Browsing Category

Lapset

Lapset PERHEARKI JA LAPSET Yleinen

Vauvakuulumisia & pohdintaa kasvatuksesta

maaliskuu 23, 2017

name it kids violan

Viime aikoina on meidän jälkikasvumme muuttunut selkeästi entistä aktiivisemmaksi. Tätä kasvuvaihetta kuvaavat ehkäpä parhaiten lauseet, joita toistelen lähes tauotta nykyään. Ne ovat seuraavanlaisia:

”Mitä sulla on suussa höpsö….?” (*rauhallisesti)

”MITÄ SÄ SYÖT?!?” (mussutuksen jatkuessa – ei enää niin rauhallisesti)

”Ei lyödä koiraa sillä.”

”Ei kaukosäädintä!”

”Älä revi palmusta lehtiä irti rakas!”

Ja niin edelleen.

Nämä toistelemani fraasit tosiaan värittävät mukavasti arkeamme nykyään, hehe. Oikeasti täytyy kyllä sanoa, että mielestäni vauva-aikojen edetessä on homma koko ajan vaan upeampaa. Ihan alussa, pikkuruisen käärön kanssa, oli homma aika hapuilua vielä monilta osin, mutta nyt on arjen menossa jo ihan eri ote. Kun jokainen päivä on pikkuiselle aidosti aivan uusi ja jännittävä (ja täynnä ihania juttuja suuhun työnnettäväksi), on arkisimmassakin päivässä keskivertoa enemmän hehkua.

Muutamia asioita olen myös pyöritellyt pienessä mielessäni entistä enemmän lapsen kasvaessa. Yksi näistä aiheista on teknologia sekä sen vaikutus näihin pikku beibeihin, sekä myös isompiin lapsiin. On selvää, että padit, podit ja älypuhelimet ovat osa nykyarkea, eikä niissä lähtökohtaisesti ole mitään väärää. Teknologiahan on päinvastoin tehnyt mahdolliseksi upeita asioita; sellaisia, joista ihmiset olisivat ennen voineet vain kaihoiten haaveilla. Itseäni pohdituttaakin enemmän se tapa, jolla puhelimiamme ja muita laitteita käytämme. Se tapa, jolla suljemme maailman ympäriltämme jotta voimme sulkeutua omaan pieneen kuplaamme, puhelimme kanssa.

Kuinka opettaa lapsille teknologian käytön rajoja, kun lähes joka ikinen kanssamatkustaja junassa tai bussissa räplää puhelintaan poissaoleva ilme kasvoillaan…? Connecting people, sanoi Nokia aikoinaan – mutta onko tuo puhelimen kanssa vietetty aika tosiaankin sitä, oikean kontaktin saamista…?

name it kids violan 2

Oli miten oli, oma ajatukseni on se että teknologian olemassaolon kieltäminen lapsen elämästä on turhaa – sekä hölmöä. On hyvä että jo pienenä opitaan nykymaailman kommunikaation eri muodot, mutta samalla haluan näyttää omalle lapselleni, ettei maailma asu puhelimessa – vaikka siltä joskus tuntuisikin.

Maailman ihmeitä löytää niin Marokosta kuin Lontoostakin. Samoin kuin Suonenjoelta tai Lappeenrannasta. Lokaatiolla ei ole niinkään väliä, mutta sillä on että katsoo ympärilleen. Maailma on ihmisissä, paikoissa, luonnossa ja kohtaamisissa. Lisäksi: metsäleikit, majojen rakentelut, piknikit, rantapäivät, tutustumisretket oman kaupungin vieraisiin kolkkiin – kaikkia näitä ja niin monia muita kokemuksia haluan lapselleni tarjota.

Ja kokemuksiaan toki voi tallentaa puhelimeen, tietysti. Mutta kaikkia hetkiä ei tarvitse kuvata, videoida tai snäppäillä menemään. On nimittäin toinenkin tapa: tallentaa ne sydämeensä. Se taitaa loppujen lopuksi olla se kaikkein luotettavin kovalevy, jota koskaan on kehitetty.

-V

 Postauksen kuvituksena on käytetty name it -lastenvaatemerkin Unplug & Play -boxia* (*saatu yhteistyön kautta) , joka sisältää 36 erilaista korttia; jokaisessa kortissa on idea leikkiin, askarteluun tai muuhun mukavaan hommaan johon voi lapsikaverinsa kanssa ryhtyä. Name it toivoo Unplug & Play -kampanjansa kautta rohkaisevansa ja innoittavansa lapsia vanhempineen leikkimään ja pitämään hauskaa yhdessä. Hauskoja boxeja saa name it -liikkeistä tämän kevään ajan. 

 

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

HETKET JA FIILIKSET Lapset Yleinen

Väsynyttä menoa

helmikuu 1, 2017
granjapetitbo

Tänään mielessä: kahvi. Uni. Kahvi. Uni… Ja niin edelleen.

Heippa kaikki ja pahoittelut jo etukäteen lyhyestä postauksesta.

Syy: täällä ollaan vietetty vauvan kera muutama päivä lähinnä kotioloissa, flunssassa molemmat. Tänään homma huipentui jatkuvaan itkurumbaan (beben osalta, itse vielä pysyin jotenkuten kasassa) ja nyt tätä kirjoittaessani olen suoraan sanoen niin poikki, että silmissä vilisee.

Halusin kuitenkin teille jakaa tämän(kin) fiiliksen, sillä mietin tässä juuri viimeksi tänään sitä, kuinka tärkeää rehellinen meininki on, ihan kaikessa.

Eli rehdisti tunnustan, etten ikinä olisi uskonut olevani näin poikki ja väsynyt yhdestä pienestä päivästä kotona lapsen kanssa. Ja samalla: en olisi koskaan voinut kuvitella sitä onnen määrää joka sisimmässäni nykyään jyskyttää, ihan koko ajan.

Että niin. Hullua rakkautta ja vaipparoskiksen aromeja. Sellaista täällä tänään(kin).

Ja väitän, että sellaista se elämä on – vähän kaikkea. When it’s real.

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.