Browsing Category

Ruoka

Ruoka

Ei-vegaaniset tuotteet, joita himoitsen

syyskuu 2, 2018

 

Pyrin nykyään syömisissäni painottamaan kasvipohjaisia vaihtoehtoja aina kun se on mahdollista. En siis ole vegaani, mutta ruokavalioni on kuitenkin kokonaisuudessaan ainakin noin 80 % osalta kasvipohjainen.

On kuitenkin muutama ei-vegaaninen tuote, joita himoitsen aika ajoin. Näille en ole löytänyt hyviä vege-vaihtoehtoja – eli saa vinkata mikäli vinkkejä sieltä joltakulta löytyy!

 

-Turkkilainen jogurtti (luomu)

Vietin aikanaan suuren osan lapsuudestani Ranskassa ja siellä muistan usein syöneeni maustamatonta, hyvin paksua jogurttia, jonka makua rakastin. Kun sitten kerran tajusin Valion Luomu turkkilaisen jogurtin olevan aika täsmälleen samanmakuista, olen välillä joutunut nappaamaan tämä tuotteen kaupan hyllyltä mukaan. (vaikkei siitä oikein kiittele vatsa – eikä ihokaan)

-Vuohenjuusto

Ah, vuohenjuusto. Aikanaan siirtyessäni pois lehmänmaitojuustoista (lähes kokonaan, mutten täysin – kts. seur. kohta) päädyin testaamaan vuohenjuustoa vaihtoehtona aiemmille perusjuustoilleni, sillä olin kuullut vuohen- ja lampaanmaitotuotteiden sopivan monien vatsoille paremmin kuin perus lehmänmaitotuotteet. Ja niinhän se sopikin! Vuohenjuusto onkin oma superherkkuni, jota ajoittain käytän viikonloppuaamujen voileivillä; tomaatin, avocadon ja basilikan kera.

 

 

-Halloumi

Vuohenjuustojen lisäksi on halloumi yksi heikko kohtani maitotuotteiden maailmassa. Ja kyllä, olen testannut lähes kaikki vegejuustot läpi. Ikävä kyllä inhosin niistä jokaista, syvästi. Kasvipohjaisista juustoista Porlammin VegePlus on ainoa joka on mielestäni ok. Uskon, että vegaanisten juustojen maailma tulee varmasti kehittymään lähitulevaisuudessa paljon ja odotankin sitä kuin kuuta nousevaa! Sillä halloumin voittanutta ei vaan ole vielä löytynyt.

 

Löytyykö sieltä kaltaisiani melkein-vegaaneja, joilla on ”salaisia paheita” eläintuotteiden maailmasta?

 

Lapset Ruoka

2-vuotisjuhlien värikäs vegemenu

heinäkuu 12, 2018

Lapsi täytti viime kuussa kaksi vuotta – ja pitihän tätä komiaa pienen miehen ikää tietty juhlia!

Tykkään kokkailla juhliin ruokia – kunhat reseptit vain ovat tarpeeksi simppeleitä. Vaikka fanitankin ruoanlaittoa en tosiaankaan ole sellaista safkahifistely-tyyppiä, jolle monituntiset kokkailut olisivat mukavaa ajanviettoa.

Tästä syystä olenkin ollut aina nimenomaan enemmän kokkaaja- kuin leipuri-ihmisiä – leipominen kun usein vaatii enemmän kärsivällisyyttä, aikaa, taikinoiden nostattelua ynnä muuta vastaavaa.

Pojan 2-vuotispippaloiden kohdalla löysin itsestäni kuitenkin myös yllättäen jonkin asteisen leipurin! Tämä muutos tapahtui tarpeeksi yksinkertaisen kakkuohjeen (vain kolme raaka-ainetta!) avulla. Pyöräytin juhliin kyseisellä reseptillä pari kappaletta suklaista juustokakkua helposti juhlia edeltävänä iltana – itse asiassa niin helposti, että aloin jo epäillä kakuissa olevan jotain hämärää (kun sitä normaalia hikistä leipomispaniikkia ei tullutkaan).

Epäilyistäni huolimatta kakut olivat menestys (niiden ulkomuoto oli hieman kolhuinen, mutta ei ole mitään mitä suuri marjakasa ei pelastaisi) ja niiden lisäksi äitini juhlapöytään herkun britakakun. Kaikki kakut olivat gluteenittomia ja omat suklaakakkuni lisäksi myös täysin vegaanisia.

 

Sitten siihen ydinasiaan, eli juhlien menun sisältöön – se näytti tältä:

 

Juomat

Kahvit + teet

Vichyä

Mehua

 

Suolaiset tarjottavat

Vegelautanen (tuoreita kasviksia + dipit & hummus)

Feta-pinaattipasteijat

Cocktailpiirakat & munavoi

 

Makeat tarjottavat

Suklainen juustokakku marjoilla (vegaaninen, gluteeniton)

Brita-kakku (gluteeniton)

Hedelmälautanen (tuoreista hedelmistä)

 

 

Juhlamenu oli omasta mielestäni tosi toimiva, sillä kerrankin osasin arvioida kokonaisuutta realistisesti ja välttää överit tarjoamisten määrät – kuitenkin samalla kooten tarjoiluista runsaan ja värikkään synttäripöydän.

Ehdin myöskin kerrankin itse ottaa näissä juhlissa rennommin, sillä ikävä kyllä olen aiemmissa lapsemme pippaloissa löytänyt itsestäni neuroottisesti stressaavan äiti-ihmisen (not good!).  Eikös se ole kuitenkin loppupeleissä aidosti onnistuneiden pippaloiden merkki – hyvät tyypit ja jutut, eivätkä ne viimeisen päälle kiillotetut kakkulapiot?

Joten hurraa rennoille juhlille & supersimppeleille kakkuresepteille!

 

Ja onnea maailman paras 2-vee!

Kanssasi elämää eteenpäin tarpoessa ei maailmasta koskaan ehdy toivo tai valo –

eivätkä myöskään kovalla äänellä jaetut höpinät.