Browsing Category

Hyvinvointi

Hyvinvointi Liikunta

Paluu jumppamatolle

syyskuu 25, 2017

 

Avauduin hiljattain Insta Storiesin puolella liikunta-ahdistuksestani; eli toisin sanoen siitä, kuinka vähiin treenit ovat äitiyden myötä jääneet sekä siitä, kuinka kyllästynyt tähän tilanteeseen olen.

Kroppakaan ei varsinaisesti ole kiitellyt tästä muutoksesta. Selkä ja niska ovat olleet usein jumissa – ongelma jota en ennen ikinä ollut kokenut. Tämän lisäksi olen kärsinyt ongelmista ranteideni kanssa; omaan yliliikkuvat nivelet ja tämä ominaisuuteni yhdistettynä yli kymmenenkiloisen ”elävän kahvakuulan” jatkuvaan ja väärissä asennoissa tehtyyn kantamiseen on aiheuttanut varsin inhottavat rasituskivut käsiini. (Hommaa on jo ratkottu fyssarin kanssa, joten asia jo vähän paremmalla mallilla nyt.)

Mutta niin – se treenien vähiin jääminen. Koen välillä huonommuuden tunnetta siitä, miten monet ”fanittamani” äitityypit esimerkiksi Instan puolella tuntuvat löytävän urheilulle aikaa luontevasti, jopa jokaisesta päivästä. Olen miettinyt, että olenko aivan surkea ajanhallinnassa vai mikäs tässä mättää. Kunnes annoin itselleni vähän armoa. Tajusin, että tässä ollaan nyt ekaa kertaa äitinä ja kaiken lisäksi päälle monet lapsen harrastukset sekä perheemme omat menot. Lisänä soppaan yritykseni, jonka olen juuri startannut – eli toisin sanoen se fakta, että kaikki viime aikojen ”omat hetkeni” ovat olleet yhtä kuin työn teko.

Työn tekeminen illan tunteina ei itseäni haittaa, päinvastoin! On mahtavaa saada aivoille uudenlaista virikettä ja tehdä juttuja joita aidosti rakastan. Ongelma on siinä, että lapsi ja työ ovat yksinkertaisesti syöneet ajan liikunnalta. Tämä on johtanut siihen, että olo on väsyneempi ja kroppa ei tunnu ihan omalta.

Instan puolella sain kuitenkin hyviä vinkkejä kotona treenaamiseen ja niiden myötä myös kaivattua potkua homman aloittamiseen.

Joten varokaas vaa risut ja männynkäpyset – tämä mamaihminen on pian villinä lenkkipoluilla ja jumppamatolla!

 

Nyt olisi kiva kuulla: kiinnostaisiko teitä treeniaiheiset jutut? 

Ihanaa maanantaita kaikille!

 

 

 

 

 

 

HETKET JA FIILIKSET Hyvinvointi Yleinen

Tunteiden viemää?

maaliskuu 14, 2017

howIfeel

Luen tällä hetkellä todella kiinnostavaa kirjaa nimeltä ”Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta”. Valitsin kyseisen teoksen tämän hetken lukemisekseni ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen aina ollut loputtoman kiinnostunut ihmisen mielen toiminnasta sekä kaikista niistä alitajunnan ja tunteiden tasoista joita sisällämme on. Ja tunteethan nyt eivät ole ihan helppo nakki, jos mielenhallintaa mietitään. Tunteethan vievät meitä ihan täysillä… vai vievätkö?

Sen aion nyt selvittää (tai ainakin oppia jotain uutta tunteista ja niiden vallasta meihin) ja saatanpa hyvinkin palata tähän kirjaan myöhemmin.

Sen vaan sanon, että jos jotain olen hyvinvoinnista viime vuosina oppinut on se tämä: henkisen puolen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja oman itsensä tunteminen sekä arvostaminen on sata kertaa vahvempi tekijä hyvän fiiliksen pelikentillä kuin mikään pussukka superfoodeja.

-Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Hyvinvointi Ruoka

Täydellinen vegeaamiainen

tammikuu 26, 2017

aamiainen

Täydellinen aamupala. Ah. Onko mitään parempaa?

Yhtenä päivänä onnistuin sellaisen kokoamaan jääkaapin aineksista, ja oi sitä iloa! Kyllä aamiaiset ovat vaan niin parhaita aterioita ikinä, aijaijai.

Ja mitäs siis söin? Noh, aamun menuni oli tuona ihanaisena päivänä seuraavanlainen:

  • ISO kuppi kahvia
  • Leivät joiden päällä: avocadoa, Oatlyn Påmackania, tomaattia, basilikaa
  • Yosa Greek ”jogurtti” marjoilla ja maapähkinävoilla

The Täydellinen Aamupala nautitaan mieluiten ajan kanssa, joko hyvässä seurassa tai oman upean itsensä kanssa herkkuja ylistäen.

Aamut on kultaa,

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Hyvinvointi

Kiitokset guruille

tammikuu 3, 2017

gurut

Voin oikein kuvitella, kuinka siellä ruutujen toisella puolella kyynisemmät mielet värähtelevät kauhusta jo tämän postauksen otsikon edessä. Kaikki kun eivät oikein guru sanasta diggaile, sillä monien mieleen se tuo hare krishna-tyyliset kampausmallit ja pakolliset sielunetsintäreissut Intiaan. Mutta ei, guruja on yhtä monenlaisia kuin meitä ihmisiäkin – ja tämän postauksen aiheena ovat omat ”henkiset opettajani”, elämän sankarini tai millä nimikkeellä heitä kukin haluaakin sitten kutsua.

Nämä kolme naista ovat kukin auttaneet minua eri aikoina elämässäni, tietämättään tai tietoisesti (kiitos Katri!). Jokaisella meistä on hetkiä (lyhyitä, kausittaisia tai vuosien pituisia), jotka saavat meidät epäilemään sitä keitä olemme, mitä teemme tai sitä mitä haluaisimme elämällämme tehdä. Itselleni tällaisinä hetkinä ovat muun muassa alla esiteltyjen upeiden kirjailijoiden kirjat ja tekstit toimineet pelastusrenkaina, jotka ovat vetäneet kurssini takaisin oikealle reitille. Eli sinne missä olen oikeastaan aina ollutkin.

  1. Danielle LaPorte 

Daniellen kirja The Fire Starter Sessions on ehkä yksi tähänastisen elämäni tärkeimmistä kirjoista. Tämä on se kirja, johon tukeuduin elämäni pahimman ikäkriisin aikana ja jonka sanoista löysin viisauksia, joiden luokse pääsyä en edes tiennyt etsiväni (ja tarvitsevani). Myöhemmin Danielle on julkaissut myös teoksen The Desire Map – joka on vähintään yhtä kaunis teos kuin edeltäjänsä.

2. Katri Manninen

Katrin myötä olen löytänyt ihan uutta iloa ja tehoja kirjoittamiseeni sekä, mikä upeinta, ymmärtänyt oikeasti pystyväni kulkemaan tietä kohti suurta unelmaani: omaa kirjaa ja uraa kirjoittamisen parissa. (tsekkaa Katrin Kirjoita kirja kuukaudessa-haaste jos aihe kiinnostaa – suosittelen lämpimästi.)

Meikäläisellä on ilo tuntea Katri oikeassakin elämässä ja voin sanoa, että tässä on nainen, joka on yksi uskomattomimmista tehopakkauksista joita olen tavannut. Esimerkkinä puhelu, jonka kävin Katrin kanssa liittyen erääseen mielessäni pyörineeseen kirjoitusprojektiin; Katri neuvoi ja tsemppasi minua puhelimitse – samalla hoitaen lapsiaan ja vaivaten sementtiä kotitalonsa remppahommiin liittyen. Talk about supernaiseus.

3. Brené Brown

Brené Brown onkin varmaan jo monille tuttu, hypersupersuosiota nauttineen The power of vulnerability -Ted Talkinsa myötä. Tältä naiselta voi odottaa vain huikeita ajatuksia: Brownin kirjat, bloggaukset ja vlogit ovat kaikki täyttä kultaa. Huumorin ja oivaltavan, syvällisen sisällön yhdistelmä on harvinainen ja vaativa cocktail – ja oh man, Brown osaa sheikkailla sen täydelliseksi.

 

Suosittelen aika ajoin kompastumaan elämässä –

sillä tavoin ne omat gurut löytyvät….

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Hyvinvointi Yleinen

Hellää huoltoa kropalle

marraskuu 29, 2016

 

probiootti

Raskausaikana joutui kroppani kovalle koetukselle, antibioottikuurien muodossa nimittäin. Jouduin nimittäin (erinäisistä tulehdustiloista johtuen) syömään kolme antibioottikuuria putkeen – auts vaan sanoi suolisto. Antibiootit kun ovat tunnetusti aika myrkkyä suolistolle ja siellä asustaville elintärkeille hyville bakteerikannoille. Tilanteen pelastajana toimivat probiootit, joita napsin kuuliaisesti näin ollen lähes koko raskausaikani ja olen myös jatkanut tämän tavan parissa raskauden jälkeenkin.

Itse olen tutustunut probioottien maailmaan jo lapsuuden reissujen myötä, sillä äitini opetti tuolloin minulle sen, että matkustellessa on usein vastustuskyky koetuksella. Tuolloin suolistoa koettelevat erilaiset bakteerikannat kuin kotiympyröissä. Tällöin probiootit toimivat vähän kuin vatsan henkivartijoina, luoden vahvempaa vastustuskykyä ja suojellen suolistoa.

probiootti5

Probioottisia valmisteita on nykyään markkinoilla todella paljon ja niissä onkin suurta vaihtelua myös laadun suhteen. Tällä hetkellä käytössäni olevat Bioteekin Probiootti Compit ovat lajinsa aatelia; yhdessä kapselissa on kolme miljardia (!) aktiivista bakteeria. Tämä lukema on niin suuri, että aina kun luen sen probioottipurkkini kyljestä jään suu auki ihmettelemään sen suurutta… Toisin sanoen: erittäin tehokas tuote siis.

Itse nautin, kuten kapselien ohjeessakin sanotaan, probioottini heti ensimmäisena aamulla, tyhjään vatsaan. Mikäli probiootit haluaa nauttia välillä muutoin kuin perinteisessä kapselimuodossa, voi kokeilla kuvissa komeilevaa, vatsaa hellivää jogurttia.

probiootti3

prob3

Tämän jogurtin pyöräytät hetkessä ja tarvitset siihen vain muutamat eri raaka-aineet. Päälle voi ripotella haluamiaan herkkuja; marjoja, hedelmän paloja, siemeniä tai pähkinöitä, granolaa tai mysliä. Nammm.

Vatsan hellä kaveri -chiajogurtti

2 dl kookosmaitoa

noin 1/2 dl chiasiemeniä

1 banaani

ripaus vaniljaa

ripaus inkivääriä (kuivattu tai tuore)

1-2 Bioteekki Probiootti comp -kapselia*

(*avaa kapseli & käytä jauhe)

*Surauta kaikki ainekset sekaisin blenderissä. Anna tekeytyä noin 10 minuuttia jääkaapissa. Ripottele päälle haluamasi täytteet ja nauti.

Lempeää päivää kaikille!

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Hyvinvointi

Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä

marraskuu 22, 2016

rsz_viola

Mitä tulee mieleesi kun ajattelet omaa vartaloasi? Onko ensimmäinen tunteesi rakastava – vai jotain aivan muuta? Itselläni vastaus tähän oli vuosien ajan, valitettavasti, jälkimmäinen vaihtoehto. Kroppani oli kuin viallinen esine, jota katselin itseni ulkopuolelta, aina vahvasti sitä arvostellen.

En usko, että olen yksin näiden tunteiden kanssa, sillä kyllähän me naiset usein ollaan valitettavan julmia suhteessa omiin vartaloihimme. Omat syyni liittyvät vahvasti siihen, että tunsin jo nuorena olevani muista tytöistä poikkeava. Kasvoin nimittäin lapsuusvuosinani nopeasti pituutta, itse asiassa niin kovaa tahtia että jouduin sen vuoksi kasvuklinikan erityistarkkailuun. Kasvupyrähdyksestäni seurasi pitkän aikaa mukanani henkinen leima; ”se pitkä tyttö”. Pian tämä leima kääntyikin jo omassa mielessäni sanoihin ”se iso tyttö”.

Murrosiässä opiskelin Painonvartijoiden pisteiden laskusysteemejä ja mietin iltaisin voisinko syödä nyt sitten kuitenkaan sitä ananasmurskaa rahkan kanssa, vai menisivätkö pointsini tuolloin jo ihan päin seiniä sen päivän osalta. En koskaan ollut syömishäiriöinen, mutta häiritsevän kovaa soivat, omaa kehoa soimaavat kellot kilkattivat tässä vaiheessa jo kiihtyvää tahtia. Onneksi kotikasvatukseni oli niin täynnä rakkautta ja tukea, että ahdistuksen tunteet vartaloni suhteen pysyivät kaikesta huolimatta jotenkin ruodussa. Vartalooni liittyvät negatiiviset ajatukset olivatkin suuren katastrofin sijaan enemmänkin kuin jatkuvasti mieltä nakertavia hiljaisia ääniä, joiden mielestä kroppani oli aina vähän liian leveä, väärän muotoinen tai muuten vaan aika kamala.

Vuosia tuli ja meni, paljon asioita muuttui. Tein töitä, kävin kouluja, matkustelin, ihastuin, petyin, löysin uutta, tein mokia, opin, itkin, nauroin ja jatkoin matkaa. Kaikessa mukanani seurasi uskollisesti, joka käänteessä ja mutkassa, oma kroppani. Myöhemmin tämä maallinen pyhättöni on käynyt läpi myös (muun muassa) benji-hypyn adrenaliinimyrskyt, maratonin monet kilometrit sekä poikani syntymän. Onhan siinä jo millä brassailla! Kroppa on silti kaikesta huolimatta pysynyt kauniisti ja kiltisti hiljaa, ollut hyvässä kunnossa pieniä kolotuksia lukuun ottamatta, tukenut ja kannatellut, ollut aina siellä missä minäkin. Ja mitä se on saanut kiitokseksi? Vuosien ajan vain haukkuja, stressaantuneita ajatuksia ja hokeamia ”sen viimeisen viiden kilon” pudottamisesta.

No, miten nykyään? Onnellisena voin sanoa, että pelin henki on muuttunut. En ole itsekään ihan varma milloin suunta kohti täysin uudenlaista suhdetta vartalooni lähti rakentumaan, mutta tiedän mikä kohta elämässäni on ollut se asia joka muutokseen eniten vaikutti. Se oli ehdottomasti synnytys sekä sitä seurannut aika.

Raskausaikana olin jo vähän pelonsekaisin tuntein odottanut aikaa ”uuden” fyysisen olemukseni kanssa synnytyksen jälkeisiä maininkeja miettiessäni. Olin kuullut ihan tarpeeksi kauhutarinoita ja pelotteluja milloin minkäkin kropan osan hyllymisestä sekä yleisestä kaameasta olosta vauvelin maailmaan puskemisen jälkeen. Ja totta kai kroppa käy kaikenlaista läpi sen jälkeen kun sieltä on saapunut maailmaan uusi ihminen – onhan se nyt sen tason suoritus koko elimistöltä, että olisi täydellinen ihme jos projekti sujuisi ihan tralalalaaaa, ei tunnu missään-fiiliksissä.

Kaikista kohtaamistani kivuista huolimatta koin synnytyksen jälkeen jonkinlaisen ihmeellisen heräämisen oman kropan upeuteen – sitä on jopa vähän vaikea selittää. Varmasti joku siellä nyt ajattelee tämän sepityksen olevan ihan hihhulikamaa, mutta itselleni tämä muutos on erittäin totta. Yhtäkkiä kroppani ei enää ollut ”vain vartalo”, jota arvostelin ulkonäkökriteerein ja farkkujen tuumakokoja mielessä punniten. Nyt se oli itseni lisäksi tuki ja turva myös toiselle, itseäni paljon haavoittuvaisemmalle ja pienemmälle.

Ja niin se vaan kävi, että noiden Kätilöopistolla vietettyjen päivien jälkeen kaikki on todellakin ollut toisin kuin ennen. Terveys ja hyvä olo määrittävät nyt sen, miten hyvin meillä menee: itselläni ja kropallani. Uskon hyvään fiilikseen sekä siihen, että kun isot palaset ovat niin ruokalautasella kuin elämässäkin kohdillaan, voi välillä vetää ihan huoletta överiksi. Ennen kaikkea övereitä kannattaa ja pitää tehdä kehujen saralla; vartaloaan ja terveyttään ei nimittäin voi arvostaa liikaa.

Vanha sananlasku sanoo: ”Mistä on pienet tytöt tehty, mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty!”

Itse haluaisin sanoa meistä vähän vanhemmista tytöistä näin (sillä eikös toi sokeristatehty-juttu ole aika vanhentunutta kamaa – naiset kun ovat upeimpia supersankareita ikinä!):
”Mistä on meidät naiset tehty, mistä on meidät naiset tehty? 
Voimasta, pehmeydestä, sisusta ja rakkaudesta.
Niistä on meidät naiset tehty!”

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Hyvinvointi Ruoka

Supernopea lounasvinkki

lokakuu 26, 2016

wrap

Kasvisruokien reseptejä on useastikin kyselty täällä blogin kommenttiboksissa – ja tässäpä nyt yksi sellainen, vieläpä superhelppo ohje!

Kyseessä on (ylijääneitä) tortillapohjia hyödyntävä wrap-lounas, jota voi varioida mielensä mukaan täytteitä vaihtamalla. Tällaiset edellisen päivän tähteitä hyödyntävät ateriat ovat ihan meikäläisen lempparikamaa – pihi mummosielu kun olen.

Alla ihanaisen wrappini ohje – enjoy:

Lounaswrap, yhdelle

tortillapohja (tai kaksi, nälästä riippuen)

salaattia, kurkkua, tomaattia

tofua (käytin valmiiksi marinoituja Alpron tofukuutioita)

cashew-tahnaa (tämä on koko homman ydin!)

suolaa, pippuria ja pieni määrä sitruunamehua

  1. Ota tortillalättysi esiin ja täytä se täytteen tasaisesti pohjalle levittäen.
  2. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla.
  3. Rullaa kiinni ja nauti!

 

-V

gramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Hyvinvointi

Relaa, nainen!

lokakuu 13, 2016

aamu

Mitä jos aina ei tarvitsisi tehdä to do-listoja, yrittää opiskella itseään älykkäämmäksi, treenata lantion seutua kapeammaksi ja syödä vähän enemmän lehtikaalia.

Mitä jos joinain hetkinä elämässä ei miettisi tulevaa, naputtelisi viestejä viikonloppuun littyen tai miettisi ensi viikon aikatauluja. Sanoisi itselleen että ”Relaaax, woman!” (jamaika-tyylinen aksentti tuo lauseeseen erityisen hienot rentouden vibat) vaikka koneessa märät pyykit odottavat ripustamistaan, kaupassa pitäisi käydä ja sähköposteihin vastailla.

Niin aion tehdä juuri nyt. Hahaa mikä vapauden tunne!

Suosittelen testaamaan hetkeen uppoutumista, heti kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

♥ V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Hyvinvointi Ruoka

Vegaaniruokavalion outoudet

syyskuu 20, 2016

salaatti

Vegaaninen ruokavalio on nyt ollut hetken aikaa osa elämää – and I am feeling it! Hyvällä tavalla siis! Kroppa tuntuu (univeloista ja liikunnan puutteesta huolimatta) keveämmältä ja olo raikkaalta. Lisäksi olen syönyt niin ihania safkoja, ettei mitään rajaa.

Tästä hehkutuksesta huolimatta muutamat asiat pohdituttavat itseäni vegaanisessa syömisessä. Tässäpä näitä mietintöjäni listan muodossa:

  • Hunaja – Hunaja on vegaaniruokavaliossa pannassa, mutta tätä kohtaa olen itse vähän kummastellut. Tiedän, että ei-luomu hunajissa voi hunajan valmistusprosessi olla hyvin haitallinen mehiläisille ja sitä kautta koko ekosysteemille – mutta entäpäs vastuullisesti tuotettu luomuhunaja? Perushunajassa on siis se ongelma (en tiennyt tätä itse!), että hunajan keräämisen jälkeen mehiläisille ei jätetä lainkaan tätä niille elintärkeää ruoka-ainetta, vaan pesät voidellaan sokerivedellä tms. mehiläisille huonommalla ravinnolla, ihmisen kerätessä kaiken hunajan itselleen. Tämä aiheuttaa monenlaisia ongelmia, koska prosessi peukaloi luonnon herkkiä systeemejä pahasti. Mutta silti tosiaan pohdin edelleen, että miten luomuhunaja? Osaako joku viisaampi kertoa aiheesta enemmän?

kasvikset

  • Sosiaaliset tilanteet – Olen itse ajatellut tätä vegaanista ruokavaliota omalla kohdallani niin, että tärkeintä ainakin nyt aluksi on se, että saan homman pelittämään niin että kaikki ruoka jota itse ostan ja valmistan on vegaanista. Sosiaalisissa tilanteissa aion arvioida tilannetta sen mukaan, mitä on tarjolla. Koen, että yksittäiset joustot ruokavaliossa eivät kaada maailmaa, kun kuitenkin about 90 prosenttia ajasta syön oman mieleni mukaan. Yleisesti ottaenkin koen, että syömisissä (ja elämässä!) totaalinen ehdottomuus on ahdistavaa ja siksi positiivinen ja iloinen ote vegaaniseen elämäntyyliin olisikin enemmän se omantyylinen. Itse koen, että esimerkiksi monet vegaanisivut ajavat asiaansa liikaa syyllistämisen ja negatiivisten näkökulmien kautta – toivoisin itse voivani inspiroida ihmisiä testailemaan uusia ruokia ja elämäntyylin viilausta hauskuuden ja ilon voimalla – saarnaus ei oikein toimi meikäläiseen.
  • Matkoilla kohdatut spesiaalit ruokaelämykset – Kuulisin mieluusti eriasteisten vegaaniruokavalioiden noudattajilta, että miten yleensä syötte kun olette reissun päällä? Kuvitellaan esimerkiksi, että edessä aukeaa Italian maaseutu ja majapaikan aamiaisella on tarjolla takapihan vuohen tuottamaa juustoa – joustatteko syömisistänne?

1.1 17:08

  • Soijatuotteet – Monet vegaaniset valmisruoat perustuvat soijaan. Tämä homma on vähän kinkkinen, sillä soijaan pohjautuvat valmisteet ovat usein erittäin prosessoituja ja niiden terveysvaikutuksista onkin käyty paljon debattia. Soijalle hyvä vaihtoehto ovat palkokasvit, mutta ne eivät ihan kaikkien ruoansulatukselle toimi. Itse suosin kaurapohjaisia maitoja ja jogurtteja ja protskuja saa hyvin esimerkiksi monista pähkinöistä, siemenistä ja linsseistä (hellempiä vatsalle kuin pavut – ainakin oman kokemukseni mukaan). Ja ai niin: yksi uusi suosikkini – ja mahtava korvike soijatuotteille – on Härkis!

Mieluusti kuulisin nyt teidän kokemuksia, vinkkejä ja ajatuksia vegaanisesta ruokavaliosta -tai yleensäkin tietynlaisen ruokavalion noudattamisesta & siitä joustamisesta! Kommentteja kehiin siis – I am listening!

-V

 

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

Hyvinvointi Ruoka Yleinen

Sinä päivänä minusta tuli vegaani

syyskuu 15, 2016

 

vegaani

Eräänä sateisena päivänä istuin vauvan kanssa kotisohvalla ja siinä sitten imettäessäni poikaani aloin selailemaan Netflixiä päämäärättömästi, yrittäen löytää pientä komediaviihdykettä tai sopivan hyytävää rikossarjaa piristämään kotihimmailujani.

Sarjojen sijaan päädyin kuitenkin sattuman kautta selailemaan dokumentit-osastoa, ja sieltä löysinkin sitten dokkarin nimeltä CowspiracyPainoin play-nappulaa ja seuraavat puolitoista tuntia olivatkin sitten ehkä yhdet elämäni tärkeimmistä. Kun dokkari oli lopussa, istuin samalla kohdalla sohvaa, ahdistunut fiilis kurkkua puristaen. Katsoin kainalossani aurinkoisesti hekottelevaa vauvaa ja mietin, miten olisin hänelle selittänyt juuri näkemäni asiat. En keksinyt minkäänlaista totuudenmukaista selostusta, joka olisi kuulostanut millään tasolla inhimilliseltä.

Suosittelen Cowspiracy-dokumenttia kaikille, sillä sen aihe koskettaa meistä jokaista. Tiesitkö esimerkiksi että:

  • Valtavan laaja karjatalous vaikuttaa ilmaston muutoksen etenemiseen enemmän kuin kaikki liikenteen muodot ja niistä aiheutuvat päästöt yhteensä.
  • Maapallon vesivaroista 1/3 osaa menee maito- ja lihateollisuuden tarpeisiin.

Nämä faktat yksinään ovat jo aika heviä kamaa, mutta there is more to come – valitettavasti. (Dokumentin omilta sivuilta löytyy paljon tietoa – lähteineen ja tutkimuksineen – karjatalouteen liittyen.)

Karjatalouteen liittyy tietysti myös se (luonnollinen, mutta arkielämässä ihmisille kovin kaukainen) asia, että koko bisnes pyörii elävien ja tuntevien olentojen ympärillä. MOT toi viime vuoden lopulla esille kuvanauhoja suomalaisista teurastamoista – ja nämä pätkät nousivatkin suurin otsikoin julkisuuteen. Eikä syyttä. Laajamittaisesti kootuissa materiaaleissa eläimin hakataan, niitä vedetään jaloista, kiskotaan turkeista ja lyödään sähköpiiskoilla. Kaikista pahimmat pätkät liittyvät tainnutukseen. Tainnutuksen ideana on saada eläin tunnottomaan ja tiedottomaan tilaan siihen asti, että se kuolee verenlaskuun. Tämä pitäisi tapahtua yhdellä yrittämällä, mutta videomateriaaleilla näkyy mm. kuinka Suomen kolmanneksi suurimmassa nautateurastamossa monet eläimistä liikkuvat verenlaskun aikana ja ne yrittävät nousta ylös. Itkuhan siinä pääsi näitä pätkiä katsellessa.

Julmuuksia on myös muualla. Kirjasta Eläinten syömisestä sain oppia mm. broileri- ja munantuotannosta asioita, joista en ollut tietoinen. En esimerkiksi tiennyt, että että munijakanojen tuotannolle tarpeettomat kukkopoikaset (eli noin puolet kaikista poikasista) tapetaan pian kuoriutumisen jälkeen. Pienet kukot saavat elää kymmenistä minuuteista muutamaan tuntiin ennen kuin ne kaasutetaan kuoliaaksi hiilidioksidilla. Tietämätön olin myös siitä, että tehotuotetut broilerikanat (eli lihaksi kasvatettavat kanat) tapetaan jo noin kuukauden iässä – vaikka kanan luonnollinen ikä voi olla jopa 20 vuotta. 

Myös maitoteollisuudessa lehmiä ja niiden vasikoita kohdellaan tuotantoyksiköiden tavoin. Lehmät jalostetaan tuottamaan valtavan määrän maitoa, ne keinosiemennetään, pidetään kantavana parsissaan ja tämän jälkeen, kun lehmä on synnyttänyt, otetaan lehmältä sen vasikka pois viimeistään parin vuorokauden kuluessa. Kuten ihmisillä, myös nautaemoilla on vahva emotionaalinen tarve suojella ja hoivata jälkeläisiään. Tätä ne eivät kuitenkaan pysty tekemään.

Valtaisa maitoteollisuus on myös halpojen ja tehotuotettujen lihavalmisteiden mahdollistaja; urospuoliset vasikat kun kasvatetaan kaikki lihoiksi. Eli ”halpa liha” ei oikeastaan ole lainkaan halpaa – hinta on jo maksettu, mutta lompakkojemme sijaan sen maksavat lehmäemot ja niiden vauvoina äideistään erotetut vasikat.

Kalastuksen nykymetodeista olin myöskin aika lailla onnellisen tietämätön. Tiesitkö esimerkiksi että katkarapujen troolauksessä noin 80-90 prosenttiä pyydetyistä merieläimistä kipataan yli laidan kuolemaisillaan tai jo kuolleina? Tämä niin kutsuttu ”sivusaalis” on suureksi osaksi uhanalaisia lajeja. Näin ollen jokaista katkarapukiloa kohden kuolee noin 26 kiloa muita mereneläviä. 

Pala kurkussa olen näitä asioita paljon viime aikoina pohtinut, sillä ne ovat vaivanneet mieltäni aivan eri tasolla nyt vauvan saamisen johdosta; olen miettinyt minkälaisen tulevaisuuden haluaisin pojalleni tarjota. Pelottavat mielikuvat ilmastonmuutoksen aiheuttamista ongelmista – sodista, vesipulasta ja maaperän köyhtymisestä – ovat kummitelleet mielessä. Helpointahan olisi sivuuttaa nämä asiat ja ajatella niiden hoituvan jonkun muun toimesta, uskoa ettei omilla teoillani ole mitään väliä. Koen kuitenkin, että pahinta olisi etten tekisi mitään.

Uskon kuitenkin siihen, että kaikilla meillä on väliä ja niin myös jokaisella teolla, jonka suoritamme tällä maapallolla. Katsoessani MOT-videoita ja Cowspiracya vahva tunne heräsi jossain syvällä sisimmässä jokaisen järkyttävän kuvapätkän ja faktan edessä; tämä ei ole oikein. 

Valinta olikin kaiken tämän jälkeen helppoa tehdä. Tai oikeastaan en edes valinnut mitään; tein vaan sen mikä sydämessä, järjellä mietittynä ja tulevaisuutta ajatellen tuntui oikealta.

Ja niin minusta tuli vegaani.

❤ V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.