Browsing Tag

unelmat

Elämä Fiiliksiä

Suuret unelmat – ja niiden ainaiset kriitikot

lokakuu 23, 2018

Yrittäjyys on saanut välillä miettimään sitä, miten helposti muu maailma ja ympäröivät ihmiset saattavat arvostella ihmistä, joka tekee jotain joka on jollain tavalla erilaista, tavoittelee ”liian” suuria unelmia tai haaveilee jostain sellaisesta, joka syystä tai toisesta tuntuu arvostelijoista uhkaavalta.

Näihin tilanteisiin sopii yllä oleva lause mahtavasti.

Sillä jos jotain olen oppinut niin se on tämä: rohkeita elämänvalintoja arvostelevat ihmiset ovat harvoin niitä, jotka tekevät omassa elämässään asioita jotka poikkeavat ns. turvallisesti elämän kaaresta.

On tietysti täysin luonnollista ja hyväksyttävää, että meillä kaikilla on erilaisia unelmia – eikä niiden ”suuruutta” ole mitään järkeä vertailla.

Mutta jos sinulla on jokin unelma, joka tuntuu hullulta niin usko pois: se kannattaa jakaa ihmisten kanssa, joita ihailet ja jotka tekevät elämässään asioita, joita itsekin toivoisit tekeväsi. (Sen sijaan, että kertoisit haaveestasi ihmiselle, jonka tiedät jo etukäteen olevan erittäin epäilevä kaiken uuden/yllättävän/erilaisen suhteen.)

Unelma voi muuttua matkan varrella, mutta parhaan pohjan sen toteutumiselle rakennat kun jaat sen oikeiden tyyppien kanssa. Niiden, jotka uskaltavat kokeilla, mokata, testata ja haaveilla – suurten unelmiensa tähden.

 

-V

 

Fiiliksiä Hetkiä

Jonain päivänä kirjoitan kirjan

marraskuu 17, 2017

Jonain päivänä se tapahtuu.

Sillä vaikka jotkut unelmat ovatkin tarkoitettuja vain ihanan keveäksi hattaraksi mielen maisemiin, tämä ei ole sellainen.

Olen nimittäin päättänyt että eräänä kauniina päivänä voin vastata ”Mitä kuuluu”-kysymyksiin maagisella lauseella: Mitäs tässä, julkaisin juuri kirjan.

Ja vaikka olenkin monien vikojen nainen, on yksi asia itsessäni erityisen hyvää ja vahvatekoista. Nimittäin se, että kun päätän jotain – sitten se on aika lailla menoa.

Jokin aika sitten unelmani oli ihmeellisen lähellä toteutumista. Kylmät väreet wannabe-kirjailijan iholleni nostattava sana kustannussopimus oli mainittu ja pyörät pyörivät eteenpäin asian ympärillä. Aina ei kuitenkaan käy niinkuin toivoisi, ja homma ei sitten lopulta toteutunutkaan. Hetken purin huulta ja itkin pari kyyneltä. Ärsytti ja samalla ei. Jotenkin jo tuolloin tuntui, että ehkä vielä ei ollutkaan oikea hetki.

Nyt unelmani on kuitenkin alkanut jälleen seurailla mieleni mutkia tiiviisti; hei täällä mä oon, vieläkin!, tuntuu se huutelevan aina kun ehdin vähänkin ajatuksiani kuunnella. Olenkin alkanut ajatella, että hemmetti – pitäisikö se kirja vaan nyt tehdä? Ja joo, onhan tässä tätä arkea, lapsen hoitoa, väsymystä ja kaikkea, mutta… Sehän on elämää, enkä usko (itseni tuntien) että tämä laiffi tulee tästä kovin piakkoin ainakaan rauhoittumaan.

Joten… Ehkä olisi aika. Ottaa eteen tyhjä word-tiedosto ja lähteä kohti tuntematonta. Aloittaa koko juttu alusta, puhtaalta pöydältä ja avoimin mielin.

Ja enhän joutuisi kuitenkaan tätä urakkaa kohtaamaan yksin. Sillä seuranani on aina se eräs tyyppi: uskollinen, sitkeä unelmani.

Ja kahvia, tietysti.