Musiikki on aina ollut äärettömän tärkeä asia elämässäni. Lapsena vietin perheemme tekemät Euroopan-roadtripit hilluen hilpeästi kuulokkeet päässäni aamusta iltaan, kuunnellen silloisia suosikkejani – eli lähinnä Disneyn Leijonakuninkaan c-kasettia – ja hoilaten takapenkillä AAAZIWENGAAA sellaisella intensiteetillä, että rakkauteni lajiin tuli niin sanotusti selväksi.
Musiikkimakuni vaihteli elämäntilanteiden mukaan – välillä olin räppikeikkojen suurkuluttaja, pari vuotta myöhemmin taas sitten vaihteeksi vanhojen soulklassikoiden suuri fani. Värikkäät vaiheeni musiikin parissa lisättynä siihen että olen käynyt vuosia laulutunneilla, soittanut sähköurkuja sekä -pianoa plus tavallista pianoa johtivat siihen, että musiikista hioitui itselleni sen eri kategorioita suurempi juttu. Tajusin, ettei pointti olekaan siinä mikä tietty genre on se oma suosikki vaan siinä, mitä tuntee kun kuulee eri kappaleita. Musiikki on itselleni tunnetta, ja aina kun biisi saa itsessäni fiiliksiä (olivat ne sitten mitä vain) heräämään on kappale mielestäni kuuntelemisen arvoinen.
Tullessani äidiksi kadotin musiikin johonkin matkan varrelle, vaipparoskisten ja vaunulenkkien loppumattomaan sumaan. Vauvavuotena en oikein edes muistanut kuka olen saati sitten ehtinyt sukeltaa aiemmin niin rakkaaseen musiikin maailmaani etsiäkseni uutta kuunneltavaa. Niinpä yhtenä päivänä vain sitten havahduin siihen oivallukseen, etten ole kuunnellut musiikkia ikuisuuksiin. Se oli todella outoa, olenhan aina ajatellut musiikin olevan osa itseäni.
Nyt vauvani on kuitenkin jo kaksivuotias ja oma identiteettikin on jälleen paremmin hyppysissä ja kas; myös musat ovat alkaneet soimaan kuulokkeissani entiseen malliin. Tätä muutosta juhliakseni päätin listata alle muutaman vanhan biisisuosikin. Jotenkin kaikki nämä biisit ovat myös hyvin syksyisiä, mikä on jotenkin aika ihanaa just nyt.
Travis – Why does it always rain on me
Who’s Lovin You – Jackson 5
Chisu – Tuu mua vastaan
Kuulokkeet päässä kohti syysaurinkoa…
– V
