HETKET JA FIILIKSET

”Äitiys ei muuta mitään” – valheita vauvaelämästä

kesäkuu 18, 2017

beibi

”Äitiys ei kyllä tule muuttamaan minua suuresti. Tai siis tietenkin arjen rutiinit vähän muokkautuvat uudenlaisiksi, mutta mä oon silti mä.”

Jotain tämäntyylistä taisin itsekin sanoa omaan äidiksi tulooni liittyen vielä siinä vaiheessa, kun lapsonen oli vielä mahani suojissa piilossa. Oi kuinka väärässä voikaan pieni ihminen olla, hahaa.

Sillä ainakin omalla kohdallani on äitiys muuttanut minua, jo tässä vaiheessa, enemmän kuin mikään tai kukaan koskaan elämässäni. Ja millä tavoilla? No ainakin näillä:

  • En enää osaa katsoa mitään äitiydestä kertovia tv-ohjelmia liikuttumatta. Kömpelöinkin Erilaiset äidit -jakso vaatii nessupaketin läheisyyttä.
  • Kannan aina mukanani monipuolista välipalavalikoimaa.
  • Huolestun helpommin. Tai siis, myönnetään: huoli ja pelko ovat jatkuvasti mukanani kuin kaksi superneuroottista ystävää.
  • Mikäli valvon illalla yli yhdentoista, on kyseessä erittäin erityinen tapahtuma.
  • Edelliseen viitaten; leffojen katselu on todella harvinaista ajanvietettä. Jaa miksikö? Hereillä pysyminen pimeässä olohuoneessa, mukavalla sohvalla istuskellen on pienen lapsen äidille kuin henkinen maraton – se vaatii sisua, kestävyyttä ja lujaa tahtoa.
  • Tunnen vahvemmin kuin koskaan. Rakkautta, innostusta, jännitystä, stressiä, ahdistusta. Kaikki on vähän syvempää kuin ennen; niin fiilikseni kuin koko elämänikin.
  • Näen kaupat, kahvilat ja museot uusin silmin. En mieti niinkään niiden kiinnostavuutta tai monipuolisuutta – ajatukseni ovat aivan muualla. Millaiset ovat kulkuväylät? Ovatko vessat hyvät? 
  • Ymmärrän lasten vaatekokojen ihmeellistä maailmaa kuin vanha tekijä. Aiemmin tämä monenlaisten kokomerkintöjen universumi oli itselleni täysin tuntematon suo.
  • Olen onnellisempi kuin koskaan. Ja väsyneempi. Sillä sellaista se äitiys on: kaunista kaaosta.

-V

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Jessica kesäkuu 18, 2017 at 12:39 pm

    Ihana kirjotus! Tulee itselle sellanen olo, että apua kun mäki haluan tollasta, vaikka tietää myös ton väsymys jutun ym. Mut se sen varman tekeekin ku kerrot niin aidosti ja realistisesti nää jutut ni ei tavallaan pelkää sitä. Ja kyllähän se lapsi tuo niin paljon iloa elämään, että ne pienet väsymykset ja muut unohtaa helposti kun vauva vaikka alkaa kikattelemaan. Täytyy sekin kyl myöntää et nyt kun oon melkeen 5kk ollut töissä päiväkodissa jossa on alle vuoden-7v. ikäisiä lapsia ni on tullu semmonen, että en tiiä iten selviän ilman noita ihania lapsia kun juhannuksen jälkeen työni päiväkodissa loppuvat. Ne lapset on vaan niin ihania<3 ja kiitos kun kerrot niin avoimesti ja rehellisesti äitiydestä<3

    Pohtisin muuten kans sitä et miten Esa kokee muuttuneensa lapsen myötä? Mahtaiskohan Esa suostua kertomaan jossain postauksessa? 🙂

  • Leave a Reply