Browsing Tag

asenne

Elämä Fiiliksiä

Suuret unelmat – ja niiden ainaiset kriitikot

lokakuu 23, 2018

Yrittäjyys on saanut välillä miettimään sitä, miten helposti muu maailma ja ympäröivät ihmiset saattavat arvostella ihmistä, joka tekee jotain joka on jollain tavalla erilaista, tavoittelee ”liian” suuria unelmia tai haaveilee jostain sellaisesta, joka syystä tai toisesta tuntuu arvostelijoista uhkaavalta.

Näihin tilanteisiin sopii yllä oleva lause mahtavasti.

Sillä jos jotain olen oppinut niin se on tämä: rohkeita elämänvalintoja arvostelevat ihmiset ovat harvoin niitä, jotka tekevät omassa elämässään asioita jotka poikkeavat ns. turvallisesti elämän kaaresta.

On tietysti täysin luonnollista ja hyväksyttävää, että meillä kaikilla on erilaisia unelmia – eikä niiden ”suuruutta” ole mitään järkeä vertailla.

Mutta jos sinulla on jokin unelma, joka tuntuu hullulta niin usko pois: se kannattaa jakaa ihmisten kanssa, joita ihailet ja jotka tekevät elämässään asioita, joita itsekin toivoisit tekeväsi. (Sen sijaan, että kertoisit haaveestasi ihmiselle, jonka tiedät jo etukäteen olevan erittäin epäilevä kaiken uuden/yllättävän/erilaisen suhteen.)

Unelma voi muuttua matkan varrella, mutta parhaan pohjan sen toteutumiselle rakennat kun jaat sen oikeiden tyyppien kanssa. Niiden, jotka uskaltavat kokeilla, mokata, testata ja haaveilla – suurten unelmiensa tähden.

 

-V

 

Fiiliksiä

Kaikki on asenteesta kiinni

helmikuu 15, 2018

No ei, ei kaikki. Tietenkään.

Mutta aika moni asia kylläkin.

Tätä mietin tässä yksi päivä, kaaoksen elementtejä sisältäneen aamun jälkeen, stressihikikarpalot edelleen otsallani heiluen. Oli kylmä, loskaista, lapsi kiukutteli ja koira haukkui naapurille. Oli arki.

Itselläni on muutenkin viime aikoina useaan otteeseen ollut olo, etten ole oma itseni. Ärsyynnyn helpommin ja monet pienet (=mitättömät) asiat ärsyttävät. On paineita yrityksen pyörittämisestä, äitiydestä, unohtuneista to do-listoista, olohuoneen maton (edelleen putsaamatta olevista) tahroista, muuton jäljiltä yhä kasoina laatikoissani lojuvista tavarapinoista, vauvakirjan täyttämisestä, monipuolisesta ruokailusta, lapsen loputtomista välipaloista ja niiden kokkailuista, sisustamisesta ja siivoamisesta, koiran lääkityksestä ja hammaskivestä, kuivista hiuslatvoista ja finneistä leuassa….

Mutta sitten. Tauko, pysähtyminen, hengitys sisään. Ja toinen ulos.

Aina kun muistan ottaa vähän etäisyyttä arjen stressin aiheuttajiin, katsoa niitä kauempaa ja ikäänkuin ulkopuolisena, tajuan että kyllä tästä selvitään. Kaikki on jo hyvin.

Kaikki on jo hyvin – ehkä paras ja toimivin mantra ahdistusta aiheuttaviin tilanteisiin ja päiviin. Ja toki: eihän pelkän hokeman loruttelu mielessä auta aina. On elämäntilanteita, suruja, menetyksiä ja ongelmia jotka ovat aivan eri tasolla: ne ovat syvempiä ja tummempia kuin arkipäiväiset haasteet.

Mutta juurikin ne pienemmät ongelmat – vaikkeivat ne aina pieniltä tunnukaan – ovat vähän helpommin mittasuhteisiin aseteltavia kun vain hetkeksi hengähtää ja ottaa aikalisän kaikesta. Vetää tuolin alleen, ottaa kahvikupin käteen ja hetken viis veisaa velvollisuuksista.

Suosittelenkin kaikille kaltaisilleni stressaajille seuraavaa: ota tavaksi ottaa jokaisesta päivästä pieni hetkinen täysin aivovapaalle olemiselle, vaikka taukosi olisi vain viiden minuutin pituinen. Lue höttölehteä ja uppoudu juorujen ihanan turhaan maailmaan. Tai lähde vaikka pihalle, tee muutaman minuutin happihyppely ja kuuntele samalla lempibiisiäsi.

Sillä vaikkei aivan kaikki ole asenteesta kiinni niin todella, todella moni asia on.

Ja se asenne on kuin maali, jolla elämän maalaa.

Päivät voivat olla loskanharmaita jos sutimme siihen suuntaan niitä sävyttää.

 

The choice is ours.