Browsing Category

Liikunta

Hyvinvointi Liikunta

Silminnähden loistava päivä

tammikuu 9, 2018


 

Kaupallinen yhteistyö Silmäaseman kanssa

 

Tiedättekö ne elämän pienet mutta tärkeät mukavuudet, joiden olemassaoloon on niin tottunut ettei niitä oikeastaan juurikaan ajattele?

Ainakin minulla on eräskin tällainen elämäni polkuja uskollisesti seuraava arjen apuri, jonka olen vuosien varrella aika lailla unohtanut.

Joka päivä me jaamme kaiken kokemani yhdessä: niin monia hetkiä erilaisine maisemineen, paikkoineen ja ihmisineen. Käymme kahviloissa, metsässä ja ostoksilla. Teemme töitä kulmat kurtussa keskittyen ja sen jälkeen nautimme kirpeästä talvi-ilmasta lenkkipolkuja kierrellen. Lojaali kaverini kulkee mukana – jokaiseen paikkaan minne minäkin.

Nyt viimeistään olisi aika osoittaa selkeämmin kiitollisuutta uskolliselle seuraajalleni. Joten: kiitos, piilarit!

Sen lisäksi, että piilarit kulkevat mukanani niin lähikorttelin ostarille kuin maailman ääriinkin, ovat ne tärkeässä roolissa myös oman hyvinvointini saralla: piilolinssit ovat aina silmissäni niin joogamatolla kuin juoksupoluillakin. Sillä vaikka silmälasit omistankin en ole koskaan tottunut ajatukseen treeneistä rillit päässä.

Enkä oikeastaan koe, että asia olisi vain tottumiskysymys. Olen nimittäin sitä mieltä, että liikunta ennen piilolinssien astumista elämääni oli yksinkertaisesti vähemmän nautinnollista kuin mitä se nykyään on. Jumppaaminen ja lenkkipoluilla hikoilu yhdistettynä nenältä alaspäin luisuviin rilleihin oli kaikkea muuta kuin huoletonta. Kovatempoiset lihaskuntotreenit (joista nykyään pidän aivan kuin hullu puurosta) eivät myöskään olisi onnistuneet ongelmitta silmälasiaikoinani. Burpee-hypyt ja muut kun eivät ole luotuja rillipäisille – tai ainakin itse koen hikiliikuntaan ja sen tuomaan endorfiinihuumaan uppoutumisen huomattavasti helpommaksi piilarit silmissäni.

Tänä vuonna en asettanut itselleni hurjia vaatimuksia uuden vuoden lupausten muodossa, mutta sen sijaan olen päättänyt nauttia liikunnan ja ulkoilun riemuista entistäkin enemmän. Aurinko paistaa! Ei muuta kuin metsään!, päätinkin taannoin yhtenä kauniina pakkaspäivänä.

 

 

Pakkaspäivän metsäreissussa matkasivat miehen ja pojan lisäksi luonnollisesti myös piilarini: Acuvue Oasys 1 Day with Hydraluxe -linssit olivat silmissäni aamuvarhaisesta illan myöhäisille tunneille. Kyseiset linssit ovat omiaan kaltaisilleni piilarien tehokäyttäjille, sillä ne ovat silikonihydrogeelistä valmistetut, uutta tekniikkaa hyödyntävät piilolinssit, joissa kosteus ikään kuin suljetaan linssin sisään.

Inhoan maanisesti sitä tunnetta että piilareissani on roskaa tai että itse linssit tuntuvat silmässä, joten itselleni ehdoton vaatimus linssien suhteen on se, että ne eivät tunnu miltään. Acuvuen Hydraluxet ovat juurikin tällaiset erittäin ohuet linssit, joiden käyttäminen on positiivisella tavalla helppoa unohtaa.

Omat silmäni ovat lisäksi erittäin helposti kuivuvaa sorttia, joten tämäkin seikka jo yksinään asettaa piilareilleni aika korkean vaatimustason. Hydraluxe-linsseissä kosteuttava aine on pvp, joka on (ei-tieteellisesti ilmaistuna) ainetta jonka olemus on erittäin lähellä kyynelnestettä. Lisäksi pvp sisältää molekyylin, joka sitoo kosteutta itseensä. Näin olleen linssit heiluvat mukana menossa sopivasti kosteutettuina vähän pitkäkestoisemmassakin käytössä.

 

 

Itselläni piilarit ovat tosiaan silmissä päivittäin, aamusta iltaan. Lisäksi edellisestä näöntarkastuksesta oli rehellisyyden nimissä kulunut aivan liian pitkä aika, joten optikon treffaaminen hieman jännitti. Onneksi sain kuitenkin mukavia uutisia: silmäni ovat jaksaneet piilarien tehokäyttöä hyvin, eikä niiden kunnossa ollut sen suurempaa moittimista. Jo aiemmin mainitsemaani kuivumista kuitenkin oli havaittavissa ja sainkin optikolta vinkin käyttää kosteuttavia silmätippoja. Toisin kuin itse luulin, monia tämän päivän silmätippoja voi nimittäin käyttää piilarien ollessa silmissäkin – jehei ja hyvästi kuivien silmien räpyttely!

Näin ollen aion siis jatkossa kiinnittää silmieni hyvinvointiin huomiota ainakin seuraavin tavoin: käymällä (edes hieman) useammin näöntarkastuksessa sekä käyttämällä kosteuttavien linssieni lisäksi silmätippoja. Sillä vaikken niitä uuden vuoden lupauksia tänä vuonna listaillutkaan, olen mielessäni ajatellut tämän vuoden olevan uudenlaisen, aidon hyvinvoinnin vuosi. Vuosi, jonka aikana en laadi itselleni kovia vaatimuksia ja sääntöjä erilaisiin tavoitteisiin liittyen, vaan oikeasti ajattelen hyvää fiilistä ja kehon sekä mielen tasapainoa kokonaisvaltaisesti.

 

 

Siihen ajatteluun kuuluu niin mielen kuin kropankin huolto – sekä myös ne sellaiset hyvinvoinnin osaset, jotka välillä tuppaavat unohtumaan. Kuten juurikin se omien silmien terveyden ylläpito. Sillä oikeasti – onko montaakaan asiaa jotka antaisivat kantajalleen yhtä paljon kuin silmät, joiden lävitse tätä maailmaa saa katsella?

Taannoisella metsäretkellä – aurinkoisen iltapäivän paisteessa ja kahden elämäni miehen seurassa – vastaus tähän kysymykseen tuntui harvinaisen selvältä.

 

Viola

 

Hyvinvointi Liikunta

Paluu jumppamatolle

syyskuu 25, 2017

 

Avauduin hiljattain Insta Storiesin puolella liikunta-ahdistuksestani; eli toisin sanoen siitä, kuinka vähiin treenit ovat äitiyden myötä jääneet sekä siitä, kuinka kyllästynyt tähän tilanteeseen olen.

Kroppakaan ei varsinaisesti ole kiitellyt tästä muutoksesta. Selkä ja niska ovat olleet usein jumissa – ongelma jota en ennen ikinä ollut kokenut. Tämän lisäksi olen kärsinyt ongelmista ranteideni kanssa; omaan yliliikkuvat nivelet ja tämä ominaisuuteni yhdistettynä yli kymmenenkiloisen ”elävän kahvakuulan” jatkuvaan ja väärissä asennoissa tehtyyn kantamiseen on aiheuttanut varsin inhottavat rasituskivut käsiini. (Hommaa on jo ratkottu fyssarin kanssa, joten asia jo vähän paremmalla mallilla nyt.)

Mutta niin – se treenien vähiin jääminen. Koen välillä huonommuuden tunnetta siitä, miten monet ”fanittamani” äitityypit esimerkiksi Instan puolella tuntuvat löytävän urheilulle aikaa luontevasti, jopa jokaisesta päivästä. Olen miettinyt, että olenko aivan surkea ajanhallinnassa vai mikäs tässä mättää. Kunnes annoin itselleni vähän armoa. Tajusin, että tässä ollaan nyt ekaa kertaa äitinä ja kaiken lisäksi päälle monet lapsen harrastukset sekä perheemme omat menot. Lisänä soppaan yritykseni, jonka olen juuri startannut – eli toisin sanoen se fakta, että kaikki viime aikojen ”omat hetkeni” ovat olleet yhtä kuin työn teko.

Työn tekeminen illan tunteina ei itseäni haittaa, päinvastoin! On mahtavaa saada aivoille uudenlaista virikettä ja tehdä juttuja joita aidosti rakastan. Ongelma on siinä, että lapsi ja työ ovat yksinkertaisesti syöneet ajan liikunnalta. Tämä on johtanut siihen, että olo on väsyneempi ja kroppa ei tunnu ihan omalta.

Instan puolella sain kuitenkin hyviä vinkkejä kotona treenaamiseen ja niiden myötä myös kaivattua potkua homman aloittamiseen.

Joten varokaas vaa risut ja männynkäpyset – tämä mamaihminen on pian villinä lenkkipoluilla ja jumppamatolla!

 

Nyt olisi kiva kuulla: kiinnostaisiko teitä treeniaiheiset jutut? 

Ihanaa maanantaita kaikille!