Elämä Hetkiä

Puhelin hajosi – miten kävi elämän?

lokakuu 6, 2017

Puhelimen näyttö hajosi jokin aika sitten. Nyt luuri on ollut huollossa jo aika paljon pidempään kuin oli oletettu.

Tästä on seurannut sekä hyviä että huonoja juttuja.

Tai siis, huonoja puolia hommassa on itse ollut asiassa vain pari. Työsähköposteihin vastailu sekä työprojektien edistäminen on hieman monimutkaisempaa nyt, sillä puhelimeni sijaan jouduin etsiytymään läppärini ääreen jos käsillä oleva asia vaatii yhtään pidempää viestittelyä tai laajempaa paneutumista. (Varapuhelimella ei nimittäin pitkiä viestiketjuja luoda – pikkuruinen vara-Samsung on nimittäin mallia VANHA, joten yhden nettisivunkin avaamiseen menee sellaiset mukavat pari minuuttia.)

Hyviä puolia sen sijaan on ollut monia.

Ilman puhelinta elämä on rauhoittunut. Oikeasti, jo viikossa on helppoa huomata selkeä ero omassa fiiliksessä nyt kun luuri ei koko ajan vilku, piippaa tai värise. On ollut kiva huomata, että henkilökohtaisen elämän puolella en ole oikeastaan kovinkaan koukussa puhelimeen – nimittäin sitten kun sitä ei yksinkertaisesti voi käyttää en sitä myöskään kaipaile. Turha somen selailu on tippunut pois päiväjärjestyksestä ja sen sijaan olen luonut uusia rutiineja tyhjille hetkille päivässäni. Paras ”uusi hetkeni” on nyt jo muodostunut ihanaksi riitiksi arkirumbani keskellä. Tähän uuteen rituaaliini kuuluu rauhaisa oma hetki myöhään illalla, keittiömme pyöreä pöytä, himmennetyt valot, kynttilät sekä kirja. Eli toisin sanoen: ihan vaan luen. Kynttilänvalossa. Kunnon hyggeilyä siis.

Myös ulkona liikkuessa on iisimpää keskittyä ympärillä tapahtuviin ja näkyviin juttuihin kun puhelimen äänet eivät keskeytä ajatuksia. Ylipäätään sisäinen fiilis on jotenkin tasapainoisempi.

Näin ollen luurin hajoaminen onkin oikeastaan aika hyvä juttu.

Homma on nimittäin myös saanut tajuamaan ne useista naistenlehdistäkin moneen kertaan luetut neuvot todeksi. Eli siis nuo vinkkilistat, joissa kerrotaan kuinka älypuhelimen sovellusten ilmoitukset kannattaa kytkeä pois päältä (stressin vähentämiseksi) ja että puhelin pitää visusti suljettuna ilta-aikaan (jottei aivoja turhaan stimuloisi ennen nukkumaanmenoa sinisen valon hohteella).

Näin ollen aionkin yrittää jatkaa tätä rauhaisampaa arkea ja vähemmän läheistä suhdetta kännykkäni kanssa – senkin jälkeen kun käytössä oleva puhelin ei ole enää mallia historia.

Sillä se hemmetin luuri – niin ihanakin kuin se osaa olla – voi olla aivan järkyttävä huomio- ja aikasyöppö.

Samaan hengenvetoon toivotankin tervetuleeksi teidän puolelta vinkit parhaisiin syksyn lukukokemuksiin liittyen? Mitä kirjoja luette nyt? 

Iltaiset hyggekirjahetkeni kaipaavat nimittäin uusia sivuja läpi kahlattaviksi ja nautittaviksi.

Ihanaa.

 

 

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply piia / On elettävä huolella lokakuu 7, 2017 at 6:26 pm

    Joka ikinen päivä mietin, kuinka paljon elämänlaatuni paranisi jos pysyisin erossa puhelimestani. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni tässäkin asiassa… Suosittelen aina samaa kirjaa, John Boynen Tarkoin vartioitu talo on parhaita lukemiani kirjoja ikinä. Voin suositella lämpimästi myös Boynen muuta tuotantoa. Tällä hetkellä kesken on Chris Cleaven Sodassa ja rakkaudessa, ei ole huono teos sekään.
    Löysin blogisi vähän aikaa sitten ja jäin seuraamaan 🙂

    • Reply Viola lokakuu 7, 2017 at 7:22 pm

      Oi, kiitos kirjavinkistä!

      Mutta hei, muista ettei kannata myöskään olla liian armoton itselleen puhelinasiassa; pienikin muutos sen käyttötavoissa on jo hieno juttu! Näin ainakin itse ajattelen, että vähitellen kohti vähän tasapainoisempaa suhdetta luuriin… 🙂

  • Reply 101Dalmatialaista lokakuu 11, 2017 at 7:21 pm

    Heippa, Kani nimeltä Jumala vetäisi täysin mukaansa (:

    Myös Aikamatkustajan vaimo sekä Augusten Burroughsin omaperäiset muistelmat ovat suosikkejani!

    • Reply Viola lokakuu 12, 2017 at 3:22 pm

      Jehei, kiitos vinkeistä!

    Leave a Reply