HETKET JA FIILIKSET Hyvinvointi KOTOILU JA HYVINVOINTI

Olemisen sietämätön vaikeus

tammikuu 31, 2016

Olen huono hengailija. Tarkoittaen sitä, etten oikein hallitse zenmäistä rauhaisaa kotona oleskelua vaan keksin jatkuvasti puuhaa. Treenaan, siivoan, kirjoitan, laulan tai jammailen, ideoin uusia projektejani, kokkailen, lenkitän dogia… Tai vaikka järjestelen sukkalaatikot uusiksi – jottei tulisi fiilis, etten tee mitään. Ja siis nyt tärkeä pointti: en todellakaan väitä, että tämä on aina hyvä asia.

Olisi nimittäin mahtavaa väittää, että hallitsen sellaisen ihanan boheemin ja rennon elämänotteen… Voisin kertoa aloittavani aamuni bossanovan soidessa ja aamupuuroa nautinnollisesti liedellä keitellen, syöden sitten aamupalani rauhassa, samalla fiilistellen tummapaahtoista kahviani sitä hitaasti hörppiessäni… Smooooooth living.

Totuus on useimpina päivinä jokseenkin päinvastainen, mitä oikeaan elämääni tulee. Esimerkiksi aamuisin homma pyörii aika minuuttiaikatauluilla – sillä aamuihinikin olen onnistunut sisällyttämään aika paljon puuhapetemäistä äksöniä koiran lenkityksen, joka päiväisen aamujoogan, asuvalintojen, eväiden pakkailujen sekä aamupalan muodossa. Sama homma jatkuu usein illalla kun täytän after-work tuntini vapaa-ajan menoilla, treenaamisella, kokkailuilla ja millä milloinkin.

Viimeiset pari päivää olen kuitenkin viettänyt itselleni epätyypillistä, hyvin hidasta hengailuelämää. Kipeänä on nimittäin ollut huono viilettää paikasta toiseen – ja parin päivän sohvaelämän kokemus on ollut omituinen, mutta toisaalta kai aika hyväkin kokemus.

Kuvankaappaus 2016-1-31 kello 22.06.49

Huomasin nimittäin, että tämä parin päivän täydellinen treenaamattomuus, irtiotto arjesta ja aivojen totaalinen nollaus aiheuttikin positiivisen ilmiön; pääkoppa tuntuu nyt mukavasti tyhjältä (ja kuitenkin energiseltä) ja nautin tänään aivan järjettömästi päästessäni taas kiinni normaaliin olotilaani. Aamujooga tuntui niin hyvältä, että hihkuin ilosta.

Ehkäpä tällaiset paussit olisivat siis tosiaankin tarpeen, kaikille meille, jotta se normielämän meno ja ajoittainen hulluuskin tuntuisi lähes nautinnolliselta. Joskus voi olla, että tämän fiiliksen saavuttamiseen tarvitaan se parin päivän kipeänä sohvan pohjalla surkuttelu (ainakin näköjään itseni kohdalla) – mutta sanonpa vaan, että ohmigaad kuinka kivalta ihan se tavallinen (ja normaalisti niin itsestään selvä) raikas ilma tuntuikaan tänä aamuna keuhkoissa kun sitä on jo osannut kaivata.

Tästä onkin niin hyvä jatkaa uuteen viikkoon! Tosin en edelleenkään ole se hitaan elämän nautiskelija lattarirytmien ja leppoisien aamujen keskellä, enkä taida koskaan ollakaan. Mutta eipä kai se ole pointtikaan? Elämä on eläjänsä näköinen ja omani juuri sellainen sopivan sekopäinen sekoitus niin arjen hälinää kuin rauhaisia sunnuntaibrunssejakin että se on juuri bueno. Minulle.

love your life,

Viola

 Pssst! Seuraa VIOLAN-menoa helposti Instagramin, Facebookin ja Bloglovinin kautta.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply