Browsing Category

Yrittäjyys

Fiiliksiä Yrittäjyys

Yrittäjän elämää & uusi aluevaltaus

huhtikuu 20, 2018

Mikäli seuraat Instagram-tiliäni, oletkin jo varmasti saanut osasi uusimman työhankkeeni hehkutuksesta.

Mutta! Mikäli olisi käynyt niin hullusti, että et vielä ole kuullut projektista nimeltä Social Sisterhood, niin nyt on aika korjata tämä vääryys.

No jaa, mikäs sisarkerho tää nyt sitte on?

Annas kun kerron!

Social Sisterhood on raikkaan kupliva ja värikäs somemaailman koulutusprojekti, jonka olen laittanut pystyyn yhdessä upean ja huikean osaavan digivelhon Taru Salokankaan kanssa. Meillä on Tarun kanssa yhteisenä tavoitteena luoda sellaisia somen koulutussisältöjä joita itsekin haluaisimme käsiimme saada. Luvassa on siis sekä iloista rönsyilyä että myöskin vankasti asiassa pysyviä vinkkejä – sopivassa suhteessa sekoitettuna.

Tarun kanssa työskentely on muuten ollut sellainen onnenpotku, ettei mitään rajaa! Tiedättekö sen tunteen, kun jonkun tyypin kanssa hommat vaan etenevät huikeaan tahtiin, kuin Lintsin vuoristoradan junavaunu – ja samalla kuitenkin on fiilis, että molemmat nauttivat tekemisestä eikä työssä ole lainkaan ”työnteon” meininkiä – sanan perinteisessä, raskasta fiilistä henkivässä merkityksessä.

Niin parasta.

 

Eli sanonpa vaan tähän hetkeen (muistutukseksi myös itselleni, niihin tuleviin huonompiin yrittäjyyden hetkiin):

Onneksi lähdin yrittäjäksi.

Onneksi uskalsin, vaikka pelotti.

Onneksi valvoin öitä töitä tehden, vauvan vihdoin nukkuessa.

 

Sillä nyt – kun lapsi on taapertanut hoitoon ja yritykseni alkutaival on kunnolla päässyt alkamaan – on kaikki se tuska, kirjanpito-ahdistukset ja vähäuniset yöt niin tämän arvoisia.

Tämä postaus onkin omistettu uusille ystävyyksille sekä yritykselleni, joka on asia josta olen jo nyt aika hemmetin ylpeä. Sillä vaikka koko homma yhtäkkiä menisikin nurin huomenna, niin ainakin kokeilin ja uskalsin.

 

Joten: CHEERS!

 

 

Sisustus Työ Yrittäjyys

Työnurkkauksen sisustusprojekti

huhtikuu 5, 2018

 

Olen polkaissut (hitaasti, mutta suht varmasti) käyntiin oman pikku työnurkkaukseni sisustamisprojektin uudessa kodissamme. Työsoppeni on siitä hassu, että se sijaitsee poikani huoneessa – joskin kyllä ovelasti katseilta piilossa, tilanjakajana toimivan suuren hyllyn takana.

Oma pikku soppeni tulee saamaan väriä sekä jotain pientä kivaa ylleen lähiaikoina, mutta mitä – sitä en ihan vielä tiedä. Olen kuitenkin äidiltäni perinyt innostuksen sisustaa hyvinkin pieniin tiloihin omia pieniä maailmojaan. Näin ollen otankin haasteena tämän minikokoisen ”työhuoneeni” henkiin herättämisen.

Tällä hetkellä nurkassani on periaatteessa vain pöytä (Ikeasta) ja tuoli (kierrätyksestä). Ja hehe, eipähän sinne juuri mahtuisikaan. Työsoppeni pieni koko ei itse asiassa haittaa itseäni yhtään – päinvastoin. Pieni, rajattu tila tuo jonkinlaista kotoisaa meininkiä koneella istumiseen ja ajatusten pyörittelyyn. Kuin olisi omassa pikku pesässään, kaukana maailman kohinoista – nurkassa on siis huomattavasti kivempiä keskittyä töihin kuin vaikkapa hälyisässä kahvilassa. (Vaikka kahviloita niin palavasti fanitankin, en oikein ikinä ole onnistunut niissä tehokkaaseen työskentelyyn.)

Työpäiväni alkavat nykyään siitä, kun olen vienyt lapsen päiväkotiin ja ulkoiluttanut Hugon. Tämän jälkeen teen kahvia ja otan aamiaista – selaillen maileja ja muita viestejä samanaikaisesti. Olen huomannut, että tämä kaava seuraa itseäni aika lailla koko työpäiväni ajan: teen töitä tauotta – kahvipaussit ja teoriassa hyvältä kuulostavat venyttelyhetket tuntuvat jotenkin ”aikaavieviltä”  kun on oman elämänsä pomo – ja myöskin yrityksensä ainoa duunien paiskija.

 

 

Luulen, että uusi pikku työnurkkani voisi tuoda tähän kuvioon kaivattua muutosta. Aionkin jatkossa testata selkeämpää työ/tauko-jakoa päiviini: töitä tehdessäni vetäydyn soppeeni ja tauot pidän suuren ruokapöytämme ääressä. Simppeliä ja toivottavasti toimivaa! Olen nimittäin huomannut, että pää surraa vähän liiankin tehokkailla kierroksilla työpäivien ajan – varmasti johtuen juurikin siitä, ettei mieli saa tarvitsemiaan ajatusbreikkejä lainkaan.

 

Joten: ei muuta kuin omaa pikku duunimaailmaani sisustamaan ja parempia ruokataukoja vaalimaan!