Browsing Category

Lapset

Lapset PERHEARKI JA LAPSET Yleinen

Vauvakuulumisia & pohdintaa kasvatuksesta

maaliskuu 23, 2017

name it kids violan

Viime aikoina on meidän jälkikasvumme muuttunut selkeästi entistä aktiivisemmaksi. Tätä kasvuvaihetta kuvaavat ehkäpä parhaiten lauseet, joita toistelen lähes tauotta nykyään. Ne ovat seuraavanlaisia:

”Mitä sulla on suussa höpsö….?” (*rauhallisesti)

”MITÄ SÄ SYÖT?!?” (mussutuksen jatkuessa – ei enää niin rauhallisesti)

”Ei lyödä koiraa sillä.”

”Ei kaukosäädintä!”

”Älä revi palmusta lehtiä irti rakas!”

Ja niin edelleen.

Nämä toistelemani fraasit tosiaan värittävät mukavasti arkeamme nykyään, hehe. Oikeasti täytyy kyllä sanoa, että mielestäni vauva-aikojen edetessä on homma koko ajan vaan upeampaa. Ihan alussa, pikkuruisen käärön kanssa, oli homma aika hapuilua vielä monilta osin, mutta nyt on arjen menossa jo ihan eri ote. Kun jokainen päivä on pikkuiselle aidosti aivan uusi ja jännittävä (ja täynnä ihania juttuja suuhun työnnettäväksi), on arkisimmassakin päivässä keskivertoa enemmän hehkua.

Muutamia asioita olen myös pyöritellyt pienessä mielessäni entistä enemmän lapsen kasvaessa. Yksi näistä aiheista on teknologia sekä sen vaikutus näihin pikku beibeihin, sekä myös isompiin lapsiin. On selvää, että padit, podit ja älypuhelimet ovat osa nykyarkea, eikä niissä lähtökohtaisesti ole mitään väärää. Teknologiahan on päinvastoin tehnyt mahdolliseksi upeita asioita; sellaisia, joista ihmiset olisivat ennen voineet vain kaihoiten haaveilla. Itseäni pohdituttaakin enemmän se tapa, jolla puhelimiamme ja muita laitteita käytämme. Se tapa, jolla suljemme maailman ympäriltämme jotta voimme sulkeutua omaan pieneen kuplaamme, puhelimme kanssa.

Kuinka opettaa lapsille teknologian käytön rajoja, kun lähes joka ikinen kanssamatkustaja junassa tai bussissa räplää puhelintaan poissaoleva ilme kasvoillaan…? Connecting people, sanoi Nokia aikoinaan – mutta onko tuo puhelimen kanssa vietetty aika tosiaankin sitä, oikean kontaktin saamista…?

name it kids violan 2

Oli miten oli, oma ajatukseni on se että teknologian olemassaolon kieltäminen lapsen elämästä on turhaa – sekä hölmöä. On hyvä että jo pienenä opitaan nykymaailman kommunikaation eri muodot, mutta samalla haluan näyttää omalle lapselleni, ettei maailma asu puhelimessa – vaikka siltä joskus tuntuisikin.

Maailman ihmeitä löytää niin Marokosta kuin Lontoostakin. Samoin kuin Suonenjoelta tai Lappeenrannasta. Lokaatiolla ei ole niinkään väliä, mutta sillä on että katsoo ympärilleen. Maailma on ihmisissä, paikoissa, luonnossa ja kohtaamisissa. Lisäksi: metsäleikit, majojen rakentelut, piknikit, rantapäivät, tutustumisretket oman kaupungin vieraisiin kolkkiin – kaikkia näitä ja niin monia muita kokemuksia haluan lapselleni tarjota.

Ja kokemuksiaan toki voi tallentaa puhelimeen, tietysti. Mutta kaikkia hetkiä ei tarvitse kuvata, videoida tai snäppäillä menemään. On nimittäin toinenkin tapa: tallentaa ne sydämeensä. Se taitaa loppujen lopuksi olla se kaikkein luotettavin kovalevy, jota koskaan on kehitetty.

-V

 Postauksen kuvituksena on käytetty name it -lastenvaatemerkin Unplug & Play -boxia* (*saatu yhteistyön kautta) , joka sisältää 36 erilaista korttia; jokaisessa kortissa on idea leikkiin, askarteluun tai muuhun mukavaan hommaan johon voi lapsikaverinsa kanssa ryhtyä. Name it toivoo Unplug & Play -kampanjansa kautta rohkaisevansa ja innoittavansa lapsia vanhempineen leikkimään ja pitämään hauskaa yhdessä. Hauskoja boxeja saa name it -liikkeistä tämän kevään ajan. 

 

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Lapset Yleinen

Väsynyttä menoa

helmikuu 1, 2017
granjapetitbo

Tänään mielessä: kahvi. Uni. Kahvi. Uni… Ja niin edelleen.

Heippa kaikki ja pahoittelut jo etukäteen lyhyestä postauksesta.

Syy: täällä ollaan vietetty vauvan kera muutama päivä lähinnä kotioloissa, flunssassa molemmat. Tänään homma huipentui jatkuvaan itkurumbaan (beben osalta, itse vielä pysyin jotenkuten kasassa) ja nyt tätä kirjoittaessani olen suoraan sanoen niin poikki, että silmissä vilisee.

Halusin kuitenkin teille jakaa tämän(kin) fiiliksen, sillä mietin tässä juuri viimeksi tänään sitä, kuinka tärkeää rehellinen meininki on, ihan kaikessa.

Eli rehdisti tunnustan, etten ikinä olisi uskonut olevani näin poikki ja väsynyt yhdestä pienestä päivästä kotona lapsen kanssa. Ja samalla: en olisi koskaan voinut kuvitella sitä onnen määrää joka sisimmässäni nykyään jyskyttää, ihan koko ajan.

Että niin. Hullua rakkautta ja vaipparoskiksen aromeja. Sellaista täällä tänään(kin).

Ja väitän, että sellaista se elämä on – vähän kaikkea. When it’s real.

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Lapset

Oot niin ihana!

marraskuu 28, 2016

ootniinihana

Tänään saapui postissa odotettu paketti – Oot niin ihana-vauvakirja. Tämä kotimainen tuote on yksinkertaisesti niin kaunis ja raikkaalla tavalla suunniteltu että olihan se pakko tilata. (Ja ei, tämä ei ole millään tavalla sponsoroitua hehkutusta. Hyviä juttuja nyt on vaan kiva kehua!) Nyt en malttaisi odottaa, että netin kautta tilatut yli parisataa bebe-kuvaa saapuisivat jotta pääsisin askartelemaan vauvakirjasta oman näköistä.

Tästä tuleekin mieleen, että pitäisi kyllä askarrella ja piirtää useammin. Vitsit että kaipaan sitä luomisen vimmaa ja tunnetta siitä, kun kynä vie kättä inspiraation napatessa mukaansa… Lapsena piirsin joka päivä, ihan kaikkea. Miksiköhän se(kin) juttu jäi aikuisuuden alkaessa?

Lapsi-minäni sanoisi tähän varmaankin (muhkea otsatukka tuulessa heiluen), että ”Höh, ketä kiinnostaa! Rupea piirtämään niin sillähän se ongelma selviää!”

No, aion nyt aloittaa taiteiluni kuitenkin ensin ihanaisen vauvakirjan koristelulla ja kokoamisella – ja who knows, ehkä se vanha rakkaus piirtelyynkin herää sitten tätä kautta taas uuteen loistoon…

Lämpöä iltaan pupuset!

-V-

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Lapset Yleinen

Kun pilvet peittävät taivaan – äitiyden harmaampi puoli

lokakuu 29, 2016

vauva

Jos olisin vielä se lapseton sinkku, joka vielä reilu pari vuotta sitten olin, olisivat mielikuvani äitiydestä hyvinkin erilaiset kuin mitä ne nykyisellään ovat.

Aikaisemmat ajatukseni äitinä olemisesta perustuivat nimittäin aika paljon esimerkiksi somen ja naistenlehtien piirtämiin mielikuviin. Lehdistä saatoin lukea julkkisäideistä jotka kertoivat lapsen sujahtaneen heidän aiempaan elämäänsä hienosti ja ilman suurempia ongelmia. Instagramin puolella taas kuvat kertoivat äitiyden olevan, muun muassa: kahvikupillisia sängyssä (vauva vierellä pötkötellen), iloisia selfieitä kera virnistelevän babyn, vaunulenkkejä, kahvilahetkiä, brunsseja ja söpöjä asuja. Jee – ei kuulosta kovin haastavalta… Eihän?

Hah. Hahahahahahahahahaha. (Pahoittelut pienestä purkauksesta. Syytetään univelkaa). Mutta oikeasti; kuka juo kahvia vauvan kanssa sän-gys-sä? MITEN?

Niin paljon kuin uskonkin positiiviseen ajatteluun ja optimismin voimaan, haluan kuitenkin nyt omalta osaltani kertoa myös siitä äitiyden harmaammasta puolesta, siitä jota harvoin hashtaggaillaan iloisesti someen. Olen nimittäin viime päivinä viettänyt sadeilmojen sekä omien kirjoitustöiden myötä aika paljon aikaa ihan vaan kotona vauvan kanssa ja miettinyt äitiyttä, sen haasteita ja samalla sitä kaikkea sanoinkuvaamatonta upeutta. ”No miltä tuntuu olla äiti?” kaverit kysyvät. ”Ihanalta ja luonnolliselta”, sanon – enkä valehtele. Mutta onhan tässä kaikessa niin paljon muutakin.

Sillä äitiydessä on tietenkin se toinenkin puoli, vaipparoskiksen hajuinen ja puklurätin tuntuinen. Äitielämän vaikeampina päivinä somen kuvat hilpeistä beibibrunsseista voivatkin tuntua pahalta. Miksi meillä on niin kauheaa ja nuo vaan tuolla vetelevät sachereita naamaan… Koko päivän kiukuttelua sinnikkäästi jatkanut vauva kainalossa sitä selailee netistä ohjeita vauvan päiväunirytmeistä ja miettii onko jo nyt mokannut tämän homman aivan täydellisesti. Ja mikäli puoliso, kaveri tai joku läheinen vielä heittää sekaan kommentin äitiyslomailusta voi tuntua siltä, kuin kukaan ei tajuaisi. Että olisi aivan yksin. (Kaikille supermamoille sanon: ette ole yksin! Me ollaan kaikki samassa veneessä, me äidit. ♥)

Luulen, että näitä hetkiä on todella monilla äideillä. (Vai kaikilla?) Niiden olemassaolo vain meinaa unohtua helposti, mikäli seuraa vain somen kuvavirtaa ja median keveämpiä julkaisuja.

Olen itse alkanut nyt, vauvan ollessa kohta viisikuukautinen, ymmärtää miten harmaiden hetkien alta pääsee pois, joskus nopeastikin. Parhaiten itselläni toimii se, että myönnän olotilani ankeuden jollekin. Uskallan sanoa, että nyt ottaa päähän. Silläkin uhalla, että se tuntuu kuin ei näin tehdessään olisi maailman kiitollisin omasta pienestä kääryleestään.

vauva2

Sillä sitähän se ei tarkoita. Että huonot päivät olisivat kiittämättömyyttä. Ainakin omalla kohdalla juuri nämä vaikeat hetket ovat jotenkin aina lopulta herättäneet nimenomaan entisestään kiittämään siitä, mitä olen saanut. Mutta harmauden ollessa vahvimmillaan saattavat kiittelyt olla vähän vähissä.

Vaikeampina hetkinä turvaudun Netflixiin, kahviin (voisikohan joku kahvibrändi alkaa sponsorikseni? Nimimerkillä kaffetta kuluu), kävelyyn metsässä, musiikkiin, läheisiin ihmisiin ja hymyilevään vauvaan. Sillä vaikka se pikkuruinen olento onkin se, joka valvottaa ja väsyttää – on vauva juurikin myös se voimanlähde, josta parhaiten saan energiaa uuteen nousuun.  (Eri asia on tietenkin varsinainen raskausmasennus. Se on aivan asia erikseen, sillä siihen ei pelkät komediasarjaputket ja vauvelin jokeltelut luonnollisesti auta.)

Halusin avautua tästä aiheesta, sillä loppujen lopuksi kuitenkin noin 90 prosenttia ajasta olen niin käsittämättömän onnellinen ja vauvaelämän huumassa, että tämä hilpeä fiiilis vaikuttaa vahvasti myös siihen millaisena oma laiffini näyttäytyy teille blogin lukijoille. Jotenkin koen kuitenkin tärkeäksi sanoa, että ei se kaikki aina niin ihanaa ole. Tai helppoa. Niitä harmaitakin päiviä tosiaan on, kuten aina muutenkin elämässä.

Ja lopuksi kaikille äideille, teille uskomattomille voimanaisille, haluan sanoa tämän: te olette upeita, vahvoja ja pystytte mihin vain! Nyt ja aina. Ettäs tiedätte. ❤

Rakkaudella kaikille maailman äideille,

Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Lapset

Kun vauva saapui maailmaan

syyskuu 29, 2016

maha2

Raskausaikana tuli tutuksi monenlaiset varoitukset ja vinkit vauvan saapumiseen liittyen. Suurin osa ihmisistä lähinnä intoili ja iloitsi mukana, mutta aika paljon sain kuulla myös varoituksia ja varoivaisen pessimistisiä toteamisia siitä, minkälaista elämäni tulisi olemaan vauvan saavuttua.”Nuku nyt kun vielä pystyt.” ja ”Tee nyt niitä asioita mitä todella itse haluat – kun vielä voit.” olivat lauseita joita sai usein kuulla maha pystyssä ihmisten parissa kulkiessaan.

Ja onhan se totta, että sanat ”hyvin nukuttu yö” ovat nykyään lähinnä hyvä läppä. En myöskään omista enää omaa aikaa kuten ennen, sillä nekin hetket jotka vauva nukkuu (meillä nämä hetket ovat usein aika lyhyitä) eivät oikeastaan ole täysin omiani. Ajatukseni ja sydämeni kun ovat nykyään aina kahdessa paikassa, itseni luona mutta myös vauvani pienissä käsissä. Joka hetki.

On siis ihan totta, että vauvan saapuminen romuttaa vanhat ajatukset, uskomukset ja elämän rutiinit aika lailla all the way. Kuitenkin – kaikista raskaistakin hetkistä huolimatta – en itse koe, että varoittelut ja pelottelevat heitot ovat niitä joita haluaisin tuoreille tai tuleville äideille ja vanhemmille kertoa.

Itselleni suurimmat yllätykset vauvan saapumiseen liittyen olivat nimittäin joissain ihan muualla kuin univeloissa ja vatsavaivaisen pienen kanssa vietetyissä itkuisissä päivissä.

En nimittäin koskaan olisi koskaan uskonut, miltä tuntuisi kun vauva nauraisi ensimmäisen kerran, täyttäen koko maailmani sellaisella ilolla etten tiennyt miten päin olla.

En myöskään arvannut kuinka täydeltä voisi hyvinkin yksinkertainen päivä tuntua – sillä jokainen lapsen kanssa jaettu hetki on niin paljon syvempi kuin osasin odottaa.

Oli myös yllätys huomata, että ne asiat joita ”vauvaelämässä” pelkäsin ovatkin nyt jo ihan omalta tuntuvia. Ennen vauvan saapumista kuvittelin olevani cool mama joka pillifarkut ja tennarit päällään viettää aikaansa kahviloissa ja tapahtumissa. Kröhöm, mites sitten kävikään… Nykyään täydellistä ajanviettokohdetta vastaavat paikat, jossa lastenhoitohuone on lähellä ja jonka ovista rattaat mahtuvat sisään. Ja josta saa kahvia.

Tiivistäen voisin siis sanoa, että omasta mielestäni suurin varoitus tuleville vanhemmille tulisi olla tämä:

Vaikka vauva muuttaakin oikeastaan ihan kaiken, beibi tuo myös mukanaan enemmän hyvää kuin jaksat kantaa.

Varaudu kuitenkin siihen, ettei maailmasi ole pian enää ennallaan… Se ei nimittäin koskaan ole kokenut sellaista rakkauden aaltoa kuin mitä se pian tulee kohtaamaan.

Enjoy the waves… ♥

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Lapset Yleinen

Miltä äitiys tuntuu?

elokuu 13, 2016

dav

Äitiys tuntuu… mieltä kalvavilta tunteilta siitä, että mikä milloinkin hyökyaalto, trombi tai ukkosmyrsky aikoo juuri nyt hyökätä juuri minun vaunujeni kimppuun ja viedä jälkikasvuni mennessään. Niinpä sitä ulkona liikkuessaan katsookin myös jokaista vastaantulijaa silmäkulma neuroottisesti nykien.

Äitiys tuntuu… hartioissa ja niskassa. Just call me Quasimodo.

Äitiys tuntuu.. huolelta. Kaikki pelottaa. Mainittakoon muutamia viime aikaisia pelon aiheuttajia omasta elämästäni: liian äänekkäästi puhuvat ihmiset, (omasta mielestäni) kovaa kaahailevat kuskit, influenssat, sodat, metsän puissa raakkuvat linnut (”Toi kotka syö kohta lapseni!!!… Ai se olikin varis.”), Donald Trump ja sademetsien tuhoutuminen. Noin muutaman jutun mainitakseni.

Mutta.

dav

Äitiys tuntuu myös…

…vauvan kikatukselta ja hymyiltä jotka hehkuvat. Ihaninta ikinä.

…hetkiltä, jolloin sitä vain tuijottelee lapsensa silmiin ja ymmärtää että tässä hetkessä on koko maailma.

…sydämessä. Se ei enää syki vain omiin tarpeisiin – nyt sydämen sopukoissa asustaa pysyvästi myös eräs pieni ihminen. Näin ollen sydän sykkii joka iskullaan vähän vahvemmin ja rohkeammin. Sillä on nyt tuplasti syytä sykkimiseen.

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

KOTOILU JA HYVINVOINTI Lapset Yleinen

Uusi äitiyspakkaus on täällä!

maaliskuu 4, 2016

Kelan äitiyspakkaus on monien tulevien äitien keskuudessa kuuma puheenaihe –  mitä se mahtaa sisältää, millaisia värejä vaatteissa onkaan tänä vuonna ja onko pakkaukseen lisätty joitain uutuuksia mukaan, vai mennäänkö samalla kaavalla kuin edellisenä vuonna… En olisi vielä vähän aikaa sitten ymmärtänyt tätä hypetystä – mutta oh boy, nyt on meikäkin hypännyt vauhdilla tähän kelkkaan!

Mutta hei. Aivan ensiksi täytyy sanoa, että äitiyspakkaus on mielestäni aivan UPEA asia – ja kyllä, se on niin upea, että caps lock oli pakko laittaa päälle. Muistan aikanani kertoneeni Suomen äitiysvapaista sekä äitiyspakkauksesta kaverilleni Jenkeissä (neljän lapsen äiti) – ja hänen oli vaikea uskoa kertomaani. ”Siis teille annetaan tavaroita lasta varten?” ”Ja voitte olla kotona kuinka kauan?” Eivät siis ole ihan peruskauraa muailmalla nämä meidän yhteiskuntamme äideille tarjoamat etuudet – ja se on hyvä pitää mielessä.

Itse koen todella suurta kiitollisuutta siitä, miten meitä tulevia äitejä tuetaan juurikin muun muassa äitiyspakkauksen kautta täällä Suomessa. Sillä pakkaus ei mielestäni ole ”vain tavaraa” – se on myös symbolinen tervetuliastoivotus kaikille tuleville bebeille, sekä välittämisen ele heidän perheilleen.

Kelalla käydessäni opin paljon kiinnostavaa tietoa äitiyspakkauksen historiasta; mm. sen, että pakkauksen jakaminen aloitettiin vuonna 1938 – tuolloin tämä tuki oli tosin tarkoitettu vain vähävaraisille synnyttäjille. 1949 äitiysavustus tuli kaikkien äitien saataville.

Ja historiasta tähän päivään; nykyään pakkaus sisältää 50 (!) tuotetta. Tästä pääsemmekin aasinsiltaa köpötellen hienosti tämän päivän pääasialliseen aiheeseen: tämän vuoden pakkaukseen ja sen sisältöön! Eli tattadadaaa, saanen esitellä, kurkistus äitiyspakkaukseen vm. 2016 – ensin virallisen potretin muodossa (kuva: Kela / Annika Söderblom):

Äitiyspakkaus2016

Ja sitten omiin kuvafiiliksiini sekä ajatuksiini uuden pakkauksen tiimoilta:

pakkaus3

Pakkaus sisältää paljon iloisia kuoseja sekä suloisia eläinkuvioita. Erityisesti nuo raikkaat kolmiokuvioinnit olivat oikein bueno!

pakkaus4pakkaus5

Puolipotkuhousuja (opin juuri tällä viikolla tämän sanan – nyt on viisas olo!) oli mukavasti niin raidallisina kuin yksivärisinäkin – kuvassa omat lempparini. (raidat on jees!) Luulenpa myös, että tämän mallin pögät ovat aika käytännöllisiä sitten kun se bebe maailmaan putkahtaa!

pakkaus

Uutuutena boxissa on tänä vuonna pupulelu. Onhan se söpö!

pakkaus6pakkaus2

Vaatteiden lisäksi pakkaus sisältää mm. tarvikesetin, jossa on perushygieniatarvikkeita ja muuta tarpeellista. Peukku tällekin – on ihanaa, että tällaisia käytännön hankintojakin on äitiyspakkauksessa ajateltu. Ja kirjasta iso plussa! Itse kun on kasvanut perheessä, jossa luettiin paljon kirjoja ääneen koko lapsuuden ajan niin tykkään kovasti siitä, että lukemisen tuomaa vanhempi-baby sidettä kannatetaan jo äitiyspakkauksenkin kautta.

Juurikin siitä (ihanasta) syystä, että pakkauksessa on niinkin monta tuotetta – suosittelen tutustumaan Kelan sivuilla äitiyspakkauksen koko sisältöön – sillä kaikki jutut eivät nyt tähän yhteen postaukseen järkevästi mahtuneet. Ainiin muuten! On aikamoisen modernit ajat meillä kyllä käsillä, sillä Kela julkistaa tänä vuonna uuden boxin lisäksi äitiyspakkaus-emojinNäin sitten jokainen voi hihkua pakkauksestaan ihan nykyajan tyyliin, hihhii… Hassua ja söpöä.

Kaiken tämän lisäksi Kela on tänään käynnistänyt hauskan #äitiyspakkausmuisto-kuvakilpailun, uuden äitiyspakkauksen julkistamisen kunniaksi. Tämä kisa on käynnissä 4.3.–17.4.2016 ja Kela arpoo palkintoja koko kilpailujakson ajan.

Idea on siis seuraava: jaa oma kuva äitiyspakkausmuistostasi tagien #äitiyspakkausmuisto ja @kela_fpa kera (molemmat tunnisteet mukaan postaukseen!) – ja olet mukana kisassa!

Sellaisia äitiyspakkausfiilistelyjä tähän päivään! Ihanaa perjantaita muruset!

Ja vielä kaikille beibi-ihmisille; mitäs tykkäätte uudesta boxista? Olisi mahtavaa kuulla teiltä ajatuksia, muistoja ja ideoita äitiyspakkaukseen liittyen. 

-Viola

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.