Työ Yrittäjyys

Näin löysin unelmieni uran

maaliskuu 6, 2018

 

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia & Haaga-Helia

 

Kesän kynnyksellä, vuonna 2013, olin juuri palannut Suomeen Death Valleyn aavikkoseikkailujen, Coloradon vuoristojen sekä elämää pulppuilevan, minut majoittaneen tutun amerikkalaisperheen luota. Muutaman kuukauden mittainen Jenkkilän irtiottoni oli ohi – ja olo oli tyhjä. Takataskut olivat kokemuksia täynnä, mutta tulevaisuus tuntui ontolta ja pelottavalta. En tiennyt mitä haluaisin tehdä tai mihin suuntaan mennä.

Vietin tuon kesän asuen erään tuttuni loman ajaksi tyhjäksi jääneessä opiskelijakämpässä. Kerrostalon käytävillä itseäni nuoremmat opiskelijat joivat kaljaa ja soittivat kitaraa. Tunsin oloni vanhaksi. Mietin, oliko Jenkkilän irtiotossani sittenkään ollut mitään ideaa – olinhan jättänyt taakseni unelmien asunnon Kalliossa sekä varman ja hyvän työpaikan Helsingin keskustassa.

Täytin päiväni tekemällä pitkiä, parin tunnin lenkkejä ympäri Helsinkiä. Kokkailin kaikki maailman kasvisruoat pienen asunnon vieläkin pienemmässä keittiössä, otin aurinkoa lähipuistossa ja luin kasan kirjoja. Kesän lämpö lievitti hieman tyhjyyden tunteita, mutta joka päivä haaveilin siitä, että löytäisin vihdoin oman juttuni ja sen kautta suunnan, jota kohti kulkea.

 

Sitten, kesän lopulla, tapahtui suuri käänne. Sain kirjeen.

Olin aiemmin samana vuonna hakenut kouluun, Haaga-Heliaan, yhdelle sen englanninkielisistä opintolinjoista. Pääsykokeet menivät mielestäni hyvin, mutta hakijoita oli valtavasti joten en osannut arvailla kirjekuoren sisältöä.

Kirjeessä kerrottiin, että olin saanut opiskelupaikan ensimmäisenä valintana hakupapereissani olleelta koulutuslinjalta; Experience & Wellness Management oli tämän restonomi-pohjaisen koulutuksen nimi. En osaa kuvailla sitä onnen määrää, joka tuossa hetkessä ryöpsähti syliini. Jotenkin vain tiesin, että kouluun pääsy oli parasta, mitä minulle siinä vaiheessa elämääni saattoi tapahtua. En silti tiennyt, kuinka paljon tulisinkaan tulevista kouluvuosista saamaan irti.

Ensimmäinen päivä Haaga-Heliassa, Haagan opintokampuksella, oli melkein yhtä jännä kuin ensimmäiset hetket ekaluokkalaisena aikoinaan. Kädet hikoilivat ja hermostutti hulluna. Ikää oli kertynyt plakkariin jo lähes kaksikymmentä vuotta lisää ala-asteen ekaluokasta, mutta jännitys oli samankaltaista. Nopeasti hermoilun fiilikset kuitenkin sulivat tavatessani luokkakaverini ja opettajani; kaikki olivat harvinaisen rentoja sekä puheliaita ja pian meininki jo pulppuili iloisena koko luokan kesken.

Haaga-Helian vuosien aikana sain niin monenlaisia, upeita kokemuksia plakkariin, etten olisi ikinä osannut niitä tuona ensimmäisenä koulupäivänä ennustaa. Kolmen kouluvuoteni aikana pääsin muun muassa järjestämään havaijilaiset juhlat, pitämään lettukahvilaa Ravintolapäivänä, vaeltamaan metsissä, opiskelemaan kiinaa ja reissaamaan Berliiniin. Lisäksi olin töissä niin ruoka-alan messuilla kuin myös huikeassa bisnesalan tapahtumassa, Nordic Business Forumissa. Jälkimmäisessä toimin tapahtuman kahden pääpuhujan henkilökohtaisena avustajana ja tuo kokemus oli yksi kouluvuosieni parhaista.

Opiskeluissani erityisen hienoa oli se, että pystyin omilla kurssivalinnoillani vaikuttamaan opintokokonaisuuteeni suuresti: päätin painottaa kieliä sekä yrittäjyyden, markkinoinnin ja hyvinvoinnin opintoja kouluvalinnoissani.

Opinnäytetyöni tein onnellisuudesta; perinteisten opinnäytetöiden normeja iloisesti rikkonut Finding the happy oli ennen kaikkea itselleni osoitus siitä, että olin saanut kouluvuosiltani juuri sen mitä eniten toivoin: suunnan eteenpäin sekä uskalluksen tehdä asioita, jotka tuntuivat itsestäni hyvältä.

 

Kelataan takaisin tähän hetkeen… vuoteen 2018 ja sen yhteen aurinkoiseen aamupäivään.

On yksi niistä hetkistä, joita nykyisessä elämässä rakastan yli kaiken. Asuntomme on harvinaisen hiljainen, seuranani vain sohvalla unissaan tuhiseva Hugo-koira. Kirkas aurinko loistaa olohuoneen ikkunasta kepeää valoaan sisälle asuntoon ja nurkassa nököttävä pikkuinen radio soittaa hiljaisella taustamusiikiksi sopivaa lempeää soulia.

Istun olohuoneessa sijaitsevan ruokapöydän ääreen – pöytä toimittaa päivisin työpisteeni virkaa varsin onnistuneesti – ja avaan tietokoneen. Sähköpostitilejä on itselläni nykyään useita, sillä hoidan eri tileiltä eri asioita: omistan erilliset mailiosoitteet henkilökohtaisten asioiden, blogikuvioiden sekä yritykseni toimien hoitamiseen liittyen. Päätyöni on siis nykyään oma yritykseni – eli sen kautta tekemäni copywriting- sekä sisällöntuotantotyöt. Lisämausteena tähän ihanaan duunisoppaan kuuluu toki myös blogi ja siihen liittyvät kuviot.

Sähköposteja lukiessani ja niihin vastaillessani on vieressäni lähes aina suuri kuppi kahvia – tumma Parisienne on lempparini. Kahvia siemaillessani havahdun välillä ihmettelemään tätä kaikkea: että tässä sitä ollaan, vastaillaan oman yrityksen nimissä maileihin ja lähetellään blogisivun tiimoilta sähköpostia yhteistyöehdotuksiin liittyen. Vielä muutama vuosi sitten tämän tyylinen työnkuva olisi kuulostanut korviini hattarankevyeltä, ihanalta utopialta.

 

Tosin aina kyllä uskoin. Siihen siis, että löytäisin polun jota pitkin kulkea kohti unelmieni työtä. En vain aiemmin tiennyt miten, missä ja milloin.

Nyt, tässä hetkessä, kamerani ja koneeni ääressä sekä uskollinen kahvikuppi vierelläni olenkin todella kiitollinen siitä päivästä, jolloin sain kirjeen Haaga-Heliasta.

Sillä näin jälkikäteen ajateltuna tuosta päivästä alkoi uusi kausi jonka myötä löysin uran, joka tuntuu ja näyttää omalta.

 


Kevään 
yhteishaku suomenkielisiin koulutuksiin 14.–28.3.2018

Haku ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin: suomenkielisiin koulutuksiin 14.-28.3.2018

 

ps. Myös valloittava Veera Bianca kirjoitti blogiinsa Haaga-Heliassa opiskelemisesta – kannattaa käydä lukemassa tämä erittäin kattava ja kiinnostava katsaus Haaga-Helian matkailualan opintoihin!

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Helen maaliskuu 6, 2018 at 9:38 pm

    Kuulostaapa kivalta lukea, että kyllä ne palikat jossain vaiheessa asettuu paikoilleen – ainakin sinua on onnistanut 🙂 Tietysti ennemmin kuin myöhemmin olisi kiva…. Sitä omaa unelmatyötä miettiessä ja ”etsiessä”. Tällä puolen ruutua taitaa olla kuitenkin aika ajanut jo ohitse 🤭 Vai pitäisikö uskoa siihen, ettei koskaan ole liian myöhäistä 🤔
    Kiva juttu!

    • Reply Viola maaliskuu 7, 2018 at 12:54 pm

      Oi kuule, todellakin näin se on: koskaan EI ole liian myöhäistä! Itsekin kävin monet koulut ennen Haaga-Heliaa, eli tie ei ollut vailla mutkia ja kuoppia itsenikään kohdalla. Tsemppiä omien unelmiesi etsimiseen! <3

    Leave a Reply