HETKET JA FIILIKSET

Kun aika on

helmikuu 27, 2017

 koti1

Kello tikittää seinällä. On aika.

En oikeastaan uskaltaisi kirjoittaa tätä postausta, mutta joskus (tai aika useinkin) on elämässä hetkiä, jolloin on hyvä tehdä asioita jotka saavat aikaan mielessä nousevia kysymyksiä sekä mahanpohjassa tapahtuvaa kipristelyä. Onko tämä oikea päätös, mitä sitten jos mokaan tämän jutun myötä. Ehkei kannattaisi. Olisi parempi jatkaa tuttua ja taattua, hyväksi havaittua reittiäni.

Ja niin edelleen. Mieli on mielettömän lahjakas keksimään loputtomia syitä ja selityksiä sille, miksei kannattaisi poiketa turvallisesta ja rutiininomaisesta elämänmeiningistä. Sillä siinähän voi mennä ihan päin pyllyä, huomata ettei osaa, joutua myöntämään ettei onnistunut.

Mutta entä jos hypyt tuntemattomaan ovatkin tapa avata elämästä uusia kerroksia? Kuin luukkuja joulukalenterista – mitähän uutta tänään koen kun avaan tämän luukun, testaan rajojani ja uskallan?

Väitän nimittäin, ihan röyhkeästi elämänkokemukseeni perustuen, että juurikin ne hetket jolloin vähän pelottaa, ovat niitä maagisia paikkoja tällä elon tiellä – niitä, joissa kannattaa avata luukku tuntemattomaan, mennä sieltä missä tie on ehkä kuoppainen, upottavakin ajoittain. Sillä mitä voikaan löytyä poluilta jotka ovat elämällesi uusia ja koskemattomia, täynnä elämyksiä jotka odottavat kokijaansa? Odottavat sinua.

Tällaisia olen miettinyt viime aikoina. Unelmia, pelkoja, onnistumisia ja epäonnistumisia. Ja siksi täällä blogin puolella onkin ollut aikamoisen tasaista hiljaiseloa (pahoittelut teille siitä, ihanaiset lukijani!).

Mutta niin vaan olen päättänyt, että pakkohan se on, tehdä ihan uusia käännöksiä elämässä. Uskaltaa uskoa siihen, että vuosia taskussa ja sydämessä kulkeneet unelmat ovat kulkeneet kärsivällisesti mukanani syystä. Välillä ne ovat saaneet moukarista kylkeensä ja sitten taas toisinaan niille on suotu uutta hehkua onnistumisten ja hyvien kohtaamisten myötä. Kaikkien päivien ja vuosien läpi ne ovat odottaneet, alitajunnan mukavassa lukaalissa, hetkeä, jolloin pompata ryminällä pintaan.

Se hetki on nyt.

Ja niinpä heitän unelmista suunnitelmiksi hiljattain muuttuneet ajatukseni universumille tätä kautta:

Aion kirjoittaa kirjan.

Sen lisäksi: aion perustaa yrityksen.

Siinä ne, joulukalenterin parhaat luukut evör. Ja totta kai tiedän, että matkan varrella on pakko kohdata myös vähemmän ihania luukkuja – niitä joissa hyvää hetkeä odottavan suun yllättääkin tyly rommikonvehti – mutta tiedän, että valmiita ollaan. Kestän kyllä, rommit ja muut.

Vahvoista unelmista syntyneet suunnitelmat ovat nimittäin sillä tavalla vaarallista tavaraa, että ne antavat haltijalleen yllättävän paljon sisua ja kunnianhimoa mennä eteenpäin, silloinkin kun mieli tai maailma yrittää vakuutella että tämä ei ehkä ole se turvallisin tie kuljettavaksi.

Joten – eteenpäin mars! Minä ja suunnitelmat.

❤ V

PS. Mikä on sinun unelmasi – tai siis, suunnitelmasi – juuri tänään?

Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Huihai maaliskuu 3, 2017 at 4:57 pm

    Hei; Olen kovin miettinyt rohkenenko heittää mielipiteeni. Mutta… Joten ”röyhkeästi elämänkokemukseeni (😊) perustuen”, tarvitseeko aina olla avattavia luukkuja? Olen eräänkin keskustelun tästä käynyt puolustaen omaa näkökantaani. Ja puolustaen juurikin omaa tilannettani, jota ei voi muihin verrata.
    Minulla on luukkuja auennut useitakin ja ihan pyytämättä. Eikä aina niin mukavia. Siksi minun toiveeni on, että elämä pysyisi juuri tällaisena kuin se nyt on:äärettömän hyvä mies, hallittavissa oleva terveydentila, kohtuullinen toimeentulo, ja etenkin hyvä elämä. Olen onnellinen juuri näin. 😊
    Mutta ymmärrän oikein hyvin, että nuoret haluavat avata niitä uusia luukkuja ja niin pitää ollakin.
    Joten toivon sinulle Viola paljon ” hyviä luukkuja” ja onnea siihen, mitä sitten teetkin.
    Toivon sydämestäni sinulle hyvää elämää ja se varmasti riittää, mitä se sitten onkaan. ❤

  • Reply Petra maaliskuu 3, 2017 at 6:49 pm

    Oi miten kutkuttavaa! 💕💕💕 Onnea matkaan!

    Mulla on ollut kans kiavat fiilikset, kun oon parin vuoden tauon jälkeen päässyt työharkan merkeissä palaamaan ammattiini ja saanut kokea sen huuman, että jes, tä on niin mun juttu!

    Petra
    http://www.arkeenkatkettyaarre.blogspot.fi

  • Leave a Reply