Browsing Category

Hetkiä

Fiiliksiä Hetkiä

Viisi kuvaa, viisi muistoa

lokakuu 18, 2018

 

 

 

Tiedätkö ne hetket, kun sitä selaa puhelimen kuvagalleriaa, ihan vain aikaa kuluttaakseen – ja yhtäkkiä eteen nouseekin vahvoja fiiliksiä, unohtuneita hetkiä tai ikimuistoisia kohtaamisia? Itselleni kävi näin hiljattain. (Myönnettäköön, että kameran kuvamuistin voisi tyhjentää useammin – mutta toisaalta silloin en voisi kokea näitä nostalgisia muisteluhetkiäni.)

Toisin sanoen: kuvien kautta muistot elävät pidempään ja vahvemmin.

Kuvarakkauttani juhlistaakseni: liitin tähän postaukseen viisi kännykästä löytynyttä kuvaa sekä niihin liittyviä muistoja – alkaen seuraavasta:

2016 / 06 – Yllä olevassa kuvassa olen tuore äiti – ja epäilen vahvasti aurinkolasien takana piilevän parin vähän raskaamman sarjan silmäpusseja. Noista ajoista muistan (tai jotenkuten muistan) juurikin nimittäin ne jatkuvat yöheräilyt. Mutta muistan myös: onnen aallon jollaista en koskaan ollut kokenut, hetkessä elämisen, vauvan suloisen tuhinan ja rauhalliset vaunulenkit ympäri lähipuiston polkuja. Kesä ei ollut ilmojen puolesta kummoinen, mutta muuten upea. Mieleen on jäänyt myös kuukauden ikäisen pojan, koiran ja miehen kanssa tuona kesänä tehty Suomi-roadtrip, joka oli – kaikkien epäilijöiden ”et kyllä jaksa reissata noin pienen kanssa, turha suunnitella mitään matkoja”-lauseista huolimatta – ihana, ikimuistoinen reissu.

 

 

2016 / 03 – Yllä työpisteeni pieni seinä, ajalta jolloin olin vielä ns. normi- eli palkkatöissä – ennen äitiyslomia ja yrittäjyyteen sukeltamista. Avokonttorin pieni työpisteeni ei ollut mikään valtaisa, mutta leikkaa&liimaa-tyylin askarteluilla sain sentään hieman hehkua jokseenkin tylsän konttoripaikkani seinäkkeeseen.

 

 

2016 / 05 – Tässä saattaa olla elämäni viimeinen rauhassa syöty aamiainen – sillä tämä oli pre-baby aikakautta, piipahtaessani Cafe Engeliin äitini kanssa aamupalalle. Engel on muuten kahvilana ihana ja hyvällä tavalla vanhanaikainen; vanhan rakennuksen kauneus on säilytetty ja kahvilassa on omanlaisensa rauha ja hyvällä tapaa pysähtynyt fiilis. Suosittelen!

 

 

2018 / 10 – Tämä kuva on viime viikonlopulta, kun pääsin sairastelujen keskeltä hetkeksi ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Olin ollut puolitoista vuorokautta täysin neljän seinän sisällä ja tuntui kuin tuon ajan kuluessa Helsingin syksy olisi päättänyt puhjeta täyteen loistoonsa.

 

 

2018 / 07 – Viljelypalstalta on paljon kuvia viime kesältä, mutta yllä oleva on suosikkini siitä syystä, että se tuo mieleen ihanan hetken: pääsin tuona aamuna yksin palstalle syömään aamiaista. Termarissa kahvia ja rasiassa ruisleivät, seurana vain palstani polulla hyppivä pieni sammakko. Ja kesä, oi kesä.

 

 

-V

Hetkiä Koti Vinkit

Do it yourself -syksy

elokuu 29, 2018

 

 

No nyt on selkeästi syksy startannut, kun itsellä alkaa taas pää pörrätä kaikenlaisten DIY-projektien parissa jatkuvalla syötöllä.

Viikonloppuna leivoin korvapuusteja – joista tosin tuli vähän outoja, sillä jouduin jauhojen loputtua korvaamaan lopun jauhomäärän kaurajauhoilla. ”Pullakeksit” tekivät silti hyvin kauppansa!

Nyt leipomisideoideni lisäksi olen saanut päähäni maalata olohuoneemme seinälle taulun. Kyselinkin eilen Instan Stoorien puolella vinkkejä kivoista taulukaupoista, mutta päätin nyt sitten kuitenkin toteuttaa tauluvisioni itse. Lopputuloksestahan ei ole mitään takeita, mutta ainakin saan valita sävyt ja tyylin aivan itse. Olo on kuin ala-asteen kuvistunnilla kun sai luvan tehdä valkoiselle arkille ihan mitä vaan.

 

 

Nyt siis vaan pitäisi löytää jostain oikeasti suuri taulupohja (nettikaupoista löysin vain aika pieniä?) ja oikeanlaiset maalit. En siis tosiaan tiedä vielä lainkaan minkälaisilla maaleilla kaipaamani hieman rosoinen maalaustyyli pitäisi toteuttaa (akryyli?), mutta on jotenkin ihanaa suunnitella projektia joka on itselle aivan ”uutta maaperää”. Lapsena olin tosin varsinainen pieni taitelijatyllerö sillä piirsin aivan koko ajan ja ihan missä vain. Nykyään piirrän enää vain poikani käskystä – ja aina autoja.

Maalausideaani suunnitellessani mietinkin sitä, miten helposti sitä elämässä ajautuu ajelemaan niitä samoja uria edestakaisin, päivästä toiseen tuttuja asioita toistaen. Don’t get me wrong – lapsen myötä olen oppinut myös arvostamaan rutiineja ja tajunnut niissäkin piilevän tiettyä arjen kauneutta. Mutta silti: on se vaan ihanaa hypätä jonnekin uuteen välillä – vaikka juuri taulun maalaamisen muodossa – ja ottaa pieni tauko makaronien keittelystä, työmaileista ja iltasaduista.

Sillä kun sitä luo, fiilistelee ja uppoaa hetkeksi ihan omiin maailmoihinsa voi myös olla paljon parempi arjen sankari taas sitten seuraavassa hetkessä.

 

-Viola