Kauneus Luonnonkosmetiikka

Laventelipellot kylppärinkaapissa

kesäkuu 16, 2018

 

Oletko koskaan ollut autoreissulla Etelä-Ranskan maaseudulla ja työntänyt päätäsi hieman ulos auton ikkunasta jotta voisit  nautiskellen hengittää keuhkoihisi ilmassa hehkuvaa laventelipeltojen tuoksua?

Voin kertoa, että tuon kokemuksen voi luoda ympärilleen (varsinaista reissua edullisemmin) helposti – ja vieläpä oman kodin rauhassa.

Kora Organicsin Calming Lavender Mist on nimittäin kuin palanen Etelä-Ranskaa pullossa. Sen tuoksu on hyvin autenttinen eli suihke todellakin tuoksuu laventelilta ja sen suihkauttelu kasvoille katkaisee lempeästi arjen kiireen tunnun.

Välikommenttina sanottakoon tähän aiheeseen tavallaan liittyen se, että teen nykyään tietoisesti hyvin valikoidusti yhteistyökampanjoita sekä muita vastaavia blogiprojekteja, sillä itselleni on entistäkin tärkeämpää seistä kaiken sen takana, mitä täällä blogisivuilla teille esittelen. (Tämän Koran tuotteen sain testaukseen ihanasta Sugar Helsingistä ja sitä kautta ihastuinkin siihen sitten ikihyviksi.)

 

Joten näin ollen voin vannoa, että tämänkin tuotehehkutuksen takana on aito innostus sekä intohimo löytää luonnonkosmetiikan saralta uusia, toimivia tuotteita.

Ja Koran Lavender Mist tosiaankin on tällainen helmilöytö. Taidankin mennä tästä suihkauttamaan sitä kasvoilleni, kuvitella käteeni croissantin ja toiseen cappuccinon – ja ah, Etelä-Ranskassa ollaan taas!

 

Oh la la. 

 

 

 

*Tuote saatu 

 

Bloggaaminen Fiiliksiä

Pihapolkua pitkin – tarina bloginimen takana

kesäkuu 12, 2018

 

Viime aikoina ovat elämän ylimääräiset hässäkät ja kiireet upottaneet alleen monia haaveitani ja toiveitani, akuutimpien to do-listausten alta väistyen. Yksi näistä toiveista on ollut blogin aktiivisempi kirjoittaminen.

Mikäli tämä parivuotinen perhe-elämään sukeltaminen on jotain opettanut niin se on tämä: koskaan ei tule täydellisen rauhallista ja eteeristä hetkeä aloittaa työt jonkin unelman (tai siivouksen/työprojektin/lapsen vaatekomeron läpikäymisen) suhteen. Aina on kaaosta, parittomia sukkia ja hoidettavia asioita – mutta niidenkin ohella voi silti aloittaa. Unelmoinnin, siivoamisen tai minkä vaan. Niinpä siis blogin aktiivisempi pyörittäminen alkaakin n-y-t… NYT.

Aloittaminen onkin usein se hankala juttu, mutta kun sen yli pääsee niin olo onkin jo todella hyvä. Sitä myös usein tajuaa, noissa aloittamisen hetkissä, että wow miksen tehnyt tätä jo aiemmin.

Blogin pariin paluuni kunniaksi ajattelin tänään raapustella teillä ajatuksiani Pihapolkua pitkin -nimeen liittyen, sillä en ole koskaan vielä tainnut kertoa teille minkälaisia tunteita itselläni tähän blogin otsikkoon liittyy.

 

 

Pihapolkua pitkin -sanapari on itselleni ennen kaikkea tietty fiilis. Ajatus nimeen tulikin alunperin siitä tunnelmasta, jota huomasin kaipaavani lisää elämääni. Siihen tunnelmaan liittyy vahvasti luonto ja vapaus, pulppuileva ilo ja hetkistä nauttiminen. Se on sekoitus monia asioita, joita edelleenkin haaveilen tuovani enenevissä määrin elämääni.

Tuota haaveideni fiilistä kuvaavat ehkä parhaiten muutamat lapsuusmuistoni. Esimerkkejä: mehukestit lehtimajassa, soutelut järvellä, kävelyretket pitkin metsäpolkuja, loputtomat hetkeni kynän ja paperin kanssa (piirsin lapsena KOKO ajan), hevoset, autossa syödyt eväsleivät, maisemien tuijottelu (lapsuudessani oli todella paljon automatkailua), rahkapullien leipominen, kirjojen lukeminen sadesäällä… ja niin edelleen.

Ilo, läsnäolo, aitous. Ne ovat niitä asioita, joihin nuo edellämainitut muistot mielessäni yhdistyvät. Ja noita kaikkia asioita haluan myös lisää elämääni.

Uskon vakaasti, että omaan hyvinvointiin ja unelmiin panostamalla voi tehdä itsekin enemmän hyviä asioita ympärillään – ja maailmassa yleensäkin. Joten nyt lupaankin itselleni, että tämän blogipostauksen kirjoittamisen lisäksi toteutan tänään yhden toisenkin haaveeni. Kaivan laatikosta esiin kynän ja paperia – ja katson osaanko vielä piirtää.

 

Minkä toiveesi tai haaveesi juuri SINÄ voisit tänään toteuttaa?

-V

 

Kuvat: Erika Lind / Studio Metsä