankintojen ympäristövaikutuksista sekä myös niiden eettisyydestä – liittyen esim. valmistusmaahan sekä -oloihin – kolkuttelee mielessä. Samalla olen kuitenkin edelleen se tyttö, joka aidosti rakastaa kauniita esineitä, värejä ja materiaaleja. Olen se tyttö, joka käveli aikanaan tarhaan äidin korkkareissa – koska niitä niin rakasti.

Miten siis yhdistää nämä kaksi maailmaa – eettinen ja esteettinen?

Ääripäät eivät ainakaan tunnu tässä asiassa lainkaan omilta; en halua verhoutua pelkkään sammaleeseen ja kuusenhavuihin ollakseni mahdollisimman ympäristöystävällinen – mutten myöskään halua luopua rakkaudestani kauniisiin vaatteisiin, väreihin ja materiaaleihin.

En ole vielä keksinyt ratkaisua tähän dilemmaan, mutta ensimmäiset askeleet kohti parempaa vaatekaappiani – ne ovat jo mielessä.

Aion ottaa tämän kevään sekä kesän harrastukseksi kirppikset sekä second hand -putiikit. Haluan katsoa, helpottuisiko löytöjen tekeminen kunhan vain kävisin näillä käytettyjen vaatteiden keitailla tarpeeksi usein. Eli toisin sanoen: aion ottaa haltuun itselleni tähän saakka hieman haastavalta tuntuneen kirppishaukan elämän ja käydä läpi Helsingin (ja muunkin Suomen!) kirpputorien tarjontaa. Tästä seuraa sitten raporttia niin blogiin kuin Instagramin puolellekin.

Kirpputorilaiffin lisäksi aion myös tutustua eettisiin vaatebrändeihin (joita esim Weecos on pullollaan) ja muihin muotialaa parempaan suuntaan muokkaaviin tahoihin, kuten vaikkapa Vaatevallankumoukseen – joka on muuten parhaillaan käynnissä.

 

Joten: paremman muodin puolesta – kohti kevättä, kirppiksiä ja vaatekaapin uutta elämää!