Browsing Category

HETKET JA FIILIKSET

HETKET JA FIILIKSET

”Äitiys ei muuta mitään” – valheita vauvaelämästä

kesäkuu 18, 2017

beibi

”Äitiys ei kyllä tule muuttamaan minua suuresti. Tai siis tietenkin arjen rutiinit vähän muokkautuvat uudenlaisiksi, mutta mä oon silti mä.”

Jotain tämäntyylistä taisin itsekin sanoa omaan äidiksi tulooni liittyen vielä siinä vaiheessa, kun lapsonen oli vielä mahani suojissa piilossa. Oi kuinka väärässä voikaan pieni ihminen olla, hahaa.

Sillä ainakin omalla kohdallani on äitiys muuttanut minua, jo tässä vaiheessa, enemmän kuin mikään tai kukaan koskaan elämässäni. Ja millä tavoilla? No ainakin näillä:

  • En enää osaa katsoa mitään äitiydestä kertovia tv-ohjelmia liikuttumatta. Kömpelöinkin Erilaiset äidit -jakso vaatii nessupaketin läheisyyttä.
  • Kannan aina mukanani monipuolista välipalavalikoimaa.
  • Huolestun helpommin. Tai siis, myönnetään: huoli ja pelko ovat jatkuvasti mukanani kuin kaksi superneuroottista ystävää.
  • Mikäli valvon illalla yli yhdentoista, on kyseessä erittäin erityinen tapahtuma.
  • Edelliseen viitaten; leffojen katselu on todella harvinaista ajanvietettä. Jaa miksikö? Hereillä pysyminen pimeässä olohuoneessa, mukavalla sohvalla istuskellen on pienen lapsen äidille kuin henkinen maraton – se vaatii sisua, kestävyyttä ja lujaa tahtoa.
  • Tunnen vahvemmin kuin koskaan. Rakkautta, innostusta, jännitystä, stressiä, ahdistusta. Kaikki on vähän syvempää kuin ennen; niin fiilikseni kuin koko elämänikin.
  • Näen kaupat, kahvilat ja museot uusin silmin. En mieti niinkään niiden kiinnostavuutta tai monipuolisuutta – ajatukseni ovat aivan muualla. Millaiset ovat kulkuväylät? Ovatko vessat hyvät? 
  • Ymmärrän lasten vaatekokojen ihmeellistä maailmaa kuin vanha tekijä. Aiemmin tämä monenlaisten kokomerkintöjen universumi oli itselleni täysin tuntematon suo.
  • Olen onnellisempi kuin koskaan. Ja väsyneempi. Sillä sellaista se äitiys on: kaunista kaaosta.

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Yleinen

Kesän 2017 could do -lista

kesäkuu 16, 2017

ranska

To do -listat ovat aivan liian määräileviä silloin kun on kyse letkeästä kesämeiningistä – näin ollen teinkin could do -listan tämän suvikauden kunniaksi. Eli toisin sanoen: alla olevan listauksen ihanuuksista saatan toteuttaa kaikki ideat (ja vielä enemmänkin) – tai sitten en tee mitään. Haa, mikä vapaus!

Sillä kesä ei ole mieltä pomottavien tiukkojen aikataulujen aikaa – nyt on aika vaihtaa tiukat farkut kepeään mekkoon, aamuiset kaurapuurot mustikoihin sekä herneisiin ja meikkivoide kepeään aurinkorasvaan.

Ja niin – se lista, siitä tuli aika ihana. (Erikseen on vielä sitten pitkä listaus ”lapsijuttuja” jotka eivät ole mukana tässä astetta itsekkäämmässä listauksessani)

Tällainen siitä tuli:

Kesällä 2017 haluan…

  • Kahvitella Cafe Kuumassa (Avocadoleipä täytyy testata! Nimimerkillä Avocadoleivät forever)
  • Käydä Valokuvataiteen museossa
  • Herätä ennen aamuviittä ja pyöräillä viljelypalstalleni aamukahville
  • Kierrellä yhden päivän ajan ympäri Linnanmäkeä, käydä vuoristoradassa, ja syödä vohvelia
  • Järkätä piknikin Suomenlinnan kallioille
  • Pyöräillä päivät läpeensä, palaten illalla kotiin posket rusottavina ja jalat onnellisen väsähtäneinä
  • Nauttia roseeta omalla partsilla
  • Tehdä vaellusretken Nuuksioon
  • Syödä lettuja, herneitä, uusia perunoita ja valkokastiketta
  • Joogata ulkona, juosta ulkona, tehdä kaikki liikunta ULKONA!
  • Eläytyä turistina Helsingissä -fiilikseen yhden päivän ajan, kaupunkia kierrellen ja ratikoissa istuen
  • Käydä vesijuoksemassa Stadikalla 
  • Mennä aamiaiselle Makersiin
  • Ottaa kuvia… ja sitten napsia vielä vähän lisää kuvia
  • Kirjoittaa!
  • Tehdä raparperipiirakkaa oman maan sadosta
  • Kuunnella kesäisen höpsöä musaa ja etsiä uusia lempiartisteja
  • Opetella tekemään hyvän mojiton – alkoholilla ja ilman
  • Käydä suppailemassa

 

Mitäs juttuja löytyy teidän kesälistoiltanne?

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET

Kuka voisi kellot seisauttaa?

kesäkuu 12, 2017

hdr

Eilen juhlittiin ”vauvamme” 1-vuotispäivää isojen bileiden muodossa. Pippalot sujuivat mahtavasti; ilma oli kesäinen, kakku hyvää ja vieraat parhaita ikinä.

Juhlapäivän iltana odottamaton haikeus ja ahdistus kuitenkin valtasivat pääkoppani. Nytkö se bebe on jo vuoden vanha? Mihin tämä aika oikein sujahti? Voisiko please joku ystävällinen sielu pysättää nämä elämän kellot ja tämän sekopäisen ajankulun?

En yleensä ole pahemmin surkutellut ajan kulumista ja sitä, että elämä tuntuu joskus hujahtavan kiireellä ohi. Olen aina ajatellut, että kun tekee päivistään erilaisia ja kokeilee uusia juttuja, tuntuu elämä positiivisella tavalla paljon pidemmältä; aika ikäänkuin laajenee kun uskaltaa mennä, kokeilla ja nähdä.

Lapsen saaminen on kuitenkin tuonut tähän hommaan uudenlaisen ulottuvuuden; ajan kuluminen on yhtäkkiä todella konkreettista. Omasta naamasta kun ei vuosien eteneminen tietenkään mitenkään näy (ehehe) – mutta pienen lapsen olemuksen muutokset ovat huimia, jo ihan parissa kuukaudessa voi tapahtua pienimuotoisia ihmeitä.

dav

Jotenkin kaipaankin kovasti elämään nyt asioita, jotka mieluummin hidastaisivat kuin kiihdyttäisivät tätä elämisen tahtia. Epäilen, että aika moni (oli lapsia tai ei) jakaa tämän ajatukseni – vai?

Jos saisin päättää, pysäyttäisinkin juuri nyt ajan niihin hetkiin, kun poikani nauruhepuloi sylissä kutittaessani hänen pikkuruista, pulleaa mahaansa. Tai niihin sekunteihin kun katson tuota minimiestä huoneen toiselta laidalta, katseemme kohtaavat ja hänen naamansa leviää upean riemukkaaseen virnistykseen.

Aika ei kuitenkaan toimi niin, pause-nappulaa ei ole luotu. Syystäkin.

Sillä vaikka ajan kuluminen välillä raastaa sydäntä ja vaatii kaivamaan nessupaketit esiin – on sillä silti selkeä tarkoitus. Elämän vauhti on välillä huumaava, toisinaan aika matelee. Tarkoitus piilee kuitenkin hetkissä, näin luulen. Siinä, että uskaltaa päästää irti kiireestä, puhelimesta(!) ja monista eri ajatuksistaan mielen sopukoissa – ja vain olla.

Ja kun osaa pysähtyä niin ymmärtää senkin miksi ajan on pakko kulua. Emmehän me muuten osaisi arvostaa meille annettuja hetkiä; niiden ainutkertaisuutta ja niissä piilevää voimaa. Sillä tämäkin hetki on kohta poissa… Ja se jos mikä on haikeaa, mutta samalla uskomattoman upeaa – sillä se tosiaan tarkoittaa että jokainen hetki on aidosti, ihanasti, sydäntä koskettavasti uniikki.

mde

Näiden ajatuksien voimalla aion kaivautua haikeuden mielialasta jälleen ylös ja iloita siitä, että meidän huushollin nurkissa vipeltää nyt ihan oikea taapero!

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET

Blogin uusi suunta

toukokuu 8, 2017

 uusiviola

Vastaleivotussa leivässä on aina ripaus arkipäivän taikaa. Siinä on myös kotoista lohtua ja pysähtymisen tunnetta. Leipomisen, kevään ja pöydällä keittiötä piristävien kukkien yhdistelmässä taas on jotain aidosti ilahduttavaa – tulee fiilis, että edessä on varmasti monenlaisia hyviä juttuja. Tai ainakin aurinkoa ja voilla siveltyjä lämpimäisiä leivänsiivuja.

Myös blogin sivuilla on nyt tämäntyylisiä tunnelmia ilmassa. Hyviä juttuja, raikasta fiilistä ja odotuksen hetkiä.

Piakkoin voin kertoa suunnitelmistani teillekin, mutta sanottakoon jo nyt, että bloggaamista en aio lopettaa. (Vaikka viime aikojen bloggaustahti voisikin tällaista ennakoida. Kröhöm ja anteeksi.) Itse asiassa päinvastoin, sillä suunnitteilla on monipuolisia teemoja ja postauksien aiheita, uudenlaiseen pakettiin käärittynä.

Leipää leipoessa kannattaa uunin luukku pitää visusti kiinni siihen saakka, kunnes leipomus on varmasti kunnolla kohonnut ja kaikin puolin valmis. Näin ollen pidän blogisuunnitelmanikin vielä vähän piilossa, jotta ne voivat rauhassa löytää lopullisen muotonsa.

I’m so excited, and I just can’t hide it…

-V

 

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

ajatuksia HETKET JA FIILIKSET

Mitä tehdä kun blogimaailma ahdistaa?

toukokuu 4, 2017

taivas

Myönnetään tämä homman nimi heti alkuun: tällä hetkellä bloggailu ahdistaa. Ja stressaa Eikä tämänkaltainen fiilis taida olla kovin hedelmällinen lähtökohta millekään upealle. Tilanne onkin valitettavasti näkynyt harventuneina postauksina teille lukijoilleni. Tästä heti alkuun pahoittelut! (Sillä te olette ihan parasta sakkia evör!)

Haluan kuitenkin heti todeta, että kirjoittaminen itsessään ei ole se ongelma – sillä sanojen maailma ja ajatuksien jakaminen on vetänyt puoleensa viime aikoina entistäkin enemmän. El problemo on writer’s blockin sijaan enemmänkin äitielämän mukanaan tuomat ajalliset haasteet (lue: jalassa riippuva taapero) sekä elämän alati liikkuvat palaset.

Aika ei vaan tunnu riittävän. Ja se jos mikä on aivan pebandeerista sanon minä! Sillä te, lukijani, olette oikeasti tärkeitä meikäläiselle. Teidän kommenttinne ja ihanat sananne postauksiin sekä kuviin ovat se syy, miksi olen jaksanut (ennen tätä blogiahdistus-aikakauttani) bloggailla niinäkin päivinä kun olisi tehnyt mieli vetää peitto korville ja paeta to do -listoja ja kalenterin hälytyksiä sängyn uumeniin vaikkapa kokonaiseksi vuodenajaksi, kuin Muumilaaksossa talvehtivat palleroiset konsanaan.

Aion kyllä nousta vielä täältä blogiahdinkoni syövereistä, eli ei tässä sen suurempaa paniikkia ole ilmassa sivuston tulevaisuuden suhteen.

Ja te, lukijat, te todellakin olette kultaa! Teidän takia aion sumplia aikatauluni, elämänkiemurani sekä vauvameininkini niin, että voin jatkaa sitä mistä niin kovasti nautin.

Siitä kun voi kirjoittaa niin, että läppärin näppäimistö tärisee, aika katoaa ja kahvia kuluu huomaamatta toinenkin kupillinen. Siitä, kun omassa tekemisessä on ripaus taikaa.

Cause we all need a dash of magic in everyday,

Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Yleinen

Jotain uutta luvassa…

huhtikuu 12, 2017

blogi violan budapest matkaAsfaltin harmaan lämpöinen, ystävällinen kohtaaminen talvihankien kansoittamien kuukausien jälkeen. Lumet sulavat ja maisema tuntuu uudelta. Joka vuosi. Keväällä on ihmeelliset voimat.

Kevät. Kaikenlaista uutta ilmassa.

Tänäkin vuonna, ja nyt myös täällä blogissa.

Uutuuden tuulet eivät tosin ole aivan vielä valmiita näyttäytymään, joten sanonpa vain: pysykäähän kuulolla ja nauttikaa täysillä kevään ensi hetkistä. Ne on maagisia ne!

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

ajatuksia HETKET JA FIILIKSET Tv

Miltä tuntuisi olla Iholla?

huhtikuu 4, 2017

violan blogi

Eilinen ilta meni aika lailla toisella tavalla kuin olin ajatellut; soffarentoutumisen sijaan ilmestyikin eteeni kaikenlaista hoidettavaa asiaa enkä tästä johtuen päässyt illalla hartaasti odottamani Iholla-jakson pariin. NYYH. (Onneksi pääsin korjaamaan vääryyden äsken, kun tsekkasin ekan jakson vauvan nukkuessa Katsomosta.)

Olen ollut koukussa Iholla-sarjaan sen alkuajoista lähtien, jokin sen tirkistely-luonteessa on vain niin mahtavaa. Kaipa se on se, että pääsee kurkistamaan erilaisten ihmisten elämiin ja lopuksi voi todeta että ”Vau, sekin on oikeasti ihan samanlainen kuin mä! Taistelee kaatosateessa kauppakassien kanssa ja kiukuttelee kun on nälkä.”

Muutamaan otteeseen olen myös miettinyt, pitäisikö tehdä omassa elämässä vastaavanlainen kuvaamisprojekti; ottaa videokamera esiin ja painaa rec-nappia. Ja pitää se kamera päällä, myös niinä huonompina hetkinä. En tosin tiedä ketä tällainen arjen realismi ilahduttaisi – mutta toisaalta voisi olla itselle aika opettavainen kokemus nähdä nauhalta mitä sitä päivän aikana oikeasti tuleekaan sanoneeksi ja ajatelleeksi. Toisaalta en tiedä miten jaksaisin katsella itseäni nauhalta pidempään kuin pari minuuttia, Ensitreffienkin kohdalla oli jo ongelmia, hehe.

Tänään illemmalla toivon päivän sujuvan eri tavalla kuin eilen, niin että pääsisin illalla kaakao kädessä sohvalle, rohkeiden naisten elämää katselemaan.

Olen Iholla-koukussa, jälleen.

-V

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Reissut

Kohta lähdetään!

maaliskuu 27, 2017

laukku violan

Ihana päivä; aamulla lenkki koiran kanssa, aurinkoinen sää, pojan kanssa muskarissa heilumista, kahviakahviakahvia, laukkujen pakkaamista ja illemmalla luvassa vielä hien pintaan huhkimista kunnon treenin muodossa. Sekä toki vähän lisää pakkaamista ja laukkujen järkkäilyä.

Sillä huomenna: lähtö Budapestiin. (Johon on luvattu lähemmäs 20 astetta plussaa!)

En meinaa pysyä pelihousuissani (mistä tuo sanonta muuten tulee? Miksi ne ovat pelihousut?), sillä alkavan kevään ja reissun yhdistelmä on jokseenkin ylimaallisen upea yhdistelmä kaltaiselleni auringonvalo- sekä matkusteluaddiktille.

Mitä teidän maanantaihin kuuluu? Ja onko muuten jotain huippuvinkkejä Budapestiin, kaikki ovat erittäin tervetulleita (ensimmäinen kerta kyseisessä kaupungissa)?

-V

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Hyvinvointi Yleinen

Tunteiden viemää?

maaliskuu 14, 2017

howIfeel

Luen tällä hetkellä todella kiinnostavaa kirjaa nimeltä ”Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta”. Valitsin kyseisen teoksen tämän hetken lukemisekseni ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen aina ollut loputtoman kiinnostunut ihmisen mielen toiminnasta sekä kaikista niistä alitajunnan ja tunteiden tasoista joita sisällämme on. Ja tunteethan nyt eivät ole ihan helppo nakki, jos mielenhallintaa mietitään. Tunteethan vievät meitä ihan täysillä… vai vievätkö?

Sen aion nyt selvittää (tai ainakin oppia jotain uutta tunteista ja niiden vallasta meihin) ja saatanpa hyvinkin palata tähän kirjaan myöhemmin.

Sen vaan sanon, että jos jotain olen hyvinvoinnista viime vuosina oppinut on se tämä: henkisen puolen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja oman itsensä tunteminen sekä arvostaminen on sata kertaa vahvempi tekijä hyvän fiiliksen pelikentillä kuin mikään pussukka superfoodeja.

-Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET

Keväinen arvonta

maaliskuu 2, 2017

VALO2

Eikös olisi jo aika? Kevään saapua, siis.

Jos meikäläiseltä kysytään on vastaus: OIKYLLÄOIKYLLÄJESJESJES!

Omaan nimittäin äärimmäisen huonon kestokyvyn loskalle, pimeydelle ja harmaudelle. Sielu halajaa, juuri nytkin, niin palavasti aurinkoa ja lämpöä että tuntuu että pakahdun.

Hoh.

Mutta toisaalta. Ei ole mitään parempaa kuin se fiilis, jonka se ihan ensimmäinen, oikeasti lämmin kevätpäivä nauttijalleen antaa. Se päivä, jolloin voi mennä ulos farkuissa ja kevyessä takissa (tai ehkä jopa pelkässä pitkähihaisessa, wow!). Se päivä, jolloin ilmassa tuoksuu kesän odotus, maasta innokkaana ylös punnertava tuore ruoho sekä lämmenneen tuulen sävy, jossa ei enää tunnu talven kovuutta ja purevuutta.

Toisin sanoen: kevät, olet ihanin! Tulethan pian?

Kevään odotuksesta hieman hullaantuneena haluan ilahduttaa teitä lukijoitani miniarvonnalla: tähän postaukseen kommentteja heittäneiden kesken arvon pienen herkkupaketin, jonka sitten postitan onnettaren suosikille. 

Eli kerropa tämän postauksen kommenttiboksiin, mitä sinä eniten odotat tulevalta keväältä – ja naps, olet mukana herkkujen arvonnassa!  

Mutta miksi tällainen pieni arvonta yhtäkkiä, saattaa joku vielä ihmetellä…

No ihan vaan koska te NIIN olette sen arvoisia, ihanat lukijani! ♥

EDIT: Tämä hataramuistinen housewife ei muistanut aiemmin ilmoittaa teille arvonnan kestoa, joten teen sen nyt: arvon voittajan huomenna lauantaina klo 21. Ilmoitan maanantaina kuka teistä ihanaisista oli tällä kertaa onnettaren suosiossa!

Pus!

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.