Browsing Category

Fiiliksiä

Fiiliksiä Yrittäjyys

Yrittäjän elämää & uusi aluevaltaus

huhtikuu 20, 2018

Mikäli seuraat Instagram-tiliäni, oletkin jo varmasti saanut osasi uusimman työhankkeeni hehkutuksesta.

Mutta! Mikäli olisi käynyt niin hullusti, että et vielä ole kuullut projektista nimeltä Social Sisterhood, niin nyt on aika korjata tämä vääryys.

No jaa, mikäs sisarkerho tää nyt sitte on?

Annas kun kerron!

Social Sisterhood on raikkaan kupliva ja värikäs somemaailman koulutusprojekti, jonka olen laittanut pystyyn yhdessä upean ja huikean osaavan digivelhon Taru Salokankaan kanssa. Meillä on Tarun kanssa yhteisenä tavoitteena luoda sellaisia somen koulutussisältöjä joita itsekin haluaisimme käsiimme saada. Luvassa on siis sekä iloista rönsyilyä että myöskin vankasti asiassa pysyviä vinkkejä – sopivassa suhteessa sekoitettuna.

Tarun kanssa työskentely on muuten ollut sellainen onnenpotku, ettei mitään rajaa! Tiedättekö sen tunteen, kun jonkun tyypin kanssa hommat vaan etenevät huikeaan tahtiin, kuin Lintsin vuoristoradan junavaunu – ja samalla kuitenkin on fiilis, että molemmat nauttivat tekemisestä eikä työssä ole lainkaan ”työnteon” meininkiä – sanan perinteisessä, raskasta fiilistä henkivässä merkityksessä.

Niin parasta.

 

Eli sanonpa vaan tähän hetkeen (muistutukseksi myös itselleni, niihin tuleviin huonompiin yrittäjyyden hetkiin):

Onneksi lähdin yrittäjäksi.

Onneksi uskalsin, vaikka pelotti.

Onneksi valvoin öitä töitä tehden, vauvan vihdoin nukkuessa.

 

Sillä nyt – kun lapsi on taapertanut hoitoon ja yritykseni alkutaival on kunnolla päässyt alkamaan – on kaikki se tuska, kirjanpito-ahdistukset ja vähäuniset yöt niin tämän arvoisia.

Tämä postaus onkin omistettu uusille ystävyyksille sekä yritykselleni, joka on asia josta olen jo nyt aika hemmetin ylpeä. Sillä vaikka koko homma yhtäkkiä menisikin nurin huomenna, niin ainakin kokeilin ja uskalsin.

 

Joten: CHEERS!

 

 

Fiiliksiä

Mistä lisää tunteja vuorokauteen?

huhtikuu 12, 2018

 

Sitä olen viime aikoina miettinyt. Aika paljon.

Meneillään on nimittäin sellainen määrä ihania, inspiroivia työjuttuja että uulalaa.

Lisänä toki tähän soppaan heitetään vielä elämäni miehet (x 3) – ja heille antamastani ajasta en tingi.

Eli vaikka kaikki onkin aika upeaa, samalla sitä kaipaisi vähän hengähdyshetkiä – ja myös aikaa blogin kanssa.

Eiköhän tämä tästä kuitenkin, vähitellen. Pitäisi osata olla kuin Hugo, heittäytyä taljalle nukkumaan ja huolehtia maailmasta, töistä ja unohtuneista treeneistä vasta sitten joskus, jos silloinkaan.

Ehkäpä teen juuri niin.

Öitä maailma ja te ihanat!