Browsing Category

Fiiliksiä

Bloggaaminen Fiiliksiä

Pihapolkua pitkin – tarina bloginimen takana

kesäkuu 12, 2018

 

Viime aikoina ovat elämän ylimääräiset hässäkät ja kiireet upottaneet alleen monia haaveitani ja toiveitani, akuutimpien to do-listausten alta väistyen. Yksi näistä toiveista on ollut blogin aktiivisempi kirjoittaminen.

Mikäli tämä parivuotinen perhe-elämään sukeltaminen on jotain opettanut niin se on tämä: koskaan ei tule täydellisen rauhallista ja eteeristä hetkeä aloittaa työt jonkin unelman (tai siivouksen/työprojektin/lapsen vaatekomeron läpikäymisen) suhteen. Aina on kaaosta, parittomia sukkia ja hoidettavia asioita – mutta niidenkin ohella voi silti aloittaa. Unelmoinnin, siivoamisen tai minkä vaan. Niinpä siis blogin aktiivisempi pyörittäminen alkaakin n-y-t… NYT.

Aloittaminen onkin usein se hankala juttu, mutta kun sen yli pääsee niin olo onkin jo todella hyvä. Sitä myös usein tajuaa, noissa aloittamisen hetkissä, että wow miksen tehnyt tätä jo aiemmin.

Blogin pariin paluuni kunniaksi ajattelin tänään raapustella teillä ajatuksiani Pihapolkua pitkin -nimeen liittyen, sillä en ole koskaan vielä tainnut kertoa teille minkälaisia tunteita itselläni tähän blogin otsikkoon liittyy.

 

 

Pihapolkua pitkin -sanapari on itselleni ennen kaikkea tietty fiilis. Ajatus nimeen tulikin alunperin siitä tunnelmasta, jota huomasin kaipaavani lisää elämääni. Siihen tunnelmaan liittyy vahvasti luonto ja vapaus, pulppuileva ilo ja hetkistä nauttiminen. Se on sekoitus monia asioita, joita edelleenkin haaveilen tuovani enenevissä määrin elämääni.

Tuota haaveideni fiilistä kuvaavat ehkä parhaiten muutamat lapsuusmuistoni. Esimerkkejä: mehukestit lehtimajassa, soutelut järvellä, kävelyretket pitkin metsäpolkuja, loputtomat hetkeni kynän ja paperin kanssa (piirsin lapsena KOKO ajan), hevoset, autossa syödyt eväsleivät, maisemien tuijottelu (lapsuudessani oli todella paljon automatkailua), rahkapullien leipominen, kirjojen lukeminen sadesäällä… ja niin edelleen.

Ilo, läsnäolo, aitous. Ne ovat niitä asioita, joihin nuo edellämainitut muistot mielessäni yhdistyvät. Ja noita kaikkia asioita haluan myös lisää elämääni.

Uskon vakaasti, että omaan hyvinvointiin ja unelmiin panostamalla voi tehdä itsekin enemmän hyviä asioita ympärillään – ja maailmassa yleensäkin. Joten nyt lupaankin itselleni, että tämän blogipostauksen kirjoittamisen lisäksi toteutan tänään yhden toisenkin haaveeni. Kaivan laatikosta esiin kynän ja paperia – ja katson osaanko vielä piirtää.

 

Minkä toiveesi tai haaveesi juuri SINÄ voisit tänään toteuttaa?

-V

 

Kuvat: Erika Lind / Studio Metsä

 

 

Fiiliksiä

Täällä ollaan!

kesäkuu 10, 2018

 

Hei ihanat. (Eli te uskolliset, mahtavat lukijani jotka vielä olette siellä ruutumaailman toisella puolella. <3)

Halusin vaan ilmoittaa, että täällä ollaan – blogihiljaisuudesta huolimatta.

Mennyt kevätkausi on ollut hyvin stressaava ja monin tavoin raskas – mutta kesän lämpö ja hehku ovat tuoneet tullessaan fiiliksen siitä, että kyllä tää tästä. Ja kyllähän se! Aina.

Blogi tulee myös jälleen heräämään eloon, I promise. Tulossa on juttua ainakin kesä-Suomen tulevasta roadtripistä, suvikauden parhaista vegeruoista, hyvinvointirempastani sekä viime aikaisista luonnonkosmetiikkalöydöistäni.

Ja aiheita saa toki myös toivoa, nyt ja aina.

 

Ja loppuun vielä iso KIITOS. Kiitos, että olette kärsivällisesti mukana siellä sivujen toisella puolen, silloinkin kun olen vähän hiljaisemmassa putkessa. Se merkkaa ihan mielettömästi!

Ootte parhaita. <3

 

-V