Browsing Category

Fiiliksiä

Fiiliksiä

Lauantain parhaat

tammikuu 6, 2018

 

Uusi vuosi on jo nyt tuntunut jotenkin todella hyvältä: kevyemmältä kuin edeltäjänsä, valoisalta ja lempeältä. Luultavasti tämä muutos ympäröivässä ilmapiirissä liittyy aika lailla omiin mielikuviini vuoden vaihtumisesta sekä tähän vaihdokseen liittyvästä raikkaudesta, mutta so what. Aion hyvillä mielin uskoa fiiliksiini vuoden 2018 iloisesta persoonallisuudesta sillä merkkejä tästä on ollut jo paljon ilmassa.

Niitä ovat muun muassa seuraavat pienet, mutta ah-niin-ihanat päiviäni ilahduttaneet asiat:

Löysin Oprahin Super SoulSunday podcastit. Yhtäkkiä harmaat koiralenkkini ovat näiden pätkien myötä syvällistä pohdintaa, uskomattomia ahaa-elämyksiä sekä ihmisluonnon monipuolisuuden ihastelua. Suosittelen lämpimästi kaikille elämän sävyistä, tunteista ja ihmisyydestä kiinnostuneille näitä podcasteja. Omia suosikkeja ovat tähän mennessä Shonda Rhimesin sekä Brené Brownin osat.

Rakastuin kardemummakahviin. Miten olinkaan unohtanun sen, kuinka extrahyvältä aamukahvi voikaan maistua kun sen seassa on ripaus tätä pullan leipomisesta muistuttavaa maustetta?

Vein suuren määrän tavaraa ja vaatteita kierrätykseen. Out with the old, in with the new. Tervetuloa väljempi vaatekaappi ja uusi, raikas vuosi.

Löysin uusia metsäpolkuja lenkkimaastoikseni. Jokohan sitä uskaltaisi aloittaa raskauden jalkoihin unohtuneen juoksuharrastuksen uudestaan?

Ja lisäksi, se isoin juttu: tajusin yksi päivä että juuri tässä hetkessä elän sellaista elämää josta en oikeasti osannut edes unelmoida muutamia vuosia sitten. Toki suomalaiseen synkkyyteen taipuva ihmismieli osasi heti huomauttaa itselleni että ”jos menee näin hyvin, niin kohta joku homma menee ihan metsään”, mutta olen vakaasti päättänyt taistella tuota pessimismin tympeää asennetta vastaan. Vaikeuksia tulee aina, muttei niiden etukäteen harjoitettu murehtiminen ketään auta. Näin ollen aion nauttia, tässä ja nyt. Iloita siitä, että saan yksinkertaisesti olla: kaikkea sitä mitä olen ja juuri tässä hetkessä. Elää äitinä, kumppanina ja yrittäjänä. Olla hölmö, hauska, innokas, vakava, turhautunut, positiivinen, stressaantuva – kokonainen minä.

 

– Viola

 

Fiiliksiä Hetkiä

Jonain päivänä kirjoitan kirjan

marraskuu 17, 2017

Jonain päivänä se tapahtuu.

Sillä vaikka jotkut unelmat ovatkin tarkoitettuja vain ihanan keveäksi hattaraksi mielen maisemiin, tämä ei ole sellainen.

Olen nimittäin päättänyt että eräänä kauniina päivänä voin vastata ”Mitä kuuluu”-kysymyksiin maagisella lauseella: Mitäs tässä, julkaisin juuri kirjan.

Ja vaikka olenkin monien vikojen nainen, on yksi asia itsessäni erityisen hyvää ja vahvatekoista. Nimittäin se, että kun päätän jotain – sitten se on aika lailla menoa.

Jokin aika sitten unelmani oli ihmeellisen lähellä toteutumista. Kylmät väreet wannabe-kirjailijan iholleni nostattava sana kustannussopimus oli mainittu ja pyörät pyörivät eteenpäin asian ympärillä. Aina ei kuitenkaan käy niinkuin toivoisi, ja homma ei sitten lopulta toteutunutkaan. Hetken purin huulta ja itkin pari kyyneltä. Ärsytti ja samalla ei. Jotenkin jo tuolloin tuntui, että ehkä vielä ei ollutkaan oikea hetki.

Nyt unelmani on kuitenkin alkanut jälleen seurailla mieleni mutkia tiiviisti; hei täällä mä oon, vieläkin!, tuntuu se huutelevan aina kun ehdin vähänkin ajatuksiani kuunnella. Olenkin alkanut ajatella, että hemmetti – pitäisikö se kirja vaan nyt tehdä? Ja joo, onhan tässä tätä arkea, lapsen hoitoa, väsymystä ja kaikkea, mutta… Sehän on elämää, enkä usko (itseni tuntien) että tämä laiffi tulee tästä kovin piakkoin ainakaan rauhoittumaan.

Joten… Ehkä olisi aika. Ottaa eteen tyhjä word-tiedosto ja lähteä kohti tuntematonta. Aloittaa koko juttu alusta, puhtaalta pöydältä ja avoimin mielin.

Ja enhän joutuisi kuitenkaan tätä urakkaa kohtaamaan yksin. Sillä seuranani on aina se eräs tyyppi: uskollinen, sitkeä unelmani.

Ja kahvia, tietysti.

 

Elämä Fiiliksiä

Elämäni paras päätös

marraskuu 7, 2017

Sen verran äsken liikutuin telkkarin ääressä Ensitreffejä katsellessani, että oli pakko ihan täysillä heittäytyä tähän tunteilumoodiin ja kaivaa esiin kuvia omasta hääpäivästä.

Ja olihan se päivä nyt oudointa, upeinta, pelottavinta, kauheinta, ihaninta ja absurdeinta ikinä.

Koskaan eivät ole jalat niin tärisseet, mutta onneksi pääsin perille alttarille… Sillä siihen päivään astelu oli elämäni paras päätös.

Ensi viikolla saankin sitten hikoilla paidan kainalot märiksi jännityksestä kun Ensitreffeissä nähdään ”vanhojen kausien tuttuja kasvoja”… En tiedä miksi oma tv-esiintyminen jännittää nyt lähes yhtä paljon kuin aikoinaan se ”oman kauden” alkaminen. Tai no, ehkä ihan jo siksikin, että olen viettänyt pian puolitoista vuotta lapsielämän keskellä – mitä ihmettä mahdoinkaan tv-kameroille höpistä? Osasinko sanoa mitään järkevää niinkuin… MISTÄÄN?

Tällaisiin rakkaudentäyteisiin (ja samalla hieman paniikinomaisiin – hehe) tunnelmiin päätän tämän illan avautumiseni!

Ihanaa viikonjatkoa kaikille!

Fiiliksiä Hetkiä

Ihanin lehtilöytö aikoihin

lokakuu 20, 2017

 

 

Olen aina ollut hulluna lehtiin. Ihan jo pelkästään kauniin lehden selailu ja sen tuoksu saa oloni mukavaksi.

Hyvä lehti on kuin lupaus hetkestä itselle; Tule, luonani saat olla rauhassa – ja ihan vaan nauttia.

Pitkään olen ollut jumiutunut aika lailla samojen naistenlehtiläpysköjen lukemiseen. Tutut lehdet ovat helppo valinta, kuin lämmin huopa johon kääriytyä näinä lokakuisina iltoina.

 

 

Onneksi kuitenkin eilen hamusin käsiini Prisman lehtihyllyiltä entuudestaan itselleni tuntemattoman In the moment -julkaisun. Ja ah, nyt taisi kyllä löytyä todellinen lehtimaailman helmi!

Vaikkakin lehti sisältää osin aika itsestäänselviä mindfulness-hokemia on kokonaisuus on niin kaunis ja mietitty, etten voi olla kuin tyytyväinen ostokseeni. Lisäksi fanitan lehtiä, jotka käyttävät kivoja kuvituksia (esim tuo ihana kansikuva!) osana lehtensä visuaalista maailmaa – se tuo koko homman ihan uudenlaiselle kauneuden tasolle.

 

Luetaan (hyviä!) lehtiä ja nautitaan elämästä – siinä siis tämän perjantain opetus!

Ihanaa viikonlopun alkua pupuset!

 

Fiiliksiä

Entä jos muualla olisikin paremmin?

lokakuu 14, 2017

Aina välillä sitä miettii. Vaikka kuinka on puhdas luonto ja hyvä koulutus – että mitä jos asuisikin jossain muualla.

Harmaiden ilmeiden täyttämässä ruuhkabussissa mietinkin hiljattain: voisinko please asua jossain missä olisi lämpimämpää, aurinkoisempaa ja vähän… no, hilpeämpää elää. (suomalaiset osaavat näyttää niin koomisen kuolemanvakavilta julkisissa liikennevälineissä)

Onneksi reissaamista on sen verran kertynyt omaan mittariin, että tiedän jo nyt: loppujen lopuksi aurinkoisinkaan biitsimaa ei maalaile elämään onnea jos oma sisäinen maailma ei ole kunnossa.

Olen asunut tähän mennessä Etelä-Ranskan eräässä pikkukylässä, Jenkkilän Coloradon osavaltiossa, Pariisin kupeessa, Karjaan harmonisessa hiljaisuudessa sekä monilla eri alueilla Helsingissä. Myönnettäköön tosin, että sellainen trooppinen paratiisi puuttuu listaltani – joten en aivan tiedä minkälaista olisi asua ainaisessa kesässä ja herätä auringonpaisteeseen.

Mutta uskallan epäillä – vaikkakin lämpimämmät lämpötilat ja auringon hehku olisivatkin erittäin tervetulleita Suomeen omasta puolestani – että ilman vaikutus siihen kaikista tärkeimpään, omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen, on loppujen lopuksi kuitenkin aika pieni. (Tai ainakin näin haluan uskotella itselleni lokakuisen suomisään keskellä.)

Lapseni kautta olen myös tajunnut entistä selkeämmin erään vanhan kunnon kuvion, eli asenteen merkityksen. Niin klisee kuin se ehkä onkin, niin hemmetti että se oma ättityyd voikin muuttaa pelin kulkua! Poikani ei paljon Suomen säistä tai muustakaan valittele, vaan painelee menemään kaatosateessakin, hymyillä virnuillen ja lyhtypylväille hihitellen (?).

Itse voin, kaikesta tästä positiivisesta asennesaarnailusta huolimatta, myöntää olevani aikamoinen talvesta ahdistuja. En siis todellakaan ole niitä tyyppejä jotka odottavat kunnon hiihtokelejä tai haaveilevat pakkaskeleistä. Hahahahaaa. Juu. En tosiaan.

Oma sieluni nauttii eniten lämmöstä ja valosta. Järven pinnalta hohkaavista auringonsäteistä ja rusottavista poskipäistä. Aamukahveista ulkona ja varpaista ruohikossa.

Onneksi minulla on tuo pieni buddhani, elämäni suurin opettaja – eli lapseni. Hänen myötään olen huomannut suhtautumiseni ”huonoja” kelejä kohtaan keventyneen huomattavasti. Omassa elämässä on niin hullu määrä asioita joihin voin vaikuttaa – joten miksi stressaisin yhdestä sellaisesta, johon minulla ei ole minkäänlaista kontrollia?

Ja onhan se myönnettävä, että ovat ne vaihtelevat vuodenajat aika kivoja. Näin on buddhamieheni opettanut.

 

-V

Fiiliksiä

Instagramin helmiä (ja miksi täydelliset kuvat ärsyttävät)

lokakuu 7, 2017

Instagram on ehdottomasti oma lempparini mitä tulee erilaisiin somekanaviin. Olen aina ollut hulluna toimiviin visuaalisiin kokonaisuuksiin ja näin ollen makeiden uusien IG-kanavien löytäminen saa meikäläisen edelleen innostuneeksi.

Vaikkakin juuri kirjoitin juuri hiljattain (pakon edessä) sattuneesta kännykkäpaastostani – on silti sanottava, että Instan päivittäistä seuraamista kaipaan kyllä aidosti. (Varaluurilla kun ei vaan jaksa edes yrittää – epäilen että Instan avaaminenkin veisi yhden aamupäivän.) On mahtavaa, miten nykyajan teknologia voi tuoda kännykän näytölle niin taidetta, muotia, ruokatrendejä kuin fitnessvinkkejäkin.

Ja minkälaista visuaalista karkkia Instagram tarjoaakaan! Esteetikon sieluhan siinä ihan lepää.

 

Asialla on kuitenkin myös kääntöpuoli.

Se hemmetin täydellisyys kun vaan on joskun niin kieroutuneen harhaanjohtavaa.

Vaikka asian tiedostaisikin – no eihän kenenkään elämä ole pelkkää täydellistä brunssia ja ihanan roosaa asukokonaisuutta 24/7 – on helppo silti hukuttautua täydellisen viilatuiksi muokattujen kuvien maailmaan… ja tuntea omassa elämässään huonommuuden fiiliksiä alta aikayksikön.

Olen huomannutkin itse viime aikoina alkaneeni lämmetä uudenlaisille kuvamaailmoille. Hieman tylsän virheettömiksi hiottujen kuvien sijaan on välillä virkistävää nähdä naururyppyjä, aitoja ilmeitä, spontaaneja tilanteita ja ei-aina-niin-symmetrisen-harmonisia aamiaisannoksia.

 

Omia suosikkejani ovat tällä hetkellä muun muassa nämä kuvatilit:

Uusi Muusa – Suositun sivuston IG-tili on rehellisen raikas – juuri kuten se lupaakin.

Valtavan ihana – Mahtavan kirjauutuuden ympärille rakennettu tili, jota pitävät kirjan kirjoittajat Hanna ja Aino-Kuutamo. Body lovea ja muuta ihanaa – tsek tsek.

Hilary Rushford – No okei okei, tämä on hyvinkin viilailtu kuvatili, mutta diggaan tämän mimmin aidosti ilosta, värikkyydestä ja kuplivuudesta.

Yoga Girl – Tätä IG-tähtöstä seuraa jo yli 2 miljoonaa (w-o-w) ihmistä! En itse niinkään erityisesti ole rakastunut Rachelin kuviin vaan niiden ohessa oleviin tekstinpätkiin eli captioneihin. Ihanan rehellistä avautumista äitiydestä ja elämästä – kaiken kuuluisuuden ja täydellisten rantamaisemien keskeltä.

 

 

Sellaisia kuvasuosikkejä tähän hetkeen.

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Elämä Fiiliksiä

Minä ja poikani

lokakuu 4, 2017

 

Viime päivinä olen halannut lastani aiempaakin useammin.

Yrittänyt nuuhkia pientä niskaa ja tunnustella pieniä perunamaisia varpaita vähän joka välissä.

Sanoa rakas ja wau kun olet taitava niin monta kertaa päivässä että tuo ihmeellinen pieni ihminen sen varmasti tajuaa; ei ole mitään parempaa ja tärkeämpää kuin nämä hetket kanssasi.

Viime päivinä olen nähnyt edessäni hämmentävän usein pienen pojan entisen vauvaolennon sijaan.

Se on laittanut sydämen kiemuralle mutta samalla rinnan rottingille ylpeydestä; mitäs me tässä, minä ja poikani.

 

 

Kuvituskuva: Brooke Smart / Babiekins magazine

Fiiliksiä

Hullu maailma

lokakuu 2, 2017

Monet kevyemmät postausaiheet olivat suunnitteilla tähän päivään blogisisällöksi.

Maailman hulluus kuitenkin ahdistaa tänään sen verran, että on pakko hengittää hetki ja yrittää ymmärtää.

Espanja, Las Vegas, Marseille.

Silmittömän julmia asioita tulvii silmien eteen sosiaalisen median videoklippien muodossa ja tuntuu kuin haluaisin vain kutistua jonnekin kauas, pikkuiseen nurkkaan, kauas ulkomaailmasta.

Jonnekin mihin voisi kadota joksikin aikaa, kuin Muumit talviunilleen, ja palata takaisin maailman pariin päivänä, jolloin kaikki olisi vähän paremmin.

Vetäytyminen ja katoaminen eivät kuitenkaan ole ratkaisuja. On vain uskottava niihin asioihin kuin aina ennenkin; ihmisiin ja hyvyyteen.

On uskottava, vaikkei siltä tuntuisi juuri tänään.

 

 

Fiiliksiä

Väsynyt & onnellinen

syyskuu 30, 2017

 

Hiljainen viikko blogissa, mutta erityisen kiireinen viikko omassa elämässä. Huuuuh vaan.

Nyt onkin takki aika tyhjä, mutta samalla fiilis onnellinen.

Tiedättekö se sellainen väsyneen onnekas tunne… kun se pusakka tosiaan on tyhjänä – mutta sydän kovin täynnä. Se on aika mahtava juttu.

Lähdenkin tästä lataamaan akkuja, mutta lupaan että aivan piakkoin täällä blogissa on eläväisempi meininki; ideoita nääs pukkaa ja intoa olisi vaikka mihin!

Mutta ensin: Netflixiä, omenahyvettä ja sitten UNTA.

Ah.

 

Kuulemisiin (pian!) pupuset.

 

 

Fiiliksiä

Kotiäidin märkä uni

syyskuu 22, 2017

Unelmoin sinusta jatkuvasti.

Heti aamulla kun olen noussut sängystä nouset mieleeni. Päiväkahvien aikaan samoin, päivästä toiseen. Illalla koneella töitä näpytellessäni yhteytemme on erityisen vahva – ah ja voi, milloin pääsen luoksesi?

Kauttasi haaveilen myös hotellien puhtaan rouheista lakanoista ja kaupassa katson pehmeitä koristetyynyjä mieli suhisten. Kaikki mikä muistuttaakin sinusta on kuin mannaa unelmakeskukselleni aivoni sopukoissa.

Ehkä vielä joskus. Jonain päivänä.

Tapaamme siellä missä juuri tuuletettu huone sekä vasta pestyt lakanat tuovat meidät yhteen, täydellisen hiljaisena hetkenä.

Minä ja sinä… Nukkuminen.