Äitiys Hyvinvointi

Vieraassa kehossa (..eli asiaa siitä, kuinka raskaus muutti kropan)

huhtikuu 15, 2018

Odottaessani poikaani tykkäsin raskausmahastani, mitä nyt tosin ihan viimeisillä viikoilla oli olo jo hieman tuskainen (gotta love kylmägeeli!). Yleisesti ottaen mahastani tuli kuitenkin rakas pyöreä kaverini, joka tuntui luontevalta osalta itseäni.

Ennen raskautta mahani oli aina ollut se osa kropastani (se ainoa osa), joka pysyi aika lailla hyvässä kunnossa huolimatta tekemisistäni – eli vaikka liikunnat välillä olisivatkin unohtuneet ja ruoat olleet mitä sattuu. Mahani alue oli aina mukavan litteä – eli toisin sanoen kriiseilinkin aina lähinnä reisistäni ja muista kroppani osista…

No, nyt on onneksi jo tultu aika pitkälle kroppa-ahdistuksista sillä iän myötä on rakkaus omaa kehoa kohtaan jotenkin huomaamatta vahvistunut. (Eli note to younger self: vanheneminen todellakin on monella tapaa ihanaa.)

Rehellisyyden nimissä – ja keväisen hyvinvointiprojektini myötä – on kuitenkin tunnustettava yksi seikka: en tykkää nykyisestä, raskauden jälkeisestä mahastani. En, vaikka kuinka hokisin #bodylovea peilikuvalleni ja silittelisin pömppöäni hyväksi, en vain yksinkertaisesti ole sinut sen faktan kanssa, että aiemmin litteähkönä pysynyt vatsani on nykyään mallia yhdenlapsensynnyttänyt.

Tiedän, ettei ole coolia näinä itsensä hyväksymisen päivinä tunnustaa tällaista, mutta minkäs tälle voi. En tosin mieti vatsaani mitenkään usein eli ei tässä mikään kroppakriisi tai -inho tosiaankaan ole kyseessä. Kyse on oikeastaan täysin siitä, että en vain tunne oloani minuksi kropassani. Ja olisi kiva tietää, millä tavoilla voisin löytää taas tien kohti fiilistä, jossa oma keho on todellakin se maailman makein temppeli. (koska god dammit – sen meistä jokainen ansaitsee!)

Lähinnä kai toivoisin tämän aiheen kautta herätteleväni keskustelua ja ajatuksia siitä, kuinka vaikeaa voi olla kohdata raskauden jälkeinen, ”uusi” kroppa. Sillä onhan se aika mieletöntä, että lapsen syntymän jälkeen sitä on hetkessä jälleen ”omassa” kropassaan – eli vailla vauvamahaa – mutta silti kaikki on aivan toisin kuin ennen.

Ja siihen eivät neuvolan ohjekirjat tai netin vinkkilistat lainkaan ainakaan itseäni valmistelleet.

 

Mutta juu, tästä jos mistä asiasta olisi ihana kuulla teiltä ajatuksia sekä kokemuksia.

 

Eli kertokaa, onko teillä ollut kausia, jolloin oma kroppa ei tunnu omalta?

 

Fiiliksiä

Mistä lisää tunteja vuorokauteen?

huhtikuu 12, 2018

 

Sitä olen viime aikoina miettinyt. Aika paljon.

Meneillään on nimittäin sellainen määrä ihania, inspiroivia työjuttuja että uulalaa.

Lisänä toki tähän soppaan heitetään vielä elämäni miehet (x 3) – ja heille antamastani ajasta en tingi.

Eli vaikka kaikki onkin aika upeaa, samalla sitä kaipaisi vähän hengähdyshetkiä – ja myös aikaa blogin kanssa.

Eiköhän tämä tästä kuitenkin, vähitellen. Pitäisi osata olla kuin Hugo, heittäytyä taljalle nukkumaan ja huolehtia maailmasta, töistä ja unohtuneista treeneistä vasta sitten joskus, jos silloinkaan.

Ehkäpä teen juuri niin.

Öitä maailma ja te ihanat!